ERKKI KOLJAS. Kuinka niin? Tänäänhän minun piti tullakin.
PENTTI. Niinpä niin. Mutta minulta kun jäi puhumatta, ennen isän
matkaa, muuan asia.
ERKKI KOLJAS. No, mikä estää nyt? Anna tulla!
PENTTI (yhä hermostuneempana). Jos isä on ajatellut minun naimisiin
menostani jotakin, niin —
ERKKI KOLJAS. No, sepä sattui. Tietysti olen ajatellut. Mainitsin
äsken Liinaharjun. Tunnethan sinä Emman?