SALMELA. Kihloissako?
LAURA. Melkein kihloissa -- Stenforsin kanssa.
(Menee kynttilöineen).
Yhdeksäs kohtaus.
Risto. Salmela.
SALMELA. Kihloissa! -- Stenforsin kanssa! -- Voi minuani! (Istuu
tuolille avoimen ikkunan ääreen, peittää kasvoi käsiinsä. Äänettömyys).
RISTO (hiipii hetken kuluttua esiin). Nyt! -- Tääll' ei ole ketään
enää! kaikki nukkuvat -- Onnetar viittaa mulle! -- Hiljaa! Hiljaa! --
Muutama askel vielä ja -- minä olen vapaa! -- Hah! Hän tuossa tuolilla!
-- Minun täytyy mennä aivan hänen sivuitsensa! -- Hiljaa! Hiljaa! --
Askel vielä -- -- --!
(Liikahuttaa toista tuolia astuessaan).
SALMELA (hypähtää ylös). Ken se?! (Tarttuu Riston kaulukseen). -- Nytpä
olettekin kiini, hyvä vieras!
RISTO. Päästäkää, päästäkää minut!
SALMELA. Mitä teill' oli täällä tekemistä? Mitä te tahdoitte?
RISTO. Minä tahdoin ulos jälleen.
SaLMELA (vieden hänet Heiliön ovelle). No, seuratkaa vain tänne! No!
RISTO. Älkää huutako niin kovaa!
SALMELA (ottaa Heiliön huoneesta palavan kynttilän). No, nyt näen
kasvonne!
RISTO. Oi, armahtakaa! Laskekaa minut!
SALMELA. Mitä kummia! Tämänpäiväinen oppaamme? Kuinka te olette tänne
tullut?
RISTO (itseks.). Olin unohtaa! (Ään., talonpoikais-murteella). Ei herra
saa suuttuu'v vaa'm, mut ei se ollu'm muu'v vikaa'n. Kas, se o'n ny's
sil' viisii et' -- -- --
SALMELA. Älkää muuttakokkaan puhettanne; kuulinhan minä teidän aivan
hyvin taitavan samaa murretta, kuin minäkin. Vastatkaa ilman
verukkeita, mitä te täältä tahdoitte?
RISTO. Hyvä herra, antakaa mun mennä jälleen!
SALMELA. Sanokaa, mitä te täältä tahdoitte!
RISTO. Minä tahdoin -- (masennettuna) varastaa!
SALMELA. Vai niin! Hyväpä, että minä sen estin. Menkää samaa tietä,
kuin tulittekin!
RISTO. Kiitoksia! Jumala teitä siunatkoon! -- -- Kiitoks. -- -- En!
Min'en kiitä teitä siitä.
SALMELA. Paras onkin. Menkää nyt vain tiehenne!
RISTO (menee ikkunan ääreen). Ja nyt te luulette olevanne jalomielinen.
Mutta te ajattelette ainoastaan itseänne, senvuoksi tahdotte päästä
minusta. Teidän jalomielisyytenne on pelkkää itserakkaotta. Hyvästi!
SALMELA. Odottakaa -- te olette oikeassa!
RISTO. Älkää suuttuko!
SALMELA. Min'en tee teille mitään pahaa. Tulkaa vain lähemmäksi! Mitä
ai'oitte täältä varastaa?
RISTO (haikeasti). Kaksikymmentä markkaa!
SALMELA. Ja kahdenkymmenen markan tähden olisitte ruvennut varkaaksi?
RISTO. Tiedättekö, minkä arvoiset ne kaksikymmentä markkaa minulle
ovat? -- Kun ei ihmiskurjalla ole muuta valittavaa, kuin joko varastaa
tai syöksyä mereen, -- mitä silloin pitää tehdä?
SALMELA. Semmoiseen tilaisuuteen ei ihminen koskaan joudukkaan. On
vielä kolmaskin keino: Pitää kärsiä!
RISTO. Oletteko te koettanut sitä keinoa?
SALMELA (hämillään). En.
RISTO. No, jättäkäämme siis se pakina toistaiseksi. Hyvästi!
SALMELA. Te olette väärässä, minä tiedän sen, -- mutta min'en tuomitse
teitä. -- Minä tiedän vielä neljännenkin keinon pelastukseen, joka
kenties auttaa teitäkin. Kas tässä franskalainen kultaraha, joka on
kahdenkymmenen markan arvoinen. Ottakaa se -- älkääkä varastako enää!
RISTO (liikutettuna). Tätä en olisi odottanut! -- Te saatatte minut
hämmästykseen. Mutta ehkäpä minä saatan hyväntyönne palkitakkin. Minä
kuulin viimeisen keskustelunne -- älkää suuttuko, minä olin pakoitettu
sen kuulemaan. Minä tiedän sydämenne ajatukset, ja voin ehkä auttaa
teitä.
SALMELA. Milä sanotte?
RISTO. Luottakaa minuun, te saatte kostan aiin täydellisesti, kuin
tahdotte. Minä kostan puolestanne kilvoitteliallenne.
SALMELA. Min'en tahdo kostaa.
RISTO. Te ette usko minua. Kuulkaapa -- minä puhun herra Stenforsista.
SALMELA. Min'en tahdo kuulla sanaakaan.
RISTO. No, mitäs te sitten ai'otte?
SALMELA. Minä valitsen mainitsemani kolmannen keinon: Kärsin ja jätän
tämän talon niin pian, kuin suinkin. Ja saman neuvon annan teillekkin.
RISTO (liikutettuna). Älkää -- älkää lykätkö minua luotanne -- älkää
hyljätkö minua! Min'en todellakaan ole niin paatunut, kuin te luulette,
-- Oi, minä olen paljon, paljon paatuneempi. -- En minä nyt ensi kertaa
varkautta harjoittanut, en -- minä olen vanha, vanha hylkiö, -- niin,
mitä saastaisin. Mutta te, -- älkää noin hyljätkö minua, min'en ole
milloinkaan tavannut teidän kaltaistanne ihmistä.
SALMELA. No, mutta kuinka te olette joutunut -- -- (pysähtyy).
EISTO. Hylkiöksi, ai'oitte sanoa? -- Oi, mistä minä sen tiedän? Minä
olen kai ollut hylkiö syntymästäni saakka. Mutta miksipä minä sitä
teille kerronkaan; te ette kumminkaan ymmärrä minua, te, kuin olette
puhdas ja viaton.
SALMELA. En -- viaton en minä suinkaan ole.
RISTO (ilolla). Oletteko tekin tehnyt pahoja töitä?
SALMELA. Varmaan! Kenpä on vapaa niistä?
RISTO. Oletteko rikkonut lakiakin?
SALMELA. Maallista lakia en ole rikkonut, mutta ehk'ei se ole minun
ansioni; asemani ihmiskunnassa ei ole pakoittanut minua siihen. Vaan
Jumalan edessä olen minä yhtä syntinen kuin tekin.
RISTO. Oi, te tuomitsette liian hellästi. -- Minä kuulin teidän eilen
puolustavan sellaista pahantekiä-parkaa, jota armoton kohtalo pakoittaa
lisäämistänsä lisäämään syntikuormaansa. Mutta -- älkää, suuttuko --
min'en uskonut teidän sitä todella tarkoittavan. Min'en milloinkaan ole
nähnyt muuta, kuin pahaa. Yksi ainoa ihminen on minua rakastanut, se
oli äitini, ja -- hänkin opetti varastamaan.
SALMELA (kättelee häntä). Kuulkaa! Vielä on teillä pelastuksen toivoa.
Te ette joudu kadotukseen, jos vain itse tahdotte pelastaa itsenne.
Oletteko milloinkaan rukoillut Jumalaa?
RISTO. Olen koettannt -- kerran -- silloin kun ensi kerran jouduin
kiini varkaudesta. Mutta -- min'en voinut rukoilla. -- Minä luotan
teihin. Sanokaapa -- onko siitä mitään hyötyä? Saattaako Jumalaa
rukoilla? -- Oletteko te koettanut?
SALMELA. Eksynyt, harhaileva ihmisparka! Voitteko sitä epäillä?
RISTO. Ja luuletteko vielä minunkin kykenevän rukoilemaan?
SALMELA. Epäilemättä. Jumala ei hylkää teitä, jos teillä vain ou halu
Häneen rukoillen turvautua.
RISTO. Halu? Oi! -- -- Kuulkaa, -- minä olen mietiskellyt keinoa
päästäkseni täältä, kauas täältä, saattaakseni alkaa elämäni alusta
jälleen -- rehellisyyden perustalla. Minä luulin siinä olevan kylliksi.
Mutta nyt huomaan, että on paljon muutakin tehtävää. Ja kaikki minä
teen; -- te saatte vielä iloa minusta. Eläkää onnellisena! Te olette
tehnyt jalon työn. Taivas teitä siitä siunatkoon!
(Pakenee ikkunan kautta).