Nämä sanat olivat hänen jäähyväisensä. Mutta hänen lähtönsä, jota
muutamia hetkiä aikaisemmin olisin tervehtinyt ilolla, koska se päästi
minut hämmingistä ja nöyryytyksestä, jätti minut välinpitämättömäksi.
Hänen juhlallisesti vahvistamansa vakuutus, ettei minulla ollut
odotettavissa minkäänlaista apua Navarran kuninkaalta, oli masentanut
minut, murskaten toiveeni ja luottavan mielialani niin perinpohjin,
että seisoin kuin kiinninaulittuna paikalleni vielä kauan sen jälkeen,
kun hänen askeltensa kaiku oli lakannut kuulumasta käytävästä. Jos oli
totta, mitä hän oli sanonut, niin en voinut nähdä valonpilkettäkään
siinä pimeydessä, joka varjosi tulevaisuuteni samoin kuin kammion,
jossa seisoin. Tunsin hänen majesteettinsa heikkouden ja horjuvaisuuden
liian hyvin asettaakseni mitään luottamusta häneen; jos vielä Navarran
kuningaskin minut hylkäsi, olin todellakin ilman toivoa ja ilman
auttajaa.
Olin seisonut jonkun aikaa aprikoiden tätä tuskallista kysymystä,
jota, tuntien Turennen ankaruuden yksityistä kunniaansa koskevissa
asioissa, en voinut kevyesti sivuuttaa, kun kuulin uusia askeleita
porraskäytävästä ja herra la Varenne aukaisi oven. Nähdessään minun
olevan pimeässä sopersi hän anteeksipyyntönsä palvelijain
leväperäisyydestä.
"Olemme olleet sellaisessa tuoksinassa koko päivän, että teidät on
unohdettu", jatkoi hän. "Mutta nyt ei teillä tule olemaan mitään
valittamisen syytä. Minä olen saanut määräyksen tuoda teidät hänen
majesteettinsa luokse viipymättä."
"St. Cloudiinko!" huudahdin minä kovasti kummissani.
"Ei, Ranskan kuningas on täällä", vastasi hän.
"Meudonissako?"
"Aivan niin. Minkätähden ei?"
Lausuin ihmettelyni hänen majesteettinsa pikaisesta parantumisesta.
"Kaikkia vielä!" vastasi hän kursailematta. "Hän voi yhtä hyvin kuin
ainakin. Minä jätän teille kynttiläni. Olkaa hyvä ja tulkaa alas heti
kun olette valmis, sillä ei ole hyvä antaa kuninkaiden odottaa. Oh!
Olinpa unhottaa yhden asian", jatkoi hän kääntyen takaisin ollessaan jo
ovella. "Määräykseni on pitää huoli siitä ettette saa puhella kenenkään
kanssa ennenkuin olette tavannut kuningasta, herra de Marsac. Pyydän
teitä hyväntahtoisesti muistamaan tämän, jos meidän täytyy odottaa
esihuoneessa."
"Siirretäänkö minut toiseen -- oleskelupaikkaan?" kysyin minä, mieli
täynnä aavistuksia.