2 Kor. 5:17; Kol. 3:1--17; Math. 28:18--20.

Herra, anna uusi armo

Uuden vuoden mukana;

Uusi mieli, uusi sydän,

Henki puhdas vakava!

Anna uudet armovirrat

Vuotaa syvään sieluhun,

Että saisit kunniakses

Voittoon viedä kiusatun!

Anna uusi hengen voide,

Uusi viha syntihin,

Sydämehen veres voima

Vuodatta'os tuorehin!

Uusi luomus ollakseni

Ylösnousemuksessas,

Hengelläsi hehkuvalla

Täytä, rakkaudellas!

Herra, Sinus' ainoassa

Minulla on elämä,

Maassa sekä taivahassa

Vapahtaja, Väkevä,

Sinä ollos uudenvuoden

Kaikki päivät kanssani:

Kunniaksi nimellesi

Johda vaellukseni.

"Monrepos" -- Mun leponi.

»Monrepos». -- Kuink' ihana!

Rauha, ilo päilyyy

Tyynen vetes kalvossa:

Kuva taivon säilyy

Puhtahana; -- vilponen

Varjo päivän helteen

Sammuttaa, ja kukkanen

Avaa terän helpeen.

Monrepos -- mun leponi

Yksin Jeesuksessa:

Ilo, rauha päilyvi

Myrskyn pauhatessa.

Hän on varjo heltehen,

Elon ikivirta,

Elon vettä uhkuen

Mulle kirkkahinta.

Kuni kukka helpehen

Avaa Monrepossa,

Niin me uuden luomuksen

Kristus kalliossa

Saamme, vanhat kadonneet,

Kaikki uudistuneet,

Kuolleet ovat vironneet,

Riettaat puhdistuneet.

Ihana, oi leponi,

Kristus, Vapahtaja!

Ole aina eloni,

Suuri armahtaja,

Että Hengen hedelmä

Vuotais runsahasti:

Viinipuusta elämä

Oksan kärkiin asti!

Aikamme.

Ajan meri kuohahdellen

Ikikallioita

Vastaan nousten, vaahtoellen

Aaltoj' ankaroita

Vihaisesti viskeleepi,

Purret kariin heittää,

Murusiksi murteleepi,

Miehet pohjaan peittää.

Tuskanhuudot kuolevitten

Yöhön pimeähän

Haihtuu -- ääni auttavitten,

Jääväin elämähän --

Myrsky ulvoo, aalto ärjyy,

Ihmisääni vaipuu --

Henki kuolevainen värjyy,

Parku tuuleen haipuu.

Yöhyt jylhä -- ilma kylmä...

Kova myrskyn raivo --

Etkö sääli, kuollo julma,

Tuki Tuonen kaivo!

Kiihtyvät vain myrskytuulet:

Tuhansia hukkuu --

Kylmenevät valjut huulet:

Majakkamies nukkuu!

Mutta kirkas ikivalo

Väikkyy taivahalla:

Rakkauden pyhä palo

Sammumattomalla

Loistollansa valaiseepi

Tietä kuolevaisten:

Herran korva kuunteleepi

Ääntä anovaisten.

Ikikalliot ei horju,

Vaikka aallot riehuu. --

Jok' ei kiusausta torju,

Sillä himo kiehuu. --

Itse Herra totuutensa

Liekin virittääpi

Mieliin uskovaisiensa --

Uskon elättääpi.

Käy'ös uskontaisteluhun

Rohkeana, sielu,

Vaikka tuimaan otteluhun

Tulet, syvä nielu

Helvetin ei vetää saata

Mieltä vilpitöntä,

Ken ei syntiin käyne maata

Unta järjetöntä.

Herran käsi ohjaileepi

Ajan kuohulaineet:

Kansakunnat rankaiseepi.

Siirtää sotamaineet --

Valon pakanuuden yöhön

Luopi kirkkahimman,

Kokoo laumat uskontyöhön,

Elon ihanimman.

Yö on -- mutt' on kristinusko,

Kiinass' orastava,

Niinkuin idäss' aamurusko

Päivää sarastava:

Nouse päivä, Herran päivä

Kirkas, hehkuvainen:

Autuudeksi valkeneva

Rusko purpurainen!

Talvella.

Uusi, puhdas lumivaippa

Valkovillaan verhoaa

Maat ja metsät; puut ja pensaat

Härmähelmin kaunistaa,

Tuhansissa timanteissa

Säihkyy säde auringon.

Valoansa vuodatellen,

Imanteeksi inehmon.

Kuni puhdas lumivilla

Luonnon kaiken kaunistaa,

Peittää mustan likapinnan,

Pelehtyneet puhdistaa,

Samoin armo Jumalamme

Synnit veriruskeat

Pesee lumivalkeaksi,

Sitoo haavat haikeat.

Kuni säde singahtaapi

Valon, lämmön lähtehen,

Avaruudet valistaapi,

Elämätä jaellen,

Rakkaus niin Jumalamme

Jeesuksessa valaisee

Syntiselle autuudeksi,

Elonlähde uhkuilee.

Sielu, onko sinullekkin

Armo kallis Jumalan

Tullut eloks', autuudeksi

Kautta veren Karitsan?

Onko syntis saastaisimmat

Tämä veri pessyt pois

Sielustasi, tunnostasi,

Niinkuin ei niit' ollut ois?

Jollei, etsi Jumalamme,

Vapahtajan veressä

Tarjoama armo kallis,

Nöyrry ristin edessä;

Tunnustele -- syntis siinä:

Karitsa Hän Jumalan

Verellänsä puhdistavi

Synnit kaiken maailman.

Jesus syntyi.

_Jesus syntyi_ -- Vapahtaja

Syntisille armoinen,

Ylipappi uskollinen,

Ystäväksi kaikillen:

Minullekkin armoansa

Lahjaks' antaa, ilolla.

Janooville lähtehestä

Elon tarjoo eloa.

Siispä suurin syntineni

Ristin juureen kumarrun,

Armonvirta puhdistaapi

Omantunnon tahratun:

Jesus muakin rakastaapi,

Kätehensä väkevään

Nojaan, muu jos katoaapi,

Sanansa ei yksikään.

Jesus-kalliolla seison

Turvattuna ainiaan,

Vaikka kuohuis hirmumyrskyt,

Vuoret siirtyis sijaltaan.

Jesus -- suuri Vapahtaja!

Kätke lempihelmahas

Sieluni ja salli kerran

Katsella Sun kasvojas.

Ber-Saba.

Runoelmia(#29708) · 第 32 / 35 题