Oi ruusu, lilja, lemmikki,
ja satakieli pieni,
te ette koskaan käsitä
kuin synkkä elontieni.
Vain aina varmaan uskokaa
sain heti armahani,
kun ensikerran rakastin
ja kärsin kaihostani.
Sen löysin, jolle viimeisen
rintani hehkun annoin,
sen, jolle murskatun sydämen
lääkittäväksi kannoin.
Uskokaa, olin autuas,
kun join hänen suutelonsa!
Uskokaa, katos taivas, maa
kuin uneksinkaan konsa.
Päivämme suuren aurinko
niin laski loistavasti,
ja ihmeyömme juuret sai
ain' iäisyyteen asti.