PETTERSSON. Näen, näen! Mutta -- miksi sitä kysyt?
RISTO. Juu, kas nyt mää mene toho'm paattii' jja sit' mä'ä seilaan
tonne' llaivaa'n!
PETTERSSON. Mutta minkätähden?
RISTO. Juu, sentähren et' -- (omalla äänellään) minä olen
Risto-sihteeri!
(Entää ulos. Hetki äänettömyyttä).
Kahdeksas kohtaus.
Laura. Sievä. Pettersson.
PETTERSSON. Seis! Seis! -- Voi voi! Siell' ei ole ketään, joka kuulisi
huudon. Ja hän juoksee myötämaata. Voivoi, kutsukaa ne toiset tänne,
minä pidän tuota roistoa silmällä niinkauvan. Voivoi! Minua miesparkaa!
Sinne meni minulta hyvä meriitti hukkaan! Voivoi, kutsukaa ne toiset
tänne!
LAURA. Missä toiset nyt ovat sitten?
PETTERSSON. No, pitäkää te sitte varasta silmällä, minä juoksen
etsimään toisia. (Juosta relluttaa ulos). Voivoi!
LAURA. Taivaalle kiitos! Nyt hän on jo kohta venheessään.
Yhdestoista kohtaus.
Entiset. Pettersson. Briita. Strömberg. Stenfobs.
PETTERSSON. Voivoi! Tul -- tulkaa katsomaan!
STRÖMBERG (hädissään). No, mikä nyt on hätänä, hehehe?
PETTERSSON. Voi, katsokaa nyt kuinka hiton kauvas hän jo on ehtinyt!
STRÖMBERG. Kuka?
BRIITA. Minne?
STENFORS. Mitä tämä?
PETTERSSON. Voivoi! Nyt hän on jo merellä, tuolla, näettekö! -- Voi
hyväinen aika!
STRÖMBERG. Oletteko hullu? Hehe.
PETTERSSON. Olen, olen -- niin, nyt hän on jo aivan laivan kupeella!