ROUVA AIROLA. Olet nukkunut niin hyvin koko päivän, että luulit yön
menneeksi.
AINA. Niin kai sitten.
ROUVA AIROLA. Uni onkin suurin siunaus sinun terveydellesi.
AINA. Vai ilta! — Sitten on pitkä yö edessä. — Onko jo myöhä?
ROUVA AIROLA. Vasta äsken juuri hämärtyi.
AINA. Yö on niin paha.
ROUVA AIROLA. Ei nyt enään, hyvä lapseni, kun saat unta. Nukut yösi
rauhassa ja aamulla heräät taas terveempänä.
AINA. Hm! (Katselee levottomasti ympärilleen). Luulin kuulleeni täältä
puhetta äsken. — Oliko joku täällä?
ROUVA AIROLA. Minä olin ja — ja palvelustyttö.
AINA. Eikö — Eevi ole käynyt tänään?
ROUVA AIROLA. Kyllä! Kyllä hän kävi. Mutta sinä nukuit. Hän kyllä vielä
pistäytyy.
AINA. Kävikö Pentti täällä usein silloin kun minä olin kuumeessa?
ROUVA AIROLA. Toisina päivinä hän kävi useampiakin kertoja. Ei kukaan
ole käynyt sinua katsomassa niin usein kuin hän.
AINA (huoahtaa tyytyväisenä). Se on hyvä! (Hymyilee). Pelkäsikö Pentti
minun kuolevan?
ROUVA AIROLA. Tiedäthän sen, että olimme kaikki ihan tuhannessa
tuskassa.
AINA. Niin — mutta — pelkäsikö Penttikin?
ROUVA AIROLA. Etupäässä juuri hän. Hän ja minä. Ymmärräthän sen!
AINA. Kyllä, kyllä — rakas äiti!
Äänettömyys.
AINA. Minua niin — vaivaa.
ROUVA AIROLA (nousee). Mikä? — Sano millä tavalla!
AINA (huoahtaa). Ei, ei! Istu rauhassa vaan! Kyllä minun on hyvä olla.