KESÄLOMA

Kaikki olivat iloisia siitä, että loma oli alkanut, eikä kukaan

kiirehtinyt seuraavana aamuna pois aamiaispöydästä. Äkkiä oviaukkoon

ilmestyi iso hirvikoira, joka tuijotti Dania liikkumatta.

-- Hei, vanha kaveri! Etkö jaksanut odottaa että tulisin sinua

hakemaan? Oletko sinä karannut? Reippaasti vain, ota selkäsaunasi

vastaan kuin mies, sanoi Dan ja nousi mennäkseen koiraa vastaan. Se

kavahti takajaloilleen, katsoi herraansa silmiin ja haukkui kuin

loukkaantuneena.

-- Hyvä on! Don ei valehtele; sanoi Dan ottaen eläintä kaulasta.

Nähdessään ikkunasta miehen ja hevosen lähestyvän, hän lisäsi:

-- Jätin saaliini yöksi hotelliin, kun en tiennyt, millainen tilanne

täällä oli. Tulkaa ulos katsomaan hevostani Oktoota, se on oikea

kaunotar.

Dan hävisi ja koko perhe virtasi hänen jäljessään tervehtimään

tulokasta. He näkivät hevosen pyrkivän portaita ylös isäntänsä luo

ohjaista pitelevän miehen suureksi kauhuksi.

-- Antaa sen tulla, neuvoi Dan, se kiipeää kuin kissa ja hyppää kuin

hirvi. No niin, tyttöseni, tahdotko sinä laukata, hän kysyi, ja

hevonen hirnahti tyytyväisenä, kun hän hankasi sen kuonoa ja taputti

sen kiiltävää kylkeä.

-- Tällaista hevosta jo kannattaa pitää, sanoi Ted haltioissaan,

sillä hänen oli määrä pitää huolta siitä Danin poissa ollessa.

-- Onpa sillä viisaat silmät! Näyttää ihan kuin se aikoisi ruveta

puhumaan, sanoi Jo.

-- Se puhuukin kuin ihminen, mutta omalla tavallaan. Ja melkein

kaiken se ymmärtää. Hei, vanha heila! Ja Dan painoi poskensa hevosen

poskea vasten.

-- Mitä Oktoo merkitsee? kysyi Rob.

-- Salamaa. Ja kohta saatte nähdä, että se kyllä ansaitsee nimensä.

Musta Haukka antoi Oktoon minulle vastalahjaksi pyssystäni, ja meillä

on ollut hienoja seikkailuja yhdessä. Se on pelastanut monta kertaa

henkeni. Näettekö tuota arpea?

Dan näytti pientä, puoleksi harjan peitossa olevaa arpea ja kertoi

sen tarinan käsi Oktoon kaulalla.

-- Musta Haukka ja minä olimme metsästämässä puhveleita, mutta emme

löytäneet niitä niin pian kuin olimme odottaneet. Eväät loppuivat,

kun me olimme noin sadan mailin päässä joelta, missä leirimme

sijaitsi. Luulin jo että olimme mennyttä miestä, mutta kumppanini

sanoi: "Näytän sinulle, kuinka voimme elää siksi kun löydämme

laumat." Oltiin paraikaa riisumassa satuloita yöksi pienen lammen

rannalla. Missään ei näkynyt elävää olentoa, ei lintuakaan, pelkkää

preeriaa vain mailikaupalla. Arvatkaa mitä teimme?

-- Söitte käärmeitä niin kuin australialaiset, sanoi Rob.

-- Keititte heiniä tai lehtiä, arveli Jo.

-- Tapoitte toisen hevosista, ehdotti Ted.

-- Ei, vaan annoimme toisen vuodattaa vertaan. Katsokaas, juuri

tuosta! Täytimme peltituopin, panimme vähän salvianlehtiä ja vettä

sekaan ja lämmitimme risuvalkealla. Se maistui hyvältä, ja me

nukuimme mainiosti.

-- Mutta Oktoo ei tainnut nukkua yhtä hyvin, sanoi Josie taputtaen

myötätuntoisesti hevosta.

-- Se ei ollut siitä millänsäkään. Musta Haukka sanoi, että mies voi

elättää itseään hevosella monta päivää ja silti ratsastaa, ennen kuin

eläin tuntee sen. Mutta seuraavana aamuna löysimme puhvelit, ja minä

ammuin sen, jonka pää on arkussani valmiina ripustettavaksi lasten

pelättimeksi. Se on aika huima otus, uskokaa pois.

-- Mitä virkaa tällä hihnalla on, kysyi Ted tutkien tarkkaan

intiaanisatulaa, yksinkertaisia suitsia, kuolaimia silmukkoineen ja

niskan yli kulkevaa hihnaa.

-- Siitä pidetään kiinni, kun maataan piilossa hevosen kupeella ja

laukaistaan kaulan alitse. Minäpä näytän.

Ja satulaan hypähtäen Dan meni menojaan lasketellen nurmella kovaa

vauhtia milloin Oktoon selässä, milloin sen sivulla jalustimesta

ja niskahihnasta riippuen, milloin taas kokonaan irrallaan juosten

hevosen rinnalla, kun se laukkasi tavattoman hyvillään leikistä. Don

viiletti riemastuneena perässä.

Se oli hauskaa katseltavaa -- kolme hurjaa, voimakasta olentoa niin

valloillaan, että hetken aikaa tasainen nurmikko oli kuin preeria.

Ja välähdys toisenlaisesta maailmasta sai katsojat tuntemaan oman

elämänsä kovin kesyksi ja värittömäksi.

-- Tämä on parempaa kuin sirkus! huudahti Jo toivoen, että olisi itse

vielä tyttö ja saisi ratsastaa tuollaisen salaman selässä. -- Näyttää

siltä, että Nan saa asetella luita paikoilleen aamusta iltaan, sillä

tuossa menossa Ted kyllä taittaa jokaisen luunsa.

-- Ei haittaa vaikka muutaman kerran putoaakin, ja uudet huolet ja

huvit ovat pojalle vain hyväksi. Mutta pelkään ettei Dan koskaan

malta astella auran perässä ratsastettuaan tuommoisella Pegasoksella,

sanoi herra Bhaer, kun musta tamma pyyhälsi portista ja tuli

lentäen lehtokujaa pitkin. Se pysähtyi heti komennuksesta ja seisoi

innostuksesta väristen paikallaan, kun Dan hyppäsi satulasta.

Ted halusi heti opetella, hän istui pian satulassa ja huomasi Oktoon

siivoksi kuin lammas, kun hän hölkytteli sillä tiehensä opistoa

kohti. Bess kiiruhti mäkeä alas nähtyään ratsastuksen kaukaa, ja

kaikki kokoontuivat kuistille, kun Dan väänsi kannen auki isosta

arkustaan, jonka ajuri oli jättänyt oven eteen.

Yleensä Dan piti tavaraa mukanaan vain sen verran kuin hänen

kuluneeseen laukkuunsa mahtui. Mutta kun hänellä tällä kertaa oli

rahaa, hän oli tuonut aika kasan tuliaisia, varsinkin intiaanitavaraa

ja metsästysmuistoja.

-- Koit kyllä syövät meidät, ajatteli Jo, kun karvainen pää tuli

esille ja sitä seurasi sudennahka hänen jalkojensa peitteeksi,

karhuntalja professorin työhuoneeseen ja ketunhäntien koristamat

intiaanipuvut pojille ja Josielle. Ted ja Josie pukeutuivat heti

niihin ja lähtivät hämmästyttämään ystäviään järjestämällä eri

puolilla kahakoita sotakirveet, jouset ja nuolet aseinaan.

Tytöt ihailivat kirjavia linnunsiipiä, töyhtöisiä pampasruohoja,

helminauhoja ja sieviä kaarna- ja höyhentöitä. Kivet, nuolenpäät ja

alkukantaiset piirrokset kiinnostivat professoria. Ja Laurie sai

Danilta sarjan haikeita intiaanilauluja koivuntuoheen kirjoitettuina.

-- Puuttuu vain teltta päämme päältä, niin kaikki olisi täydellistä.

Minun pitäisi kai tarjota teille paahdettua maissia ja kuivattua

lihaa päivälliseksi tämän hienon pow-wow'n jälkeen, sanoi Jo

katsellen isossa hallissa vallitsevaa maalauksellista sekamelskaa,

kun koko joukko lojui pitkin lattiaa huovilla ja taljoilla, kuka

koristautuneena milläkin tavoin sulilla, mokkasiineilla tai

intiaanihelyillä.

-- Hirventurvat, karhunpaisti ja käristetyt ydinluut olisivat

tietysti paikallaan, mutta olkoon menneeksi, tuo vain vaihteeksi

esiin lampaasi ja vihanneksesi, sanoi Dan arkulta, jossa istui kuin

suuri heimopäällikkö koira jalkojensa juuressa.

* * * * *

Näin alkoi kesäloma. Monet nuoret jäivät opistoon loma-ajaksikin,

sillä he olivat enimmäkseen varattomia ja kotoisin etäisistä

valtioista. Pienen opiskelijayhteiskunnan rauhalliseen maailmaan Dan

ja Emil toivat mukanaan virkistävän tuulahduksen.

Emil oli hyvää pataa niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa ja

liikkui joukossa rentoon meripojan tyyliinsä. Dan sen sijaan

pysytteli mielellään kunnioittavan välimatkan päässä sievistä

opiskelijatytöistä ja mykistyi tuppisuuksi joutuessaan heidän

seuraansa, sillä hän tunsi olevansa kovin sivistymätön näiden

kirjaviisaiden joukossa. Poikien kanssa hän tuli paremmin toimeen.

Nämä ihailivat hänen miehisiä taitojaan, ja se kohensi hänen

itsetuntoaan. Tytötkin olivat puolestaan kyllä kiinnostuneita

vaiteliaasta 'espanjalaisesta', niin kuin häntä sanottiin, ja

koettivat kaikin tavoin saada häntä esiin kuorestaan.

Dan huomasi tämän ja koetti parhaansa. Hän yritti hillitä rentoa

puhettaan ja hioa käytöstään. Kotoinen ilmapiiri lämmitti hänen

sydäntään, ja eron aikana tapahtuneet muutokset sekä hänessä

itsessään että toisissa saivat vanhan kodin näyttämään kuin uudelta.

Hurjan Kalifornian-kauden jälkeen tuntui hyvältä nähdä ympärillään

tuttuja kasvoja; ne auttoivat häntä unohtamaan menneiden vuosien

aaveet.

Niin kului loma. Päivisin ratsastettiin, soudeltiin ja tehtiin

huviretkiä; iltaisin soitettiin, tanssittiin ja leikittiin.

Nat otti vaarin jokaisesta hetkestä, jonka sai viettää yhdessä Daisyn

kanssa ennen pitkää eroa, ja Megkin jätti vartiointinsa vähemmälle,

koska uskoi koko onnettoman romanssin raukeavan Natin matkan aikana.

Daisy puolestaan oli varma, ettei Nat unohtaisi häntä. Mutta hän oli

vanhanaikainen tytär, ja äidin tahto oli hänen lakinsa. Jos rakkaus

oli kiellettyä, niin ystävyys sai riittää. Siksi hän piti murheensa

omana tietonaan, hymyili iloisesti Natille ja piristi kaikin tavoin

hänen viimeisiä kotonaolopäiviään.

Tom ja Nan käyttivät kaiken opinnoilta liikenevän aikansa pitääkseen

Plumfieldissa hauskaa vanhojen ystävien parissa, sillä Emilin

seuraava matka ulottuisi kauas, Nat saattaisi viipyä Euroopassa

pitkään, eikä kukaan tiennyt milloin Dan palaisi lännestä. Kaikki

tunsivat, että elämä alkoi kääntää heille totiset kasvonsa. Vaikka he

noina iloisina kesäpäivinä hulluttelivat entiseen tapaan, he tiesivät

lapsuuden jääneen taakse ja puhuivat usein vakavasti suunnitelmistaan

ja toiveistaan, aivan kuin olisivat pyrkineet lähestymään ja

auttamaan toisiaan ennen kuin ajautuisivat kukin omille teilleen.

Heillä oli aikaa vain muutama viikko. Sitten Emilin "Brenda" olisi

valmiina lähtöön ja Natinkin oli astuttava laivaan New Yorkissa. Dan

oli päättänyt mennä saattamaan Natia, sillä hänen oma päänsä kiehui

täynnä suunnitelmia, joita hän halusi päästä toteuttamaan.

Parnassossa pidettiin jäähyväistanssiaiset lähtijäin kunniaksi,

ja koko joukko laittautui juhlaan parhaissaan ja loistotuulella.

Tom-parka joutui tapansa mukaan pahaan pulaan. Hän oli kastellut

päänsä läpimäräksi hajuvesillä yrittäessään saada kiharaisen päänsä

muodin mukaan sileäksi. Mutta vastahakoinen tukka käpertyi vain

entistä pahemmin, ja parturin haju istui tiukassa, vaikka hän koetti

vimmatusti karkottaa sitä. Nan ei päästänyt häntä lähelleenkään ja

heilutti ankarasti viuhkaansa, milloin ikinä Tom tuli näkyviin.

Pienen houkuttelun jälkeen Dan oli suostunut tulemaan juhlaan

meksikolaisasussaan; yllään nappiniekka housut ja väljä takki, vyönä

värikäs nauha ja hartioilla kukitettu serape. Hän tunsi olonsa

vapaaksi ja näytti komealta opettaessaan kannukset kilisten Josielle

uusia askelia tai pyöritellessään ihaillen mustia silmiään niille

neitosille, joita ei rohjennut puhutella.

Rouvat istuivat hymyillen ja rohkaisivat ystävällisesti varsinkin

niitä arannäköisiä nuoria, jotka olivat ensi kertaa tällaisessa

mukana. Oli hauska nähdä Amy kulkemassa käsikoukkua pitkän

maalaispojan kanssa, jolla oli paksut jalkineet ja leveä otsa, tai

Jo-rouva tanssimassa kuin nuori tyttö aran nuorukaisen kanssa, jonka

käsivarret heiluivat kuin pumpunvivut ja jonka kasvot punoittivat

pelosta ja ylpeydestä, kun hän sai astua rehtorinsa rouvan varpaille.

-- Tällaisissa tilaisuuksissa huomaan, etten enää ole nuori eivätkä

jalkani nouse yhtä keveästi kuin ennen. Kymmenen vuoden päästä me

olemme jauhosäkkejä, niin että malta ajoissa mielesi, puuskutti Jo

Megille vetäytyessään nurkkaan hiukset pörrössä.

-- Minusta tulee kyllä lihava, mutta sinä et vielä aikoihin pysy niin

aloillasi, että saisit lihaa luittesi ympärille, kultaseni, vastasi

Meg kiinnittäen puuhakkaasti sisaren ratkenneita röyhelöitä.

Laurie pistäytyi hetkeksi ikkunasyvennykseen.

-- Taidat olla tapasi mukaan vahinkoja korjaamassa, Jo? Sinä et ole

koskaan osannut liikkua repimättä itseäsi. Lähde vähän kiertelemään

ja vilvoittelemaan ennen illallista.

Jutellessaan Laurie vei Jon musiikkihuoneeseen, joka oli melkein

tyhjillään, sillä äskeinen tanssi oli ajanut nuoret puutarhaan ja

halliin. Pysähtyen suuren ikkunan ääreen hän osoitti kuistilla olevaa

ryhmää.

Herra March istui nojatuolissa ja Bess tyynyllä hänen jalkojensa

juuressa. Molemmat kuuntelivat Dania, joka pylvääseen nojaten puhui

tavallista innokkaammin. Vanha mies oli varjossa, mutta tyttö katseli

kuun valossa kertojaa kokonaan uppoutuneena tarinaan. Tummine

piirteineen, hartioillaan kirjava viitta Dan oli perin eksoottisen

näköinen, ja äkkiä Jo kuiskasi:

-- Minusta on hyvä, että hän lähtee pois. Hän on liian

maalauksellinen tänne haaveellisten tyttöjen joukkoon. Ei ihme jos

noiden lasten pää menee pyörälle.

-- Ole huoletta. Dan on aivan yhtä kömpelö kuin ennen vanhaan enkä

usko että hänestä on naissankariksi koskaan. Kylläpä prinsessa on

kaunis tuossa valaistuksessa!

-- Pikku kähäräpää näyttää hyvältä aina ja kaikkialla, sanoi Jo

hellästi kääntyessään jatkamaan matkaa.

Seuraavasta ikkunasta avautuva näky sai Laurien nauramaan makeasti.

Päässään iso nenäliina Tom oli polvillaan Nanin edessä, joka kaikesta

päätellen kaivoi neulalla hänen kämmenestään tikkua tai okaa.

-- Sattuuko pahasti? Nan kysyi kääntäen kämmentä valoon päin.

-- Ei yhtään. Tongi rauhassa, se on vain mukavaa, vastasi Tom.

-- Ei tämä kestä kauan.

-- Minusta tämä on pelkkää onnea, kestäköön vaikka tuntikausia.

Piittaamatta toisen hellästä sävystä Nan pani nenälleen suuret

pyöreät silmälasit ja sanoi ammattiäänellä:

-- Nyt minä näen sen. Vain pieni tikku, ja tässä se on.

-- Kädestä vuotaa verta. Etkö aio sitoa sitä? kysyi Tom.

-- Höpsis. Ime sitä vähän. Vilkaise vain huomenna, ettei siihen tule

tulehdusta.

-- Ainoa kerta, jolloin sinä olet ollut ystävällinen minulle,

vaikeroi Tom. -- Kunpa käteni olisi poikki!

-- Tai mieluummin pääsi, se haisee tärpätille ja lamppuöljylle

pahemmin kuin koskaan. Juokse puutarhan ympäri ja tuuleta sitä vähän.

Peläten hihityksensä kuuluvan puutarhaan katsojat hiipivät pois

ikkunan äärestä juuri kun haavoittunut ritari ryntäsi epätoivoissaan

tiehensä kovasydämisen kuningattaren luota.

-- Tom parka, ilmeisesti hän tarvitsee jonkin pahan kolauksen

miehistyäkseen, huoahti Jo. -- Kamalaa, mitä tuo meteli on?

Sitä sopi tosiaan kysyä. Ikkunasta hän näki Tedin tasapainoilevan

sälejakkaralla toinen jalka ojossa taaksepäin ja molemmat kädet

soutaen hurjasti ilmaa. Josie ja muutamia muita tyttöjä seisoi

ympärillä katsellen kiinnostuneena noita ponnisteluja ja puhuen

keskenään jotain siivistä, kultapunoksesta ja kultaisesta kypärästä.

-- Hän esittää varmasti lentoon pyrkivää Hermestä, sanoi Laurie

heidän kurkkiessaan ohuiden verhojen takaa.

-- Varjelkoon tuon pojan pitkiä sääriä, kuinka hän saa

koskaan pidetyksi ne järjestyksessä. He harjoittelevat jotain

kreikkalaisaiheista näytelmää, ja aika sopan he keittävät jumalista

ja jumalattarista, jos kukaan ei ohjaa heitä, nauroi Jo nauttien

suunnattomasti näystä.

-- Noin, nyt on hyvä! -- Loistavaa! -- Koeta olla liikkumatta!

kiljuivat tytöt riemuissaan, kun Ted onnistui pysymään sekunnin

ajan tasapainossa varpaillaan. Onnettomuudeksi jakkaran säleistuin

ei kestänyt yhteen paikkaan kohdistuvaa painoa, ja lentävä Hermes

suistui kolisten alas tyttöjen naurunremakan säestämänä. Tottuneena

suuriin ja pieniin kuperkeikkoihin Ted tointui heti ja lähti

hyppelemään iloisesti ympäri roikottaen mukanaan tuolia, jonka

istuimen hänen jalkansa oli puhkaissut.

Myöhemmin illalla koko joukko oli hajaantuneena rakennukseen ja

kuistille syömään.

-- Ikävä että poikien täytyy lähteä. Elämä käy hirveän

yksitoikkoiseksi ilman heitä. Nyt kun he ovat lakanneet kiusaamasta

ja ovat kohteliaita, heistä on oikein iloa, sanoi Nan, joka oli

hyvin suopealla tuulella tänään, kun Tomin oli pysyteltävä loitolla

tuoksuvan tapaturmansa takia.

-- Niin minustakin, ja Besskin suri sitä tänään. Hän on tehnyt

muotokuvaa Danista, eikä se ole vielä ihan valmis. En ole vielä

koskaan nähnyt hänen innostuneen mihinkään työhön sillä tavoin.

Dan olikin niin komea, että hänestä tulee mieleen joku kuoleva

gladiaattori tai muu antiikin urho. Kas tuossahan Bess onkin! Hän on

aivan suloinen tänä iltana, sanoi Daisy vilkuttaen prinsessalle, joka

kulki ohi isoisän kanssa.

-- Ei olisi uskonut Danin menestyvän näin hyvin. Muistatko, me

sanoimme häntä pahaksi pojaksi ja olimme varmoja, että hänestä tulee

merirosvo tai muu semmoinen, kun hän tuijotti meitä ja kiroili? Nyt

hän on pojista kaunein ja oikein hauska kertoessaan juttujaan. Hän on

minun makuuni, iso ja vahva ja vapaa. Olen kyllästynyt vetelyksiin ja

kirjatoukkiin, sanoi Nan päättäväisesti.

-- Ei hän ainakaan Natia kauniimpi ole, huudahti Daisy uskollisena.

-- Pidän kyllä Danista ja olen hyvilläni, että hän on menestynyt.

Mutta häneen väsyy, ja minä pelkäänkin vielä hiukan häntä. Minä pidän

enemmän rauhallisista ihmisistä.

-- Minä taas taistelijoista. Pojat ovat liian mukavuudenhaluisia;

he eivät käsitä, kuinka vakavaa elämä on eivätkä uurasta tosissaan.

Katso vaikka Tomia, joka tuhlaa aikaansa ja tekee itsensä

naurettavaksi, kun ei saa mitä tahtoo, ihan kuin pieni lapsi joka

mankuu kuuta taivaalta. Semmoisia houkkia en voi sietää, pauhasi Nan.

-- Useimpia tyttöjä tuollainen uskollisuus liikuttaisi. Minusta se on

kaunista, sanoi Daisy.

-- Sinä olet pieni helläsydäminen hanhi. Nat on totisesti

miehekkäämpi, kun hän palaa matkaltaan. Minusta Tom saisi lähteä

mukaan. Olen sitä mieltä, että jos meillä tytöillä on vähänkin

vaikutusvaltaa, meidän pitäisi käyttää sitä poikien hyväksi. Me emme

saa mielistellä heitä ja tehdä itsestämme orjia ja heistä tyranneja.

Näyttäkööt mihin kykenevät ennen kuin pyytävät meiltä mitään, ja

antakoot meidän tehdä samoin. Silloin tiedetään kuka kukin on eikä

tarvitse katua lopun ikäänsä.

-- Hyvä, hyvä! huudahti Alice Heath, Nanin hengenheimolainen, joka

oli valinnut elämänuran kuin järkevä nainen ainakin. -- Meiltä

odotetaan, että olisimme yhtä viisaita kuin miehet. Mutta miehiä on

autettu kaikin tavoin jo sukupolvia sitten. Meidän on saatava samat

mahdollisuudet kuin heillä on; katsotaan sitten muutaman miespolven

jälkeen mihin me pystymme. Minä vaadin enemmän oikeuksia naisille!

-- Taasko täällä raikuu vapauden sotahuuto, kysyi Demi kurkistaen

juuri sillä hetkellä kaiteen läpi. -- Nostakaa lippunne, minä annan

teille kaiken tukeni. Mutta jos sinä ja Nan johdatte hyökkäystä, ei

siinä kai apua tarvitakaan.

-- Minä luotan sinun tukeesi, Demi, ja hälytänkin sinut jos jotakin

sattuu, sillä sinulla on kunniantuntoa, sanoi Nan. -- Minä pidän

miehistä, jotka avoimesti tunnustavat, etteivät ole jumalia. Jos

näkisitte heidät sairaina, tietäisitte millaisia he ovat.

-- Älkää lyökö lyötyjä, vaan olkaa armeliaita ja tukekaa meitä,

silloin me puolestamme siunaamme teitä ja uskomme teihin

iankaikkisesti, pyyteli Demi kaiteen takaa.

-- Me olemme ystävällisiä, jos te vain olette oikeudenmukaisia. En

pyydä jalomielisyyttä, vain oikeudenmukaisuutta. Olin kerran viime

talvena äänioikeuskeskustelussa ja sen joutavampaa ja mitättömämpää

suunsoittoa en ole elämässäni kuullut. Ja nuo miehet olivat

edustavinaan meitä. Minä tahdon edustajakseni järkeviä miehiä enkä

pölkkypäitä, jos kerran en voi itse edustaa itseäni!

-- Nan pitää vaalipuhetta. Höristäkää korvianne, huusi Tom levittäen

sateenvarjon onnettoman päänsä suojaksi, sillä Nanin vakava ääni

kuului kauas ja tämän liekehtivät silmät suuntautuivat puheen aikana

sattumalta Tomiin.

-- Jatka, jatka! Minä teen muistiinpanoja, lisäsi Demi ottaen esille

kynän.

Daisy nipisti häntä nenästä kaiteen läpi ja kokouksessa vallitsi

hetken sekasorto, sillä Emil huusi: -- Seis, seis, tuulen puolelta

tulee vihuri, Tom paukautti rajusti käsiään, ja Nat ryhtyi Demin

aseenkantajaksi, koska tämän asema näytti edulliselta. Juuri

kun kaikki nauroivat ja puhuivat yhtä aikaa, Bess tuli pitkin

yläkäytävää kuin rauhanenkeli; hän katseli meluisaa joukkoa ja kysyi

hämmästyneenä:

-- Mitäs täällä on tekeillä?

-- Protestikokous. Nan ja Alice riehuvat ja me puolustaudumme

henkemme edestä. Tahtooko teidän korkeutenne ruveta puheenjohtajaksi

ja ratkaista asian, kysyi Demi kun äkkiä syntyi hiljaisuus.

-- Ei minusta ole siihen. Istun tässä kuuntelemassa. Jatkakaa vain,

sanoi Bess istuutuen toisten yläpuolelle viileänä ja tyynenä.

-- Nyt, naiset, puhukaa mitä teillä on mielessänne, mutta säästäkää

henkemme aamuun. Tässä tanssitaan vielä, ja Parnassos odottaa, että

jokainen tekee velvollisuutensa. Rouva Rasavillillä on puheenvuoro,

sanoi Demi.

-- Minulla on vain yksi asia sydämelläni, aloitti Nan totisena,

vaikka hänen silmissään oli sekä kujetta että vakavuutta. --

Haluaisin kysyä teiltä, pojat, mitä te oikeastaan ajattelette.

Kommodori, oletko valmis vastaamaan?

-- Valmis olen, kippari.

-- Onko naisten saatava äänioikeus?

-- Siunatkoon sinun sievää pöllöpäätäsi! Tietysti. Ja otan

miehistööni pelkkiä tyttöjä milloin vain käsket. Kai he saavat

kaverin irti ankkurista siinä kuin pestattu miesjoukkokin. Mehän

tarvitsemme jokainen tytön luotsiksi. Miksemme olisi samanarvoisia

yhtäläisesti maalla kuin merellä, koska auttamattomasti joudumme

haaksirikkoon ilman heitä?

-- Hyvä, Emil! Nan ottaa sinut ensimmäiseksi perämiehekseen, kun

puhut noin kauniisti, sanoi Demi tyttöjen taputtaessa käsiään ja

Tomin karahtaessa tulipunaiseksi.

-- Entä Dan? Sinä rakastat vapautta. Haluatko että mekin saisimme

vapauden?

-- Kaiken minkä ikinä voitte hankkia. Ja minä isken jokaista miestä,

joka ei soisi teille sitä.

Tämä lyhyt ja ponteva vastaus miellytti tarmokasta puheenjohtajaa, ja

hän katsoi säteillen Kalifornian edustajaa sanoessaan:

-- Nyt ei Nat uskaltaisi tunnustaa olevansa eri mieltä vaikka

tahtoisikin. Toivottavasti hän on tehnyt päätöksensä siihen mennessä

kun lähdetään taisteluun.

Rouva Rasavillin epäilykset kumoutuivat tehokkaasti, kun Nat nosti

katseensa punastuen mutta uusi, miehekäs ilme kasvoissaan ja sanoi

liikuttavasti:

-- Olisin kiittämätön ellen rakastaisi ja kunnioittaisi naisia

kaikesta sydämestäni, sillä heitä saan kiittää siitä mitä olen ja

mitä minusta milloinkaan tulee.

Daisy taputti käsiään ja Bess heitti kukkakimppunsa Natin syliin.

Mutta Nan jatkoi kuulusteluaan ja palautti koputtamalla järjestyksen.

-- Thomas B. Bangs, astu oikeuden eteen ja sano totuus, koko totuus

eikä mitään muuta kuin totuus, hän komensi.

Tom sulki sateensuojansa, nousi seisomaan, kohotti kätensä ja lausui

juhlallisesti:

-- Minä uskon naisten rajattomaan äänioikeuteen. Jumaloin jokaista

naista ja tahdon kuolla heidän edestään milloin hyvänsä, jos se vain

auttaa asiaa.

-- On raskaampaa ja siksi myös kunniakkaampaa elää ja tehdä työtä sen

puolesta. Miehet ovat aina valmiit kuolemaan meidän edestämme, mutta

eivät tekemään meidän elämäämme elämisen arvoiseksi. Halpaa tunnetta

ja huonoa logiikkaa! Saat mennä, kunhan et puhu pötyä. Kun kokous nyt

on lausunut mielipiteensä, hajaannutaan, arvokkaan liikunnan hetki

on koittanut. Iloitsen siitä, että vanha Plum on antanut maailmalle

kuusi todellista miestä, ja toivon, että he pysyvät uskollisina

Plumin periaatteelle, minne ikinä sitten joutuvatkaan. Nyt tytöt,

älkää istuko vedossa, ja karttakaa te pojat kuumissanne jäävettä.

Nämä luonteenomaiset sanat lausuttuaan Nan luopui virastaan ja tytöt

lähtivät nauttimaan niistä harvoista oikeuksista, joita heille oli

suotu.

6