TENNISKENTÄLLÄ

Urheilua harrastettiin Plumfieldissä paljon. Joella missä ruuhi ennen

vanhaan keikkui täynnä meluisia poikia, oli nyt aikamoinen liikenne.

Siellä oli kaikenlaisia veneitä pienistä kalaruuhista aina komeaan

huvipurteen, ja tuon tuostakin siellä pidettiin soutukilpailuja.

Laaja niitty vanhan raidan luona oli nyt opiston urheilukenttänä,

jossa juostiin, hypittiin, heitettiin keihästä ja kiekkoa, silloin

kun siellä ei riehunut jokin pallo-ottelu. Tytöt viettivät aikaansa

turvallisen matkan päässä tästä Mars-kentästä; he pelasivat krokettia

jalavien alla, ja mailat löivät tarmokkaasti monella tenniskentällä.

Yhtä kenttää sanottiin Josien hoviksi, ja siellä tämä neiti hallitsi

kuin kuningatar. Hän oli innostunut tenniksestä, ja koska halusi

kehittää pelitaitonsa mahdollisimman täydelliseksi, hän oli jokaisena

vapaahetkenään jonkun uhrin kimpussa. Eräänä lauantai-iltapäivänä hän

oli pelannut Bessin kanssa ja voittanut tämän; vaikka prinsessa oli

joustavampi, hän ei ollut yhtä nopea kuin vilkas serkkunsa.

-- Voi sentään, sinä olet väsynyt, ja pojat rehkivät viimeistä myöten

tuolla typerässä baseball-ottelussa. Kenen kanssa minä pelaan?

huokasi Josie. Hän työnsi suuren punaisen hattunsa niskaan ja katseli

ympärilleen kuin vaanien uutta saalista.

-- Pelaan kohta, kun olen vähän vilvoitellut. Mutta se on tylsää, kun

en koskaan voita, vastasi Bess leyhytellen itseään suurella lehdellä.

Josie aikoi juuri istahtaa hänen viereensä puutarhapenkille, kun

keksikin matkojen päästä kaksi miesolentoa. Heidän siniset säärensä

näyttivät suuntaavan kohti baseball-ottelua, mutta he eivät

milloinkaan saapuneet perille. Ilahtuneena Josie pinkaisi niitylle

käyttääkseen hyväksi näitä taivaan lähettämiä apujoukkoja.

Tulijat pysähtyivät, kun tyttö lensi paikalle, ja kumpikin nosti

hattuaan. Pönäkkä poika kohautti sitä veltosti ja laski hatun heti

päähän kuin iloisena, että sekin velvollisuus oli ohi. Sen sijaan

toinen, hoikka nuori mies, jolla oli tummanpunainen solmio, nosti

hattunsa sulavasti kumartaen ja piti sitä hetken koholla niin

että hänen mustat kiharansa näkyivät. Doll oli hyvin ylpeä tuosta

kumarruksesta; se oli pitkän harjoittelun tulos. Kaikille sitä ei

kylläkään suotu, sillä Doll oli kiinnostunut vain huomionarvoisista

tytöistä, hän kun uskoi itsekin olevansa melkoinen hurmuri.

Josie ei ilmeisesti älynnyt antaa arvoa kunnialle. Hengästyneenä ja

innoissaan hän houkutteli poikia tenniskentälle huomauttaen ovelasti,

miten hikistä ja likaista puuhaa baseball oli näin kuumalla. Nämä

kaksi syytä tehosivat, sillä Pumpulla oli jo nyt liian kuuma ja Doll

oli sonnustautunut upouuteen valkotakkiseen pukuun, jota ei halunnut

liata.

-- Tullaan ilomielin, vastasi kohtelias poika kumartaen uudestaan.

-- Pelaa sinä, minä lepään, sanoi Pumppu, joka mieluummin keskusteli

rauhallisesti prinsessan kanssa vilpoisessa varjossa.

-- Hyvä, sinä voit huvittaa Bessiä, sillä minä hakkasin hänet juuri

ja hän tarvitsee vähän lohdutusta. Sinulla on tietysti jotakin

hyvää taskussasi, George. Ajaen saalista edellään Josie palasi

riemusaatossa hoviinsa.

Pumppu heittäytyi raskaasti penkille, joka narahti hänen painonsa

alla. Hän otti heti esiin makeisrasian, jota ilman ei liikkunut

missään, ja virkisti Bessiä sokeriorvokeilla ja muilla herkuilla

sillä välin kun Doll puski lujasti töitä pitäessään puoliaan. Josie

oli jälleen voitolla, sillä onnettomuudekseen Doll kompastui ja tahri

uudet housunsa, mikä teki hänet hajamieliseksi ja huolettomaksi.

Pelin päätyttyä Josie antoi Dollin levätä ja lohdutteli häntä hiukan

ivallisesti, koska housuille sattunut tapaturma nähtävästi painoi

raskaasti pojan mieltä.

-- Älä viitsi olla hupsu, voihan tuon puhdistaa. Sinä olet varmasti

ollut entisessä elämässäsi räätäli, jonka ainoana kutsumuksena ovat

vaatteet.

-- Älä lyö lyötyä, vastasi Doll nurmelta, missä hän ja Pumppu nyt

makasivat, että tytöt mahtuisivat penkille. Nenäliina oli levitettynä

Dollin alle ja kyynärpää nojasi toiseen, kun hän harmissaan tuijotti

vihreänruskeata tahraa. -- Minä haluan olla siisti, ei minusta

ole kohteliasta esiintyä naisten seurassa vanhoissa kengissä ja

kauhtuneessa paidassa. Meidän pojat ovat herrasmiehiä ja pukeutuvat

sen mukaan, täällä ei puvulla taida olla niin väliä, hän lisäsi

kiukuissaan räätälisanasta, sillä hän oli yhdelle mainitun ammatin

harjoittajalle kiusallisen paljon velkaa.

-- Niin ovat meikäläisetkin, mutta täällä eivät pelkät vaatteet

tee herrasmiestä. Me vaadimme aika lailla enemmän, sinkautti

Josie, joka heti oli aseissa puolustaakseen opistoaan. -- Saat

vielä nähdä, että kun sinä ja sinun hienot herrasi unohdettuina

solmitte kaulanauhojanne ja panette hajuvettä tukkaanne, muutamat

sinun halveksimistasi kavereista ovat kuuluisia miehiä. Minä pidän

vanhoista kengistä ja inhoan keikareita. Entä sinä, Bess?

-- En inhoa, jos he ovat ystävällisiä ja kuuluvat vanhaan joukkoon,

vastasi Bess nyökäten kiitokseksi Dollille, joka varovasti poimi

tiedonhaluisen toukan hänen pieneltä punaiselta kengältään.

-- Minä pidän naisista, jotka ovat kohteliaita eivätkä katkaise

miehen niskoja nurin, vaikka tällä olisikin omia ajatuksia. Entä

sinä, George? kysyi Doll hymyillen ystävällisesti Bessielle ja

vilkaisten Josieta harvardilaisittain nenäänsä pitkin.

Pumppu vastasi tyynesti kuorsaamalla, ja yleinen nauru palautti

rauhan hetkeksi. Josie kiusasi mielellään itsevarmoja luomakunnan

herroja, mutta jätti tällä kertaa hyökkäyksen sikseen, jotta saisi

pelata vielä erän tennistä. Kohteliaana ritarina Doll suostui ja

he jättivät Bessin piirtämään Georgea, joka loikoi pitkät koivet

ristissä ja pyöreä punainen naama puoliksi hatun peitossa. Tämän

ottelun Josie hävisi. Nolona hän palasi toisten luo ja rupesi

herättelemään nukkujaa kutkuttaen heinänkorrella tämän nenää.

-- Nouse pitämään meille seuraa! Te herrasmiehet saisitte kehittää

meidän tapojamme, sillä me olemme vain 'huonosti pukeutuneita

maalaistyttöjä'. Josie avasi taistelun muistaen, mitä Doll oli joskus

sanonut lukutoukkatytöistä, jotka välittävät enemmän kirjoista kuin

muodista.

-- Enhän minä sinua tarkoittanut. Sinun vaatteesi ovat all right ja

hattukin viimeistä muotia, sanoi Doll-raukka nolostuneena.

-- Sainpa sinut kiinni. Kuuluuko sinusta herrasmiehen tapoihin ilkkua

tyttöjä, jotka eivät pukeudu hyvin? Josie tunsi antaneensa kelpo

iskun hienostelevalle pojalle.

-- Siitä sait, kaveri. Josie on aivan oikeassa. Ette milloinkaan

kuule minun puhuvan vaatteista ja sellaisesta roskasta, sanoi Pumppu

tukahduttaen haukotuksen ja haparoi makeisia virkistyksekseen.

-- Sinä puhut ruuasta, ja se on yhtä tylsää. Menet naimisiin

keittäjän kanssa ja pidät vielä jonakin päivänä ravintolaa, nauroi

Josie iskien heti häneen.

Ennustus vaiensi Pumpun vähäksi aikaa, mutta Doll kokosi uudelleen

voimansa ja vaihtaen aihetta siirsi taistelun vastustajan alueelle.

-- Koska pyysit käyttäytymisneuvoja, niin salli minun sanoa, etteivät

seurapiireissä nuoret naiset tee henkilökohtaisia huomautuksia. Pikku

tytöt, jotka eivät vielä ota osaa seuraelämään, voivat pitää sitä

sukkelana, mutta vakuutan sinulle, ettei se kuulu hyviin tapoihin.

Josie oli hetken vaiti tointuakseen hämmästyksestään, mutta Bess

sanoi ylevällä äänellä, joka oli paljon musertavampi kuin Josien

nenäkkyys:

-- Se on totta, mutta me olemme täällä tottuneet järkevämpään

keskusteluun kuin teidän nuoret seurapiirinaisenne. Me koetamme

kaikin tavoin auttaa toisiamme, siksi voimme vihjaista toisen

virheistäkin. Me emme harrasta jonnin joutavaa lörpöttelyä.

Kun prinsessa moitti, pojat asettuivat harvoin vastahankaan. Niinpä

Dollkin pysyi hiljaa ja Josie töksäytti:

-- Meidän pojat pitävät siitä, että juttelemme heidän kanssaan, ja

ottavat onkeensa meidän vihjeemme. He eivät usko olevansa täydellisiä

kahdeksantoista ikäisinä niin kuin harvardilaiset näyttävät luulevan,

varsinkin kaikkein nuorimmat.

Doll oli ilmeisesti loukkaantunut, sillä hän vastasi kipakasti ja

katsoi merkitsevästi pallokentällä riehuvaa pölyistä ja meluisaa

joukkoa:

-- Teidän kaverinne tarvitsevat kyllä kaiken sen sivistyksen, mitä

voitte heille antaa. Meikäläiset taas ovat enimmäkseen maan parhaista

perheistä, niin ettei meillä tarvita tyttöjä opettajiksi.

-- Vahinko ettei teillä ole enemmän sellaisia kavereita kuin meillä.

Meikäläiset käyttävät hyödykseen kaiken, mitä opisto tarjoaa; he

eivät tyydy siihen, että pääsevät joten kuten lävitse. Ja mitä

tyttöihin tulee, teidän olisi parempi pysyä tieltä poissa, kun he

tulevat yliopistoon ja alkavat kilpailla teidän kanssanne niin kuin

me täällä.

-- Miksi sinä pukeudut meidän väreihimme, kun sinulla kerran on noin

kurjat ajatukset meistä? kysyi Doll kiusoitellen.

-- Enkä pukeudu. Minun hattuni on tulipunainen eikä karmiini, Josie

kivahti.

-- Tiedänpä vain, että hurjistunut härkä ajaisi sinut pian

käpälämäkeen, jos heiluttaisit tuota punaista pääkappaletta sen nenän

edessä, Doll vastasi.

-- Antaa härän tulla! Osaavatko sinun nuoret seurapiirineitisi tämän

tempun? Tai edes sinä itse? kysyi Josie, ja haluten näyttää uusinta

taitoaan hän juoksi portille, laski toisen kätensä ylimmälle puulle

ja kiepsahti sen yli keveästi kuin lintu.

Bess pudisti päätään ja Pumppu taputti laiskasti käsiään. Mutta Doll

loikkasi aidan yli koskematta siihen ja laskeutuen jaloilleen Josien

viereen kysyi tyynesti:

-- Osaatkos sinä tehdä tämän tempun?

-- En vielä, mutta ennen pitkää.

Saatuaan kiistakumppaninsa hiukan nöyryytetyksi Doll lauhtui ja

jatkoi ystävällisesti temppujaan huomaamatta ensinkään joutuneensa

ojasta allikkoon. Vastamaalatusta portista tarttui punaista maalia

hänen hartioihinsa, ja kun hän keikahti sen yli takaperin ja kohosi

hymyillen seisomaan, hän sai palkakseen ärsyttävän huomautuksen:

-- Jos tahdot tietää, minkä väristä karmiini on, niin katso selkääsi.

Tuo maali tuskin lähtee pesemälläkään.

-- Voi pahus! puuskahti Doll koettaen epätoivoisesti kurkistella

selkäänsä.

-- Eiköhän meidän pitäisi lähteä, Doll, sanoi Pumppu, jonka mielestä

oli viisainta peräytyä ennen kuin uusi kahakka alkaisi.

-- Älkää hätäilkö, jääkää tänne vain makailemaan. Te tarvitsette

lepoa viikon ankaran aivotyön jälkeen. Nyt on meidän kreikkamme aika.

Tule, Bess. Hyvästi, herrat. Ja syvään kumartaen Josie lähti hattu

sotaisesti pystyssä ja maila voitonlippuna olalla. Saatuaan viimeisen

sanan hän katsoi voivansa vetäytyä pois voittajana.

Doll kumarsi Bessille viileästi, ja Pumppu säesti mutisten:

-- Pikku Josie on tänään äkäinen kuin ampiainen. Minä vedän vielä

torkut. On liian kuuma pelata.

-- Niin on. Olikohan se kiukkupussi oikeassa puhuessaan näistä

läiskistä? sanoi Doll ja istuutui hankaamaan takkiaan nenäliinalla.

-- Nukutko sinä? hän kysyi aherrettuaan hetken tuhisten ja

kärsimättömänä.

-- En. Tuumin vain, että Josie ei tainnut olla kovinkaan väärässä

puhuessaan laiskuudesta. Hävettää, kun tulee tehdyksi niin vähän.

En minä itse olisikaan välittänyt koko yliopistosta, mutta holhooja

pakotti minut sinne, Pumppu huokasi. Hänestä opiskelu oli kauheaa, ja

jäljellä oli vielä kaksi pitkää vuotta.

-- Katsos, se suo miehelle arvovaltaa. Mutta näin meidän kesken

sanottuna olisi tosiaan aika hauskaa, jos mukana olisi tyttöjä.

Kun tässä kerran on raadettava, sietäisi joukossa olla muutamia

kullanmuruja auttamassa. Vai mitä arvelet?

-- Aika mukavaa, jos tällä hetkelläkin olisi kolme -- yksi

vilvoittelemassa viuhkalla, yksi suutelemassa ja yksi tarjoamassa

jäälimonaatia, huokasi Pumppu.

-- Kelpaisikos kalja? kuului heidän takaansa. Ääni sai Dollin

loikkaamaan jaloilleen ja Pumpun kierähtämään ympäri kuin säikähtynyt

pyöriäinen.

Aitaan nojaavalla porraslaudalla istui äiti Bhaer kaksi pulloa olan

yli kulkevaan hihnaan kiinnitettynä, kimppu peltimukeja kädessä ja

vanhanaikainen aurinkohattu päässä.

-- Tiesin että pojat tappaisivat itsensä jäävedellä, siksi tallustin

viemään heille vähän kunnon kaljaa. He joivat kuin kamelit.

Silaksella oli toinen kuorma, niin että minun pullooni jäi vielä

tilkkanen. Tahdotteko?

-- Kiitos. Antakaa meidän kaataa!

Doll piti mukia, kun Pumppu ilomielin sen täytti. Molemmat pelkäsivät

kuollakseen äiti Bhaerin kuulleen heidän äskeiset puheensa. Pian

selvisi, että hän tosiaan oli kuullut, sillä istuessaan heidän

välissään kuin muonitusmestari pulloineen ja mukeineen hän sanoi:

-- Oli hauska kuulla, että haluaisitte tyttöjä yliopistoon, mutta

toivottavasti opitte puhumaan kunnioittavammin heistä ennen kuin he

tulevat, sillä sen opetuksen he antavat teille ensimmäiseksi.

-- Minä laskin vain leikkiä, änkytti Pumppu hotkaisten kiireesti

kaljansa.

-- Niin minäkin. Tietenkin minä -- minä kunnioitan tyttöjä, sammalsi

Doll kauhuissaan, sillä hän näki, että tulossa oli saarna.

-- Mutta et oikealla tavalla. Muutamista tytöistä on ehkä hauskaa,

jos heitä sanotaan pikku kullanmuruiksi, mutta ne tytöt, jotka

haluavat opiskella, tahtovat että heitä kohdellaan järkevinä

olentoina eikä pelkkinä hakkailun kohteina. Minä aion todella

pauhata, se on minun virkani, niin että nouskaa ja ottakaa saarna

vastaan kuin miehet.

Jo nauroi, mutta hän oli tosissaan, sillä viime talvisten

kuulopuheiden perusteella hän tiesi, että Doll ja Pumppu olivat

alkaneet 'katsella ympärilleen' tavalla, josta hän ei pitänyt.

Molemmat olivat kaukana kotoaan, heillä oli rahaa tuhlattavaksi ja he

olivat kokemattomia, uteliaita ja herkkäuskoisia niin kuin useimmat

ikäisensä pojat. Jo oli varoittanut poikia jo monta kertaa heidän

siirryttyään Harvardiin, mutta he eivät näyttäneet ymmärtäneen hänen

hyvää tarkoittavia vihjauksiaan. Nyt hän uskoi heidän ymmärtävän ja

aikoi puhua suunsa puhtaaksi.

-- Puhun teille kuin äiti, koska omat äitinne ovat täältä kaukana,

hän aloitti juhlallisesti aurinkohattunsa uumenista.

-- Suuri Scott! Nyt se tulee, ajatteli Doll harmissaan. Mutta

ensimmäisen iskun saikin Pumppu, kun hän koetti rohkaista itseään

toisella mukillisella kaljaa.

-- Tuo ei tee sinulle pahaa. Mutta minun täytyy varoittaa sinua

juomasta muita aineita, George. Olen kuullut sinun puhuvan viineistä

niin asiantuntevasti kuin välittäisit niistä enemmän kuin sinun

ikäisellesi on hyväksi. Älä rupea leikkimään tuolla vaarallisella

asialla 'huvin vuoksi', niin kuin sinä sanot, tai siksi että se on

muotia ja että toiset pojat tekevät niin.

-- Kunniasanalla, en juo väkevämpiä aineita kuin viiniä. Äitikin

sanoo, että minä tarvitsen jotain vahvistavaa, joka korvaa

lukemisesta johtuvan aivokudoksen kulutuksen, Pumppu vastusteli

laskien kannun maahan.

-- Kunnon pihvi ja kaurapuuro uudistavat sinun kudoksesi paljon

paremmin kuin moiset juomat. Työtä ja yksinkertaista ruokaa sinä

tarvitset. Kunpa saisinkin sinut huostaani muutamaksi kuukaudeksi,

niin opettaisin sinut juoksemaan läähättämättä ja tulemaan toimeen

ilman neljää, viittä ateriaa päivässä.

-- Minä olen paksu, mutta en mahda sille mitään, me olemme kaikki

lihavia. Se on suvussa, Pumppu puolustelihe.

-- Sitä suurempi syy sinun on elää varovasti. Tahdotko kuolla nuorena

tai olla hoidettavana koko ikäsi?

-- En toki.

Pumppu näytti niin nujerretulta, ettei Jo hennonut kovistaa häntä

enää muiden syntien takia. Hän lisäsi sen tähden leppeämmällä

äänellä ja läpsäyttäen hiljaa Pumpun lihavaa kättä niin kuin ennen

vanhaan, kun se oli kyllin pieni näpistelemään sokeripalasia hänen

sokerikostaan:

-- Ole sitten varovainen, sillä ihminen piirtää luonnekuvansa

kasvoihinsa, etkä varmaan tahdo näyttää syömäriltä ja juopolta.

-- En todellakaan. Laatikaa minulle terveellinen ruokalista, niin

seuraan sitä jos voin. Ei minusta ole hauskaa olla näin lihava,

minulla on sydämentykytystä ja päänkivistystä.

Pumppu huokasi osaksi surren kaikkea hyvää, josta lupasi luopua,

osaksi helpotuksesta kun sai kätensä vapaaksi ja saattoi avata vyönsä.

-- Minäpä laadinkin. Seuraa sitä, niin jo vuodessa olet mies etkä

jauhosäkki. Ja Doll, sanoi Jo kääntyen toiseen syntisäkkiin, joka

toivoi ettei olisi tullutkaan. -- Luetko sinä ranskaa yhtä uutterasti

kuin viime talvena?

-- En. Minusta se on ikävää -- toisin sanoen -- minä olen harrastanut

k-kreikkaa nykyään, Doll aloitti aavistamatta mihin odottamaton

kysymys tähtäsi, kunnes hänen mieleensä äkkiä juolahti asia, joka sai

hänet änkyttämään ja tutkimaan tarkkaan kenkiään.

-- Eikä mitään kreikkaa. Doll lukee vain ranskalaisia romaaneja ja

käy varieteessa, kanteli Pumppu varmistaen äiti Bhaerin epäluulot.

-- Niinpä minä arvelinkin, ja juuri siitä aioin puhua. Ted sai äkkiä

halun oppia ranskaa samalla tavalla. Menin sen tähden itse katsomaan

tuota varieteeta. Teikäläisiä siellä oli joukoittain, ja teki hyvää

nähdä, kuinka monet nuorista olivat yhtä häpeissään kuin minäkin.

Monet vanhemmat miehet näyttivät olevan haltioissaan, ja kun tultiin

ulos, odottivat noita maalattuja tyttöjä kanssaan illalliselle.

Oletko koskaan mennyt heidän mukaansa?

-- Kerran.

-- Piditkö siitä?

-- En. Mi-minä tulin aikaisin pois, sammalsi Doll kasvot yhtä

tummanpunaisina kuin hänen solmionsa.

-- Tiedät hyvin, että sellainen seura voi tuoda vain ikävyyksiä ja

voi aiheuttaa nuorelle miehelle ikuisen vamman.

Jo-rouvan ponteva vastalause päivän muotihuvitukseen sai pojat

hämilleen, ja he odottivat hiljaa -- Pumppu iloissaan, ettei ollut

koskaan ollut mukana noissa iloisissa illoissa, ja Doll hyvillään,

että oli tosiaan lähtenyt ajoissa pois. Käsi kummankin olkapäällä ja

huolten häivät otsaltaan karkottaen Jo jatkoi äidillisesti:

-- Poika-kullat, jollen rakastaisi teitä, en puhuisi koko asiasta.

Tiedän ettei tämä ole hauskaa kuultavaa, mutta omatuntoni ei

anna minulle rauhaa. Kunpa minä voisin antaa teille rohkeutta

ja järkeä vastustaa yleistä mielipidettä ja välinpitämättömien

ihmisten kevytmielistä moraalia! Viime talvena Demin äiti oli usein

huolissaan, kun Demi oli myöhään ulkona uutisasioillaan, mutta kun

hän varoitti poikaa kaikesta, mitä tämä näki ja kuuli kaupungilla,

Demi sanoi vakavasti: "Tiedän mitä tarkoitat, mutta kenenkään ei

tarvitse mennä harhaan, jollei itse tahdo."

-- Se oli ihan Pastorin tapaista, huudahti Pumppu.

-- Demi on oikeassa, ja juuri siksi että hän ajattelee noin, me

kaikki kunnioitamme häntä, lisäsi Doll katsoen vilpittömästi

höyhentäjäänsä. Tämä huomasi koskettaneensa oikeata kieltä ja oli

miltei tyytyväinen saarnansa tuloksiin. Valmistautuen lähtemään

oikeusistuimelta, jonka edessä rikolliset oli tutkittu ja syyllisiksi

havaittu, mutta ehdotettu armahdettaviksi, Jo jatkoi:

-- Tämä löylytys voi tehdä teille hyvää, vaikken minä ehkä koskaan

saa sitä tietää. Ohimennen kaikessa ystävyydessä sanotut sanat saavat

usein ihmeitä aikaan, ja sitä vartenhan vanhat ihmiset ovat --

muuten ei heidän kokemuksistaan olisi mitään hyötyä. Nyt lähdetään

etsimään toisia nuoria. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan

sulkea Plumfieldin portteja teiltä niin kuin muutamilta teidän

'herrasmiehiltänne'.

Tämä kauhea uhkaus painui unohtumattomasti Dollin mieleen ja syvän

kunnioittavasti hän auttoi Jon alas korkeuksista. Pumppu otti

tyhjät pullot kantaakseen ja vannoi juhlallisesti pidättyvänsä

kaikista väkevistä juomista, mikäli vain heikko liha kestäisi.

Tietysti he kahden jäätyään laskivat leikkiä äiti Bhaerin 'luennon'

kustannuksella -- mutta kaikessa hiljaisuudessa he olivat hänelle

kiitollisia, ja perästäpäin heillä oli monta kertaa syytä muistella

tätä tenniskentällä vietettyä puolituntista.

17