Titus seurasi isäänsä valtaistuimelle oltuaan jo Vespasianuksen
hallituksen alusta asti hänen kanssahallitsijanaan ja tukenaan. Hän
oli runsaslahjainen sekä ruumiillisesti että henkisesti ja hänellä
on historiassa kaunis nimi »ihmiskunnan rakkaus ja ihastus». Hän oli
niin myötätuntoinen onnettomia kanssaihmisiään kohtaan, että hänen
ajatelmanaan pidetään lausetta: »Päivä, jolloin minulla ei ole ollut
tilaisuutta tehdä jollekulle hyvää työtä, on hukkaan mennyt päivä.» Ja
kuitenkin hän oli kasvanut Neron siveettömässä hovissa Britannicuksen
leikkitoverina eikä ollut voinut olla saamatta vaikutteita hovissa
vallitsevista tavoista. Roomalaiset pelkäsivätkin pahinta, kun hänen
rakastajattarensa hänen sotapäällikköajoiltaan Itämailla, kaunis
juutalainen prinsessa Berenike, tuli Roomaan toivoen saavansa elää
uudelleen muinaiset rakkauden hetkensä. Mutta Berenike oli nyt
lähes viisikymmenvuotias, ja Titus oli oppinut voimakastahtoisen
isänsä johdolla hillitsemään intohimojaan ja hänet oli terästänyt
se edesvastuu, minkä hänen uusi asemansa häneltä vaati. Hän lähetti
Bereniken takaisin omaan maahansa ja vapautti siten roomalaiset uuden
Kleopatran pelosta.
Augustuksen tavoin Tituskin on kaunis esimerkki siitä, kuinka valta
voi kasvattaa herättämällä edesvastuuntunteen, täysin vastakkainen
näyte kuin Caligula ja Nero. Hänen huolenpitoaan kansan hyvinvoinnista
todistavat vielä tänäkin päivänä suurenmoisten yleisten kylpyläin,
hänen rakennuttamiensa _Tituksen thermien_ rauniot. Voi hyvin käsittää,
miten suuri merkityksellistä oli kansan terveyden kannalta, että
köyhinkin voi niissä maksutta saada lämpimän kylvyn.
Kansanjoukkojen ihastus ei kuitenkaan koskaan muulloin kohonnut
niin korkealle kuin vuonna 80, jolloin Titus vihki Vespasianuksen
amfiteatterin. Sata päivää kestävien juhlallisuuksien loisto saattoi
varjoon kaiken sen, mitä tämäntapaista oli milloinkaan nähty.
Saatiin nähdä ihmeellisiä asioita: nainen, joka surmasi leijonan,
sarvikuono taistelussa karhun kanssa, tiikerin palasiksi repimä
leijona. Kansantaru kääpiöitten taistelusta muuttui todellisuudeksi
kääpiöitten ja kurkien taistellessa toistensa kanssa. Sitten täytettiin
koko näyttämö vedellä ja järjestettiin meritaistelu pienoiskoossa.
Eräänä päivänä usutettiin 5 000 villiä eläintä areenalle ja katsojien
ihastuksella ei ollut lopulta rajoja, kun he saivat tapella joukoittain
heidän keskeensä viskatuista lappusista, jotka olivat raha- tai
arvoesinemaksuosoituksia.
Näin Vespasianuksen säästäväisyys oli tehnyt pojalle mahdolliseksi eri
tavoin osoittaa anteliaisuuttaan kansalle
* * * * *
Tituksen onnellista hallituskautta himmensi kuitenkin kauhea
luonnonmullistus, Vesuviuksen purkaus vuonna 79 j.Kr., jolloin m.m.
vuoren juurella sijaitsevat _Pompejin_ ja _Herculanaeumin_ kaupungit
hautaantuivat kokonaan hohkakivi- ja laavakerrosten alle, jotka
tulivuori syöksi aukostaan. Samaan aikaan useat muut Campanian
kaupungit kärsivät maanjäristyksestä.
Onnettomuus tapahtui äkkiarvaamatta. Tosin sen edellä oli huomattu
toistuvia maantärähdyksiä, mutta sellainen oli Campaniassa niin
tavallista, ettei siihen kiinnitetty huomiota, jolleivät tärähdykset
olleet niin voimakkaita kuin kuusitoista vuotta aikaisemmin, jolloin
useita rakennuksia Pompejissa sortui raunioiksi. Luultavasti
tiedettiin myöskin, että Vesuvius oli tulivuori, mutta ei kukaan
voinut kuvitellakaan, että purkaus oli odotettavissa, sillä aukko ei
ollut toiminut miesmuistiin. Viini- ja hedelmätarhoja oli pitkin sen
sivuja melkein aina tulivuoren huipulle asti, ja vuoren juurella oli
lukuisia kukoistavia kaupunkeja, kyliä ja loistohuviloita. Tämä viinin
ja ruusujen elämäniloinen seutu, missä kesät olivat viileitä ja talvet
leutoja, oli roomalaisten mieluisa lepopaikka.
Muutamissa tunneissa tämä ihana seutu ja sen mukana sukupolvien työn
tulokset olivat tuhotut ja tuhannet ihmiset menettäneet henkensä.
Sydämeen käyvällä tavalla Martialis on eräässä epigrammissaan ilmaissut
tunteensa nähdessään tämän hävityksen kauhistuksen. Runo on luultavasti
sepitetty kesällä 88, jolloin runoilija oleksi Napolinlahden
rantamalla. Nähdessään tuon viininjumalasta äskettäin niin rakkaan
vuoren rinteitten kauhean hävityksen pusertuu häneltä huuto: »Jumalain
olisi pitänyt toivoa, etteivät he olisi kyenneet aikaansaamaan
tällaista hävitystä.»
Kristityt ovat epäilemättä olleet näkevinään Vesuviuksen purkauksessa,
kuten Rooman palossakin, Jumalan rangaistuksen. Siitä ovat todistuksena
erään Pompejin talon seinään piirretyt kaksi sanaa, kaksi paljon
puhuvaa sanaa »_Sodoma Gomorra_». Kenties joku kristitty tai
juutalainen, joka purkauksen jo alettua on etsinyt talossa suojaa
tuhkasadetta vastaan ja ollut vaipuneena tuskantäyteiseen rukoukseen
Korkeimman puoleen, on ne seinään piirtänyt.
Henkiin jääneet saivat osakseen Tituksen alkuunpanosta suurenmoista
avustusta.
* * * * *
Liian lyhyt oli kuitenkin ihmisystävällisen keisarin elämänura. Jo
vuonna 81, vain 40 vuoden vanhana, hän kuoli kuumetautiin, jonka hän
kenties olisi voinut voittaa, jolleivät hänen nuoruuden päiviensä
voimakkaat intohimot olisi saaneet häntä viettämään elämää, joka
turmeli hänen ruumiinsa. Kaikki surivat syvästi hänen kuolemaansa
paitsi hänen kunnianhimoinen veljensä Domitianus, joka oli
juonitteluillaan tehnyt vainajan elämän raskaaksi ja joka nyt kiirehti
ottamaan vallan haltuunsa.