Kun ymmärtäisivät ylpeet
ja korskat ja "korkeimmat",
että heitänsä vastaan he nousee,
kun meitä he vastustavat.
Heille parempi on valenöyryys,
valeuskollisuus sekä muu
inha silmienpalvelus, kettuus,
katinkultaiset sanat suun,
kuin kanssakäyminen kaunis,
suora, vilpitön rakkaus tuo,
jota vapaa veljeystunne,
inhimillinen siittää ja suo.
Heille "onni", mi huokauksissa,
salatuskassa päivän ja yön
vain näyttäytyy, paremp' ompi
kuin siunaus siunatun työn.
Ja vaikk' olis silmäinsä eessä
koko huutava onnettomuus
poloraukkojen meidän ja -- heidän,
heillä vain yhä uhma on uus,
ja he silmänsä sulkee ja tukkii
arat korvansa, ettei he vaan
katumuksehen lankeisi eikä
mieltä muuttaisi milloinkaan.
Niin -- eivät he ymmärrä ylpeet,
vaan tanssivat nuorallaan,
sinis, kun tuo kätkee, ja -- silloin
he kaitkohon niskojaan!