ROUVA AIROLA. Se oli Pentin ääni — ja Ainan ääni — Eevi! Onko — Pentti
siellä? (Viittaa Ainan huoneeseen).
EEVI (nyykäyttää).
ROUVA AIROLA. Onko se Ainaan, kun Pentti on — Onko — Aina — se toinen?
EEVI. On.
ROUVA AIROLA (vaipuu istumaan). Aina! — Sellainen onnettomuus! —
Sellainen kuin Ainan luonne on.
EEVI. Täti!
ROUVA AIROLA. Minä tunnen pikku Ainani. Hän ottaa aina kaikki niin
syvästi ja täyteläisesti. Jos hän on rakastunut, niin on hän aivan
sydänjuuriaan myöten. — Mitä on — mitä on nyt tehtävä?
EEVI. Hiljaa! Siinä he tulevat.
Alkaa kaataa kahvia.
AINA (tulee Pentin kanssa). Katsopas vaan! Äiti kultakin istuu täällä!
Hyvää iltaa! Sepä oli kiltisti tehty!
Menee istumaan.
PENTTI. Hyvää iltaa! — Täti onkin ollut käymättä meillä kauvemmin, kuin
olisi ollut luvallista.
ROUVA AIROLA. Olenpa tosiaankin taitanut olla poissa liian kauvan.
EEVI. Kas niin. Kiiruhtakaa vähän! Kahvi ei taida enään olla oikein
kuumaa.
AINA. Äiti, tule tänne sohvaan minun viereeni, niin Pentti saa siihen
paikan.
PENTTI. Kyllä minä haen toisen tuolin.
ROUVA AIROLA (siirtyy). Ei, ei! Istu tähän vaan!
PENTTI (istuu).
ROUVA AIROLA. Sinähän näytät kovin kalpealta, rakas Aina. Etkö ole terve?
AINA. Kyllä, äiti. — Tässä on sokeria. Ole hyvä!
ROUVA AIROLA. Kiitos, lapseni! — Mutta et sinä näytä terveeltä.
AINA. Saanko kaataa kermaa sinulle?
ROUVA AIROLA. Kiitos, kiitos!
PENTTI. Ainalla on ollut paljon työtä koulunsa päättäjäisten
valmistuksissa. Sen voi täti arvata.
ROUVA AIROLA. Kyllä senkin voin ymmärtää. Aina on niin tunnollinen.
EEVI. Etkö ota leipää, Aina?
AINA. Kiitos, en välitä. (Maistettuaan pari kertaa kahvia, saa hän
kylmän väristyksen, joka panee koko ruumiin vavahtamaan). Huu — uuh!
PENTTI. Mitä se oli?
ROUVA AIROLA. Paleletko?
AINA. En — mielestäni. Kulki vain sellainen ilkeä kylmän väristys
läpi koko ruumiin.
EEVI. Se siitä nyt tuli, siitä lumipallo-leikistä. Sinun pitää saada
lasi viiniä. Se lämmittää.
Menee vasemmalle. Ottaa mennessään avaimen avainkaapista.
AINA. Ei se mitään! Kyllä se menee ohi.
ROUVA AIROLA. Oletko ollut lumipallosilla?
PENTTI. Oli äsken lasten kanssa ja tuli sisään ihan jääkylmänä.
ROUVA AIROLA. Voi, voi, sitä lapsellista ajattelemattomuutta! Pitäisi
pyytää Eevin samalla lämmittämään sen viinin.
PENTTI. Kyllä minä sanon.
Menee vasemmalle.
AINA. Älä nyt ole huolissasi äiti kulta! Mitä nyt sellainen tekisi.
Kertako sitä vilustutaan sen verran.
ROUVA AIROLA. Kyllä, kyllä! Mutta parempi varoa kuin katua. — No,
mitenkä muuten ovat asiat täällä?
AINA. Mitkä asiat?
ROUVA AIROLA. Tarkotan sinun — Etkö enään pidä minua uskottunasi,
lapsi kulta?
AINA (herttaisesti). Tietysti, äiti — Mitenkäs muuten?
ROUVA AIROLA. No, sitten —?
AINA (arasti). Kun vaan tietäisin mitä sinä tarkotat?
ROUVA AIROLA. Oletko hyvä ystävä Pentin kanssa?
AINA (hämillään). Ystävä — Pentin —?
ROUVA AIROLA. Hän oli äsken sinun huoneessasi?
AINA. Äiti hyvä! (Ottaa rouva Airolaa kaulasta). Me rakastamme toisiamme.
— Anna anteeksi äiti! Mutta minä en aikonut puhua sinulle mitään,
ennenkun Pentti on puhunut isällensä. Älä ole nyt pahoillasi, kulta äiti!
— Olisitko tahtonut, että ennemmin —
ROUVA AIROLA. Olisin. — Silloin ehkä olisin voinut sen estää.
AINA. Minkä estää?
ROUVA AIROLA. Olisin ehkä voinut estää sinun tunteesi kehittymisen.
AINA. Minkätähden, äiti?
ROUVA AIROLA. Sentähden, että siitä vain tulee tuskaa sinulle.
AINA (hämmästyen). Tuskaa! — Miksikä?
ROUVA AIROLA. Sen voin sanoa sitten — toisen kerran.
AINA. Ei toisen kerran! Vaan nyt. — Sinun pitää sanoa se heti!
ROUVA AIROLA. Ei, ei! Sinä et voi ottaa sitä tarpeeksi levollisesti.
AINA (henkeään pidättäen). Voin, voin.
ROUVA AIROLA. No, koetahan nyt ajatella aivan kylmästi ja ikäänkuin
ulkopuolelta. — Luuletko, että sinä koskaan voisit päästä Koljaalle
emännäksi?
AINA. Miksi minä en voisi? Minä en ymmärrä sinua, äiti.
PENTTI (tulee). Emme löytäneet kaapista. Eevi meni kellarista noutamaan.
AINA JA ROUVA AIROLA (eivät vastaa).
PENTTI (katselee kumpaakin). No!?