Myöhemmin Betlehemin laitumella.
Hiljaa -- Oi, niin hiljaa kaikki!
Karjankellot hiljalleen
Kilkahtavat silloin tällöin,
Paimenet kun laumalleen
Öisen hetken uhrannehet
Valvoo -- aatos ennättää
Kau'as: henki rukouksen
Siivin ylös lennähtää.
Silloin -- katsos! Välähdystä
Tätä kirkkaan salaman --
Ukkost' ei vaan kuulu -- mistä
Loiste tuo? -- ja hehkuvan
Valokehän ympäröimät
Miehet! Paimen valvojat
Vapisevat -- äännetönnä --
Pelvon maahan naulaamat.
»_Älkää peljätkö, mä teille
Suuren ilon ilmoitan --
ihmiskunnallekkin._» --
Enkelinen Jumalan
Lausuu: »_Teille tänäpänä,
Vapahtaj' on syntynyt,
Luojan kädet kapaloihin
Seimess' ovat käärityt!_»
Samassa kun sai lausuneeksi,
Kajahti laulu riemuisa,
Enkeli-joukon äärettömän
Taivaisin nuotin laulama:
»_Kunnia olkoon Jumalalle --
Korkeudessa! Suosio
Ihmisille! Maassa rauha._»
-- -- Taas hiljaa! Sävel sammui jo!
Auringonnousu ylhäältä.
Luuk. 1:78, 79.
Synnin pimeys -- synkkä yö
Maan kansat peitti -- tähtivyö
Taivaalla ennen loistellut,
Jo oli ammoin sammunut:
Kas, silloin vihdoin valahtaa.
Taivaalle idän purpuraa --
Ja nousee rusko -- päivä saa,
Mi maan ja kansat valistaa.
Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen,
Valkeus, Elo, nouse ihanainen!
Valaise sielut yössä pimeyden
Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa
Kärsivät johda elonlähtehelle,
Janoovat juota, rikolliset rinnat
Rauhallas täytä ikilempeällä!
Oi iloa! Oi valoa:
Nyt taivas aukeneepi,
Vuodattain maahan autuutta,
Mi sielut juotteleepi
Elämän veden virroilla,
Jumalan istuimelta
Kuin kristalli mi kirkasna
Kuohuu ja Karitsalta,
Elämän -- valon -- lähteeltä,
Syntisten sydämihin
Hää-ilon ijankaikkisen,
Henkensä sinettihin
Kätketyn, heihin lukiten,
Jumalan lapsen toivon,
Niihin, jotk' osti verellään,
Puhdisti Jumalalle. --
Oi kiitos, autuus, kunnia
Ijäinen Jumalalle!
Ylistys, voima, viisaus
Ja kiitos Karitsalle --
Halleluja!
Uudenvuoden rukous.