Verkot kiinnitetään.
Sir Henryn tyytyväisyys oli suurempi kuin hänen hämmästyksensä, kun
hän sai nähdä Sherlock Holmesin, sillä hän oli useita päiviä
odotellut, että Holmes nykyisin sattuneiden tapausten johdosta
saapuisi. Hän kohotti kumminkin kulmiaan huomatessaan, että
ystävälläni ei ollut matkatavaroita ja että hän ei voinut antaa mitään
selitystäkään sen johdosta. Yhdessä onnistuimme sir Henry ja minä
varustamaan hänet sillä, mitä hän tarvitsi, ja myöhäisen illallisen
aikana ilmoitimme Holmes ja minä sir Henrylle seikkailuistamme sen
verran kuin pidimme sopivana. Sitä ennen täytyi minun kumminkin ottaa
raskaaksi velvollisuudekseni ilmoittaa Barrymorelle ja hänen
vaimolleen Seldenin kuolemasta. Edellinen piti sitä kyllä
helpotuksena, mutta hänen vaimonsa pani esiliinan silmilleen ja itki
katkerasti. Koko maailmalle oli Selden ollut vaan ilkeä väkivallan
tekijä, yhtä paljon eläin kuin piru, mutta tämän naisen mielessä oli
hän aina pysynyt samana pienenä omavaltasena poikana, jonka hän muisti
lapsuudestaan, lapsena, joka niin mielellään tahtoi pitää häntä
kädestä. Harvinaisen pahan täytyy sen miehen olla, jota ei yksikään
nainen surisi.
"Minä olen kuljeskellut täällä sisällä ja kärsinyt ikävää koko päivän,
sittenkun Watson lähti aamulla", sanoi sir Henry. "Luulen ansainneeni
vähän kiitosta siitä, että olen pitänyt lupaukseni. Ellen olisi
sitoutunut olemaan menemättä ulos yksin, niin olisi minulla voinut
olla hieman hauskempaa, sillä sain Stapletonilta kutsun tulla heille."
"Niin, jos sen olisitte tehnyt, niin olisi teillä kylläkin ollut
hauskaa", sanoi Holmes kuivasti. "Sivumennen sanoen, ette luultavasti
tiedä, että olemme surreet teitä ikäänkuin olisitte taittanut niskanne
tänä iltana,"