Jo tumma varjo puusta lankee,
käyn yksin vuoripolkua.
En ole ilonen, en ole ankee,
on yksin käydä niin hiljaista.
Niin ilma kirkas ympärillä,
ui vihreä virta kullassa.
Oliivi-tarhan vieremillä
punaisna loistaa valmuja.
En koske varisevaan kukkaan,
se tietää lemmen-petosta.
Sain niiltä, joita lemmin hukkaan
muistoksi aina valmuja.