IX.

"Minä rakastan häntä, ja hän rakastaa minua."

Eversti kulutti koko pitkän, väsyttävän päivän etsimällä metsät,

kyselemällä mökeistä ja juttelemalla kaikkein vastaantulijain kanssa.

Häntä tuskastutti suuresti ponnistuksensa ymmärtää heidän murrettaan,

joka hänestä tuntui vieraalta kieleltä, mutta hän ei saanut hankituksi

minkäänlaisia tietoja, jotka hänen etsiskelyissään olisivat olleet

hänelle hyödyksi.

Hänen ainoana lohdutuksenaan oli, että Penwernillä luultavasti oli yhtä

huono onni ja että nuori ranskalainen varmaankin oli päässyt pakoon ja

kaikki vaara hänen rakkaaseen kummityttäreensä nähden siis oli ohi.

Tunnelma päivällispöydässä oli surullinen; Grace veti tuolinsa niin

lähelle everstiä kuin mahdollista, näytti hajamieliseltä, loi välistä

kummi-isäänsä pienen vetoavan katseen, joka meni suoraan hänen

sydämeensä, vilkaisi alas lautaselleen pieni omituinen arka hymy

huulilla ja kerran hän äkkiä purskahti itkuun.

"Rakas Grace", sanoi Dora, "ellet voi paremmin hillitä itseäsi, olisi

parasta, että pysyisit huoneessasi!"

"Sallikaa hänen itkeä", sanoi eversti ja taputti häntä olalle. "Itku

lohduttaa, ja kaikkihan tunnemme samaa surua."

Ruokasalista lähdettäessä pisti Grace kätensä hänen kainaloonsa.

"Menkäämme hiukan kävelemään", pyysi hän. -- "No, saitko joitakin

tietoja?"

"En, mutta uskon hänen lähteneen tiehensä. Nyt olet hänestä vapaa."

"Lupaukseni sitoo minut."

"Ei rikolliseen."

"Mitä taivaan nimessä tarkoitat?"

"Salapoliisihan sai selville hänen jalkainsa jäljet -- juuri sellaisten

kenkärajain, jollaiset metsässä näkemällämme miehellä oli. Vakaumukseni

on, että hän hiiviskeli talon ympärillä tavatakseen sinut ja käytti

tilaisuutta varastaakseen rahat. Kun sir Allan yllätti hänet, niin hän

ampui..."

"Ei, ei, se olisi liian kauheata -- en ole koskaan voinut rakastaa

varasta ja murhaajaa. Minä tiedän, että hän oli herrasmies -- oikea

herrasmies."

"Silloin tällöin tapahtuu, että herrasmiehet joutuvat katuojaan; kuulee

usein kerrottavan, että he ovat yhtyneet rikollisiin. En suinkaan usko,

että sinä olisit luullut heittiötä herrasmieheksi, mutta kun hieno mies

muuttaa suuntansa, tekee hän sen täydellisesti, ja pelkään, että niin

on käynyt Victor de Camillacillesi..."

"Hyvä Jumala, silloinhan olisin mielettömyyksilläni murhannut isäni!"

huudahti Grace ja purskahti hysteeriseen itkuun.

"No, se oli vain minun otaksumani; mutta pidin oikeimpana ilmoittaa sen

sinulle, koska yhä tahdot riippua tuossa seikkailijassa."

"Minä tahdon menetellä kunniallisen naisen tavoin", sanoi Grace

sankarittaren sävyyn. "_Eine Frau ein Wort!_ Naisenkin on vastattava

sanoistaan, ja minä katson itseni häneen sidotuksi, kunnes hän itse

antaa minulle vapauteni takaisin, ja sen hän tekee vain, jos tapaan

hänet ja sanon hänelle kaikki."

"Vai niin, on siis jotakin sanottavaa?"

"On", mutisi Grace ja painoi kauniin päänsä alas.

Eversti suuteli häntä otsalle.

"Nyt alan käsittää, rakas tyttöseni", lausui hän. "Olet vihdoinkin

huomannut, että rehellinen ja kunnollinen lapsuudenystävä on paremmin

rakkautesi arvoinen kuin muukalainen, jonka satuit tapaamaan

taulukokoelmassa."

"Herra Colchester ja minä kävelimme tänään puutarhakäytävällä, ja

silloin hän kysyi minulta, tahdoinko tulla hänen vaimokseen. Kun se

tapahtui niin odottamatta, luulen... luulen antaneeni hänelle aihetta

uskoon, että pidän hänestä."

"Jaha, sinä kihlauduit kai Colchesterille tuosta ranskalaiselle

antamastasi lupauksesta huolimatta. Se on siis sinun käsityksesi

lauseesta _eine Frau ein Wort_?"

"Sinulla on aina alhaiset ajatukset minusta!" huudahti Grace polkien

maata. "Ei, minä en kihlautunut herra Colchesterille. Sanoin hänelle,

etten koskaan voi mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta en voinut

valehdella ja väittää, etten hänestä pitänyt. Nyt tiedän, että häntä

rakastan ja että se muu vain oli tyhmiä mielikuvitteluja, joita

häpeän."

Nyt kuului vaunujen jyminää. Penwern ajoi kartanolle.

Hän kertoi keksineensä jäljet. Tunnetun salametsästäjän oli nähty

käyttelevän viljalti rahoja; hän oli näet odottamatta tehnyt suuria

vaatteiden ja matkatarpeiden ostoksia sekä lähtenyt kaupunkiin

lunastaakseen matkalipun Ameriikaan.

Hänen salaisuutensa · 第 15 / 18 题