Kun viimeinen Gracchus oli surmattu, optimaatit riemuitsivat ja
uskoivat varmasti, että vallankumous oli nujerrettu ainaiseksi. He
eivät aavistaneet, että heidän kokemansa oli vain sen verisen draaman
alkunäytelmää, jossa heidän lapsensa ja lastensa lapset tulivat
näyttelemään osaa tai jonka surkuteltaviksi uhreiksi heidän piti joutua.
Vähän enemmän kuin vuosikymmenen ajan senaatti sai rauhassa
hallita. Kansanjohtajilla ei ollut uskallusta esiintyä, ennenkuin
ulkopoliittiset olosuhteet saivat ylimystön valta-aseman horjumaan.