Ja niin erkani ylioppilas Karm satakielten ja rosvojen
satukaupungista sekä Venäjänmaan Nirvanasta, joka hänen nuoren
sydämmensä oli ihmeelliseen tuleen sytyttänyt; ja kiljuen ja
armottomasti vihellellen kuljettivat jyrisevät junat hänet takaisin
isänmaahansa Suomeen --, pieneen, kummalliseen, pikkumaiseen,
itsetyytyväiseen, mutta kuitenkin niin rakkaaseen, niin rauhaiseen,
puhdasilmaiseen, runsasruokaiseen Suomalaisten maahan, missä häntä
ensimmäisinä iloisesti hämmästyttivät Helsingin hyvinpuetut naiset,
jotka näyttivät kesänaikana ikäänkuin kaunistuneilta, vaikka yhä niin
ylpeiltä ja kylmiltä ja niin vierailta... ja miltei vihaisilta...
Syksy oli tullut.