Kaksi korkeata polkupyörää mennä huristi Plumfieldin tietä
syyskuisena iltapäivänä satulassaan ruskea ja tomuinen polkija; nämä
näyttivät palaavan onnistuneelta matkalta. Vaikka jalat tuntuivatkin
raskailta, heidän kasvonsa loistivat, kun he katselivat yläilmoistaan
maailmaa tyytyväisinä niin kuin kaikki pyöräilijät opittuaan ajamaan.
-- Mene sinä, Tom, edeltä ja kerro koko juttu. Minä jään tänne.
Tapaamme sitten myöhemmin, sanoi Demi astuen pyöränsä selästä
Kyyhkyslakan ovella.
-- Jos olet kunnon kaveri, et puhu mitään. Anna minun ensin selvittää
asia äiti Bhaerin kanssa, vastasi Tom ja huokasi syvään ajaessaan
portista sisään.
Demi nauroi, ja hänen toverinsa ajoi hiljaa pitkin puistokäytävää
toivoen hartaasti, että reitti olisi selvä. Tom oli aivan varma,
että kuultuaan hänen uutisensa koko perhe saisi hämmästyksestä ja
tyytymättömyydestä halvauksen.
Suureksi ilokseen hän keksi Jo-rouvan yksin korjausarkkikasan
keskeltä. Tämä laski paperit käsistään tervehtiäkseen sydämellisesti
matkamiestä. Mutta ensi silmäyksellä Jo näki, että jotakin oli
tapahtunut, sillä viime viikkojen sattumukset olivat tehneet hänet
entistä terävänäköisemmäksi.
-- Mitä hätänä, Tom? hän kysyi, kun poika lysähti nojatuoliin
tiilenkarvaisilla kasvoillaan hullunkurinen ilme, joka kuvasti
yhtaikaa pelkoa, häpeää, iloa ja epätoivoa.
-- Minä olen pahassa pulassa.
-- Tietysti, sinähän tuot aina pulmia tullessasi. Mitä sinä olet
tehnyt? Ajoitko nurin jonkun vanhan naisen, joka vaatii siitä
laillista hyvitystä, vai? Jo kysyi hilpeästi.
-- Pahempaa, huokasi Tom.
-- Et kai ole myrkyttänyt ketään herkkäuskoista, joka on pyytänyt
sinulta lääkkeitä?
-- Vielä pahempaa.
-- Oletko jättänyt Demin huonoon seuraan ja puikkinut tiehesi?
-- Vieläkin pahempaa.
-- Minä luovun. On inhottavaa odottaa huonoja uutisia. Saatuaan
kuulijansa kylliksi innostumaan Tom jyräytti lyhyesti koko totuuden
ja jäi odottamaan sen tehoa:
-- Minä olen kihloissa.
Jon korjausarkit lehahtivat lentoon, kun hän löi kätensä yhteen ja
huudahti huolissaan:
-- Jos Nan on suostunut, en koskaan anna sitä hänelle anteeksi.
-- Ei hän olekaan. Se on toinen tyttö.
Tomin kasvot olivat niin hullunkurisen näköiset, ettei Jo voinut olla
nauramatta. Sillä poika oli samalla sekä hämillään että hyvillään,
vieläpä huolissaankin.
-- Sepä hauskaa, todellakin hauskaa! Välipä sillä, kuka hän on. Ja
toivottavasti menette pian naimisiin. Mutta kerro nyt koko asia,
kehotti Jo niin rauhoittuneena, että tunsi voivansa kuulla mitä
hyvänsä.
-- Mitähän Nan sanoo? Tom kysyi nolona.
-- Hän riemuitsee päästessään ikuisesta kiusanhengestään. Älä ole
huolissasi Nanista! Kuka tämä tyttö on?
-- Eikö Demi ole kirjoittanut?
-- Vain jostakin neiti Westistä, jonka kuulut keikauttaneen
kanootilla kumoon Quitnossa. Minusta siinä oli jo tietämistä ihan
tarpeeksi.
-- Se oli vasta alkusoittoa. Onnenpotku minulle! Tietysti minun piti
olla kohtelias pideltyäni pahoin tyttöraukkaa. Ihmiset olivat sitä
mieltä, enkä voinut muuta, ja niin oli kaikki mennyttä ennen kuin
aavistinkaan. Demin syytä se oli. Hän tahtoi ottaa kuvia. Katsokaa
vain näitä. Näin me kulutimme aikaa silloin, kun emme pelanneet
tennistä, sanoi Tom ja veti kourallisen valokuvia taskustaan;
monissa niistä hän itse oli varsin näkyvällä paikalla, joko pidellen
päivänvarjoa sievän tytön suojana kalliolla, loikoen tämän jaloissa
nurmella tai kiikkuen kuistin kaiteella.
-- Tämä on tietysti hän? kysyi Jo näyttäen sirokenkäistä naista,
jolla oli maila kädessään.
-- Se on Dora. Eikö hän olekin suloinen, huudahti Tom unohtaen
hetkeksi kaikki vaikeutensa ja puhui innokkaasti kuin rakastunut mies
konsanaan.
-- Oikein hauskan näköinen. Toivottavasti hän ei ole Dickensin Dora?
Tuo kiharainen pää on sen näköinen.
-- Ei vähääkään. Hän on etevä tyttö. Taitava talousihminen, ompelee
hyvin ja osaa paljon muuta. Kaikki tytöt pitävät hänestä, hän on
hyväsydäminen ja iloinen, laulaa kuin lintu, tanssii kauniisti ja
pitää kirjoista. Hänen mielestään sinun kirjasi ovat erinomaisia.
-- Tuon sanoit imarrellaksesi minua ja saadaksesi minulta apua.
Kerro ensin miten kaikki kävi, sanoi Jo ja asettui tarkkaavaisena
kuuntelemaan.
Tom siveli päätään otsasta niskaan asti kuin selvittääkseen
ajatuksiaan ja ryhtyi tarmokkaasti kertomaan:
-- Me olimme jo ennestään tuttuja, mutta en tiennyt, että hänkin
oli siellä. Demi tahtoi tavata erästä toveriaan, ja kun siellä
oli kaunista ja viileätä, viivyimme yli pyhän. Kohtasimme
muutamia hauskoja ihmisiä ja läksimme soutelemaan. Dora oli minun
kanootissani, ja me törmäsimme kirottuun kariin ja kaaduimme. Hän
osaa kyllä uida, niin ettei sattunut vahinkoa, pelästyimme vain ja
puku tietysti meni pilalle. Hän otti asian hienosti, ja meistä tuli
heti ystävät, kun kompuroimme kurjaan alukseemme toisten nauraessa.
Tietysti meidän piti jäädä seuraavaksi päiväksi katsomaan, oliko Dora
kunnossa. Demi tahtoi. Siellä oli Alice Heath ja pari muuta tyttöä
meidän opistosta, niin että tulimme viipyneeksi kauemminkin. Demi
otti valokuvia, me tanssimme ja panimme toimeen tenniskilpailun,
sehän on oikeastaan yhtä hyvää urheilua kuin pyöräilykin. Mutta
rehellisesti sanoen tennis on vaarallinen peli, siinä hakkaillaan
aika tavalla.
-- Minun aikoinani ei paljon pelattu tennistä, mutta minä ymmärrän
kyllä, sanoi Jo.
-- Totta puhuen, en aikonut vähääkään ruveta vakavaksi, Tom jatkoi
verkalleen. -- Mutta kun kaikki muut hakkailivat, niin minäkin.
Dora näytti pitävän siitä ja odottavan sitä, ja tietysti minusta
oli hauskaa kun huomasin, että minusta välitetään. Miehestä
tuntuu aika mukavalta, kun saa arvoa jonkun silmissä vuosikausien
halveksimisen jälkeen. Niinpä niin, teki hyvää nähdä sievän tytön
aina hymyilevän minulle, punastuvan suloisesti, kun sanoin hänelle
jotain kaunista, ilahtuvan tulostani ja käyvän surulliseksi, kun
läksin pois. Dora ihaili kaikkea mitä tein ja sai minut yrittämään
aina parastani. Semmoisesta kohtelusta mies pitää, ja sellaista hänen
kuuluu saadakin, jos käyttäytyy hyvin. Ei nenännyrpistyksiä eikä
olankohautuksia vuodesta toiseen, niin että tuntee itsensä höperöksi,
vaikka on tosissaan ja on rakastanut tyttöä uskollisesti pikku
pojasta asti. Totta totisesti, se on kohtuutonta.
Tom lämpeni ja tuli kaunopuheiseksi ajatellessaan kärsimäänsä
vääryyttä. Hän nousi kävelemään ympäri huonetta, heilutti päätään
ja koetti olla suutuksissaan, mutta huomasi ihmeekseen, ettei häntä
surettanutkaan yhtään.
-- Juuri niin. Jätä vanhat haaveesi -- sillä muuta ne eivät
olleetkaan -- ja tartu uuteen, jos se on kestävää. Mutta kuinka sinä
tulit kosineeksi? Jo uteli.
-- Se oli ihan vahinko. En edes tarkoittanut sitä, mutta aasipas
tarkoitti, enkä minä päässyt pulasta, muuten olisin loukannut Doran
tunteita, selitti Tom tuntien päässeensä kertomuksen huippukohtaan.
-- Taisikin olla kaksi aasia, vai mitä? kysyi Jo.
-- Se kuulostaa hassulta, mutta siitä olisi voinut tulla vaikka
mitä kamalaa, vastasi Tom synkkänä, vaikka silmien välkkeestä näki,
etteivät lemmenkoettelemukset olleet sokaisseet hänen silmiään
näkemästä seikkailun hullunkurista puolta.
-- Tytöt ihailivat meidän uusia pyöriämme, ja tietysti me halusimme
näyttää taitoamme. Otimme heidät mukaan pyörille ja hulluttelimme
yhdessä. Dora istui kerran takanani ja me ajoimme kauniisti pitkän
matkan, kunnes muuan aasinkoni juoksi suoraan tien poikki. Minusta
sen olisi pitänyt väistyä, mutta sepä ei väistynyt, niin että
minä potkaisin sitä. Se potkaisi takaisin ja siinä sitten mentiin
mukkelismakkelis, niin aasi kuin mekin. Aikamoinen sekamelska! Minä
ajattelin vain Doraa, ja hän oli aivan suunniltaan. Hän nauroi
ja itki, ja se peto rupesi kiljumaan, ja minä olin ihan pyörällä
päästäni. Kenelle ei niin kävisi, kun tyttö läähättää keskellä tietä
ja saat pyyhkiä hänen silmiään ja pyydellä anteeksi tietämättä onko
häneltä luita poikki vai ei! Minä sanoin häntä kullakseni ja menin
hädissäni niin pitkälle, että hän kalpeni ja sanoi: "Saat anteeksi,
Tom. Nosta minut ja jatketaan matkaa."
-- Eikö se ollutkin herttaista, minä olin sentään kaatanut hänet jo
toisen kerran? Se liikutti minua sydänjuuria myöten, ja minä sanoin,
että ohjailin vaikka kuinka pitkälle tuommoista enkeliä, ja -- en
tiedä mitä oikein mahdoin sanoakaan, mutta minut olisi voinut vaikka
höyhenellä sipaista maahan, kun Dora otti minua kaulasta ja sanoi:
"Rakas Tom, sinun kanssasi en pelkäisi leijoniakaan." Hänen olisi
kai pitänyt sanoa aaseja, mutta hän oli tosissaan ja säästi minun
tunteitani. Mutta nyt minulla on kaksi mielitiettyä yhtaikaa ja olen
hitonmoisessa pulassa.
Jon oli mahdotonta pysyä totisena, tämä Tomille luonteenomainen juttu
nauratti häntä niin, että kyynelet valuivat pitkin poskia. Tom loi
häneen moittivan silmäyksen, mutta purskahti samassa itsekin nauruun
niin että huone raikui.
-- Tommy Bangs! Kukaan muu kuin sinä ei voisi joutua tuommoiseen
onnettomuuteen, sanoi Jo, kun hän taas sai vedetyksi henkeä.
-- Kaikki on ihan päälaellaan ja minut pilkataan hengiltä. Saan sanoa
hyvästit vanhalle Plumille pitkäksi aikaa, vaikeroi Tom pyyhkien
kasvojaan ja koettaen sopeutua kauheaan asemaansa.
-- Älä toki! Minä puolustan sinua, sillä minusta tämä on koko kesän
paras juttu. Mutta tahdon tietää ensin, oletko sinä tosissasi. Näissä
asioissa minä en hyväksy leikittelyä.
-- Dora kyllä katsoo olevansa kihloissa ja kirjoitti heti kotiinsa.
Minä en saanut sanaakaan suustani, kun hän suhtautui asiaan
niin vakavasti ja oli niin onnellisen näköinen. Hän on vasta
seitsemäntoista eikä ole koskaan pitänyt kenestäkään toisesta, ja
hän uskoo kaiken olevan kohdallaan, koska hänen isänsä tuntee minun
isäni emmekä ole kumpikaan ihan köyhiä. Minä olin niin ymmällä, etten
voinut sanoa muuta kuin: "Voitko sinä oikeastaan rakastaa minua, kun
me tunnemme toisiamme niin vähän?" Mutta hän vastasi hellästi: "Kyllä
vain, Tom. Sinä olet niin iloinen ja hyvä ja kunnollinen, etten voi
olla rakastamatta." Enhän minä voinut kaiken tämän jälkeen tehdä
muuta kuin antaa mennä, jäin sinne hänen ilokseen ja luotin siihen,
että koko sotku vielä selviää.
-- Aito tomimaista kevytmielisyyttä! Kai sinä kerroit asian heti
isällesi?
-- Kirjoitin hänelle heti ja sain kaiken mahtumaan kolmelle riville.
Näin: "Isä rakas! Olen kihloissa Dora Westin kanssa ja toivon, että
hän sopii perheeseen. Minulle hän sopii täsmälleen. Tom." Hän oli
hyvillään, sillä hänhän ei ole koskaan pitänyt Nanista, mutta Dora
miellyttää häntä kaikin puolin.
-- Mitä Demi sanoi näin vauhdikkaasta ja hullunkurisesta
rakkausseikkailusta? Eikö hän paheksunut sitä? kysyi Jo-rouva naurua
pidätellen, kun hänen mieleensä tuli kaikkea muuta kuin romanttinen
näky: aasi, polkupyörä, poika ja tyttö sikin sokin maantiellä.
-- Ei yhtään. Se kiinnosti kyllä häntä ja hän oli oikein
ystävällinen. Puhui minulle isällisesti. Demihän on aina kuin Salomo,
varsinkin kun sattuu itse olemaan samassa veneessä, vastasi Tom
ymmärtäväisen näköisenä.
-- Et kai tarkoita --? Jo läähätti säikähtyneenä.
-- Tarkoitanpa hyvinkin, juuri sitä. Demiä minä saan kiittää koko
sotkusta. Hän sanoi menevänsä Quitnoon Fred Wallacea katsomaan,
mutta ei tavannut koko kaveria, ei tietenkään voinut tavata, kun
Wallace ei ollut mailla halmeilla. Alicea hän sieltä haki, ja minut
jätettiin oman onneni nojaan, kun Demi ja Alice sipisivät kaksistaan
ja kulkivat ympäri kamera kainalossa. Tässä jutussa oli kolme aasia,
enkä minä suinkaan ollut niistä hölmöin, vaikka minulle tässä
nauretaan. Demi tietysti on vakavan ja viattoman näköinen eikä kukaan
sano hänelle mitään.
-- Juhannuskuume on siis puhjennut, ties kuka saa seuraavana
tartunnan. No, jääköön Demi äitinsä huostaan ja tuumitaan, mitä sinun
pitäisi tehdä.
-- En tosiaankaan tiedä. On kurjaa olla rakastunut kahteen tyttöön
samalla kertaa.
-- Ajattele toki asiaa järkevästi. Dora rakastaa sinua ja uskoo sinun
rakastavan häntä. Nan ei välitä sinusta etkä sinäkään tosissasi
hänestä, roikut vain hänen perässään pelkkää härkäpäisyyttäsi,
kun hän koettaa häätää sinut pois. Jos suoraan sanon, luulen että
olet rakastunut Doraan tai joka tapauksessa hyvää vauhtia menossa
sinnepäin; vaikka lasketkin leikkiä, sinä puhut hänestä ihan eri
sävyssä kuin olet ikinä puhunut Nanista. Pidä sinä nyt kiinni Dorasta
ja anna Nanin mennä menojaan; aikanaan näkyy, kuinka aito tunteesi on.
Tomin kasvot valkenivat Jon puhuessa, ja tämän päästessä loppuun ne
suorastaan paistoivat helpotuksesta.
-- Oikeastaan minun teki alun perin mieli vain kiusata Nania, hän
tunnusti. -- Käskin Demin kirjoittaa puuhistani Daisylle, jotta Nan
saisi kuulla. Mutta sitten kävi hupsusti: unohdin Nanin kokonaan enkä
ajatellut kuin Doraa, kunnes tuo siunattu aasi viskasi hänet syliini.
Mutta mitähän vietävää Nan nyt sanoo, kun saa kuulla!
-- Kuulla mitä? kysyi kirkas ääni, joka sai molemmat säpsähtämään ja
kääntymään, sillä Nan itse katseli heitä tyynesti ovelta.
Jo halusi päästää Tomin jännityksestä ja nähdä, kuinka Nan
suhtautuisi uutiseen, siksi hän sanoikin nopeasti:
-- Että Tom on kihloissa Dora Westin kanssa.
-- Ihanko totta? Minä tiesin, että reseptini saa aikaan
ihmeparannuksen, jos Tom vain noudattaa sitä kyllin kauan. Tom-kulta,
onpa se hauskaa! Ja Nan pudisti sydämellisesti pojan kättä.
-- Se sattui vahingossa, Nan, ei se ollut tarkoitus. Mutta minähän
aina sekoitan asiat, ja tästä sotkusta en ollut selvitä ollenkaan.
Äiti Bhaer kertoo sinulle kaiken. Minun täytyy lähteä siistiytymään.
Menen Demin luo teelle. Näkemiin.
Änkyttäen ja punastellen, ujon ja kiitollisen näköisenä Tom painui
ovesta jättäen naiset setvimään keskenään asiaa ja nauramaan tätä
odottamatonta käännettä. Nan tunsi Doran ja oli varma, että tästä
tulisi aikaa myöten Tomille mainio vaimo.
-- Tietysti minun tulee ikävä Tomia, kun hän haihtuu näiltä mailta,
mutta toisaalta tämä on helpotus sekä minulle että hänelle.
Joutilaisuus on pojalle pahaksi. Nyt hän menee isänsä liikkeeseen ja
menestyy hyvin ja kaikki tulevat onnellisiksi. Minä annan Doralle
tyylikkään lääkelaatikon häälahjaksi ja opetan häntä käyttämään
sitä. Tomille sitä ei voi uskoa, Silaskin sopisi lääkärin ammattiin
paremmin kuin hän.
Puheen loppuosa kevensi Jo-rouvan mieltä, sillä Nan oli aluksi
vilkaissut ympärilleen kuin olisi kadottanut jotain arvokasta,
mutta näytti piristyvän ajatellessaan lääkelaatikkoa ja Tomin uutta
vaaratonta elämänuraa.
-- Sinun orjasi on vihdoinkin vapaa. Anna hänen mennä menojaan ja
uppoa sinä työhösi, sillä sinä ainakin sovit lääkärin ammattiin ja
tuot aikaa myöten sille kunniaa, sanoi Jo rohkaisevasti.
-- Siitä muistankin, että kylässä on tuhkarokkoa. Sinun pitäisi
kieltää tyttöjä käymästä sellaisissa paikoissa, missä on lapsia.
Olisi ikävää saada tuhkarokkotartunta juuri lukukauden alkajaisiksi.
Nyt minä menen Daisyn luo. Saa nähdä mitä hän sanoo Tomille. Eikös
tuo poika olekin mainio? Ja Nan meni tiehensä naureskellen.
Jo jäi miettimään Tomin yllättävää uutispommia. Sen vaikutus saattoi
ulottua laajalle, sillä vaikkei yksi pääskynen kesää teekään, niin
yksi kihlaus saa helposti aikaan toisia, ja useimmat Jon nuorista
olivat tartunnalle alttiissa iässä.
-- Onneksi kaikki kaksitoista eivät sentään ole minun vastuullani.
Se veisi minulta viimeisetkin järjen rippeet, sillä arvaan hyvin,
että tulossa on paljon pahempia selkkauksia ja pulmia kuin nuo
Tomin kanootit ja polkupyörät ja aasit, mietti Jo palatessaan
laiminlyötyjen korjausvedostensa pariin.
Tom itse oli perin tyytyväinen siihen valtavaan kohuun, jonka hänen
kihlauksensa aiheutti Plumfieldin yhdyskunnassa. Useimmat Tomin
ystävät olivat niin ällistyneitä, etteivät tulleet edes härnänneeksi
häntä. Se että juuri hän, uskollisuuden perikuva, luopui palvontansa
kohteesta ja kääntyi vieraiden jumalattarien puoleen, järkytti
kaikkia romanttisia sieluja.
Hupaista kyllä, Tom sai näinä aikoina kokonaan uuden roolin, sillä
jutun hullunkuriset yksityiskohdat, jotka olivat vain harvojen
tiedossa, haudattiin ystävällisesti unholaan, ja Tom sukelsi esiin
täysiverisenä sankarina, joka oli pelastanut nuoren naisen hukkumasta
ja voittanut rohkeudellaan tämän rakkauden. Dora säilytti salaisuuden
ja nauroi sydämestään jutulle, kun hän tuli tervehtimään äiti Bhaeria
ja tutustumaan koko perheeseen.
Isänsä iloksi Tom luopui lääketieteestä ja valmistautui
liikemieheksi. Ainoa oka Tomin ruusukimpussa oli Nanin tyyni
suhtautuminen asioiden uuteen käänteeseen ja se silminnähtävä
helpotus, jota hän tunsi Tomin 'uskottomuuden' paljastuttua.
Tom ei toki halunnut Nanin kärsivän, mutta hänestä olisi ollut
mieluista, jos tyttö olisi tuntenut edes rahtusen murhetta
menetettyään ihailijansa. Niin monen vuoden uskollinen palvelus ja
vakava kiintymys olisi toki edellyttänyt apeaa ilmettä tai edes
muutamaa kateellista silmäystä, kun Tom kulki ohitse ihaileva Dora
käsipuolessaan. Mutta Tomin harmiksi Nan kohteli häntä pelkästään
äidillisesti ja taputti Doran kiharaista päätä suojelevasti ja
kokeneesti.
Kesti jonkin aikaa, ennen kuin Tom sai entiset ja uudet tunteensa
sopivasti järjestykseen, mutta Jo auttoi häntä ja Laurie selitti
kokemuksesta, miten hämmästyttäviä hyppäyksiä ihmissydän saattaa
tehdä pelkästään tervehtyäkseen. Lopuksi Tom saavutti tasapainonsa,
ja kun syksy tuli, häntä näkyi enää harvoin Plumfieldissä, sillä
hänen uusi johtotähtensä oli kaupungissa ja liikeasiat pitivät häntä
lujasti työssä. Hän oli nyt selvästi oikealla paikallaan ja menestyi
ennen pitkää erinomaisesti.
10