Solmu Sortimo.
* * * * *
Pari vuotta myöhemmin.
Ainokainen ystävä, Solmu Sortimo!
Tunsin hengessäni että saan Teiltä kirjeen ja erehdyin
laskuissani ainoastaan kaksi päivää. Minua suuresti huvittavat
Teidän matkustuksenne isänmaassanne, olkaa armas; kirjoittakaa
niin paljon kuin mahdollista kaikista vaikutelmistanne -- tietäen
että jokainen lause, jokainen sana tuo minulle valonsäteitä
minun yksitoikkoiseen elämääni. Minua eivät kirjeenne enää
voi loukata, minä voisin kirjoittaa Teille joka-päivä. Mutta
miksi Te minua yhä nuhtelette tuosta vanhasta asiasta?
Tottatosiaan en minä voinut uhrata kymmenen minulle läheisen
ihmisen rauhaa ostaakseni omaa onneani, ja tokko Tekään
olitte oikein vakuutettu rakkaudestanne, joka minusta näytti
kestävän ainoastaan kotimaanne rajalle asti? Hetihän Teissä
siellä syntyi epämääräinen ajatus etten minä, osaamatta Teidän
kansalliskieltänne, voisi tehdä Teitä onnelliseksi? Eikö siinä
ollut kyllin oireita purkaukseen? Minä puolestani sanon Teille
vakavasti että olen yksinomaa Teitä rakastanut ja rakastan
vieläkin Teitä kaikkine puutteinenne sellaisena kuin olette, oi,
yksin Jumala tietää, kuinka minä kestin tuon eron...
-- -- Nirvana.