Ei vieläkään
lopu siis sukukuntamme kurjuus,
yhä vieläkin siis
suukapulat suitamme sulkee
ja orja on orja
ja herra on herra
ja kaikki on niinkuin "ollakin pitää".
Taas pettivät kansaa
ne, joita se kantoi kunniahan,
ne, jotka se kauneimmiksensa katsoi
ja joille se onnensa ohjakset uskoi
ja joill' oli valta ja voima.
He pettivät kansaa
He pilkkasivat pyhää
ja rikkoivat kaikkein korkeinta vastaan
ja tuomion päällensä langettivat.
He hylkäsivät kansan.
Mut hyljätä taitaa kansakin heidät
ja työntää he luotaan pois,
ja voi heitä silloin, Voi!
Voi silloin heitä, kun nousee kansa
ja takasin viskaa pöyhkien pilkan
ja korskien herjan,
ja rankaisee
joka rikkoumuksen ja synnin ja valheen,
min seurauksista kärsi se tuskaa
ja lyöntejä sai.
Näet vuossadat pitkät on anteeksi suotu,
yhä anteeksi suotu
ja oihkien, voihkien vuoteltu aikaa,
jona kauhujen lähtehet ehtyisi viimein;
Vaan ei ole koittanut kaivattu päivä
ja ei ole surkeus loppunut maasta
ja ei ole ihminen noussut.
Mut -- anteeks on annettu aina ja aina.
Vaan enään ei!
On anteeksi anto jo kuollut ja vainaa,
ja itseensä vain polo kansa nyt uskoo
ja itsellensä se elää!