Saavat tietää lakkolaiset,
että isännistö koittaa,
apunansa raukkamaiset
petturjoukot, pelin voittaa;
saavat tietää tuskatunnoin
rikkurien kurjan aikeen
viedä heiltä, minkä kunnoin
sais he kautta vaivan vaikeen.
Nousee viha poljetuiden
niinkuin sutten; kauhunsana
vierii kautta kansan suiden
väkivallan tartuntana:
-- Teko tuo on torjuttava;
vaikka vaatisi se verta.
I'ät täss' on horjuttava,
ellei totta tehdä kerta!
Saavat vielä tiedon milloin
tunnottomat työhön käyvät.
Lakkolaiset joukoin silloin
tehtaiden luo ehättäyvät.
Syntyy siinä käsirysy
miesten kesken hurjan huima,
kukin lyö, ei kenkään kysy,
kun on eessä toimi tuima.
Saapuu avuks rikkureille
poliiseja parvi sankka;
mutt'ei nuokaan riitä heille,
kosk'on vainolainen vankka,
ja kun vielä ryysytakit
paljastavat aseet murhan,
hopun saavat vallan rakit
jälkeen verenvuodon turhan.
Oteltua tuossa ajan
asein sekä kourin kovin,
petturit jo hujan hajan
pakenevat työstä tovin.
joku heistä kuolon unta
nukkuu talven tantereella,
useampi punas lunta
haavojensa hurmehella.
Voimmakkaammat saivat voiton.
Mutta niinkuin siivin sentään
peloss' ankaramman koiton
joukot kotihinsa entää;
Voittajat näät kauempana
kauhukuvan synkän näki:
ylpeänä, ankarana
siellä saapui sotaväki.