Ernest oli tullut Franskan wankeuteen ja sai muiden Wenäläisten kanssa
seurata Franskaan. Tällä ajalla hän jousi muistelemaan wiime wuoden
tapauksia ja ajattelemaan kaikkia seikkoja, joihin hän oli etsinyt
selwitystä. Luisan kuwa, joka Aleksin ja Lowisan kautta oli ruwennut
häneltä haihtumaan rupesi täällä eroitetussa ja työttömässä tilassa
jälleen kirkastumaan hänen muistiinsa. Eihän toki Luisa, ruhtinatar
Marandan huolellisesti kaswatettu Luisa, kuitenkaan woinut olla sama
huikentelewainen nainen kuin Lowisa. Luisa ei woinut niin häntä yhdessä
wuodessa unhottaa, niin rikkoa lupausta, jonka oliwat toisillensa
tehneet, ja antautua hänelle pian tuntemattoman, kewytmielisen Aleksin
waltaan. Harwinainen sattumus oli tehnyt kaksi ihmismuotoa
yhdennäköiseksi, juuri kuin yhdessä kaawassa waletuksi. Ja kun
ulkomuoto on sisällisen woiman työ, kun henki muodostaa ruumiin ja sen
kaikki lahjat, siis saattaa Lowisalla olla yhtä jaloja hengen
omaisuuksia, waikka toiset olot owat saattaneet hänet langettaa. Luisa
ei woinut olla Turussa eikä Bomarsundissa, Luisa ei ollut Aleksin
ystäwä, hän on parhaillaan Krimissä ja pysyy uskollisena Ernestillensä,
jota hän niin sydämmellisesti rakasti.
Senlaiseen päätökseen tuli Ernest wankeudessaan, ja se toi hänelle
hänen entisen ilonsa, entisen rakkautensa. Mutta Aleksis sitte,
ajatteli hän, tämä ylenannettu nuorukainen,--oliko hän todellakin
Bomarsundissa kaatunut ja haudattu? Ernest tuskin woi sitä uskoa, sitä
wähemmin kun neiti Lowisa oli samaan aikaan häwinnyt. Eikö luultawammin
Aleksis ja Lowisa pommituksen ajalla ja yleisessä hälinässä saattaneet
yhtenä paeta saarelle? Että Aleksis sen woi tehdä ja wietellä Lowisan,
sitä hän ei yhtään epäillyt. Heidän keskuus antoi kyllin syytä
senlaiseen luuloon. Hän oli pian iloinen, että Lowisa woi niin langeta,
se todisti hänelle wielä enemmin, ettei Lowisa ollut sama kuin Luisa.
Tämä asia tuli Ernestille niin wakautuneeksi, että hän wihdoin päätti
kirjoittaa Luisallensa Krimiin ja puhella sille ajatuksensa ja kaikki
huolensa. Mutta ennenkun hän sai tämän päätöksensä täytetyksi, eräsnä
aamuna--silloin oli taas kesä,--hän sai toiwotun sanoman, päästä
matkaan. Hän oli eräiden muiden wankien kanssa waihdettu franskalaisia
wankeja wastaan ja nyt päätetty kyyditä Wenäjälle. Hän sai matkata
ensin rautatietä Marselliin. Suloinen aawistus wihlasi hänen päässänsä,
kuultuaan tämän sanoman. Marselli on Wälimeren rannalla. Waihdos oli
siis tapahtuwa Mustanmeren satamissa. Ernest ei woinut enää hillitä
iloansa, kuultuaan pääsewänsä Odessaan. "Minä olen silloin jo pian
Krimissä", sanoi hän itselleen. "Miten kummallisesti tapaukset
sattuwat! Suomen ja Franskan kautta piti tulla Krimiin, jonne
yhtäläinen sattumus edelläpäin oli saattanut Luisan!"
Ernest sai kohta jättää wankeutensa ja pääsi matkalle Marselliin.