vihaamaan. Niin, kaiken tuon luonnonraikkaan elämän, joka täyttää
kotisi, tuon eloisan huudon ja naurun, sen olisin tahtonut itselleni.
Macumer'n silmistä luin samanlaisen kaipauksen ja hänen tietämättään
itkin kaksi yötä. Kidutuspenkillä olin sinun luonasi. Sinä olet liian
kaunis nainen ja liian onnellinen äiti, jotta olisin voinut kauempaa
viipyä luonasi. Ah, sinä teeskentelijätär, joka vielä valittelit
osaasi! Ensinnäkin on sinun l'Estoradesi aivan erinomainen; hän puhuu
miellyttävästi; hänen hieman harmaansekainen musta tukkansa on sievä;
hänellä on kauniit silmät ja hänen etelämaalaisessa käytöksessään on
jotakin, en tiedä mitä, joka vaistomaisesti viehättää. Mikäli minä
asioita osaan arvostella, valitaan hänet ennemmin tai myöhemmin
Bouches-du-Rhônen edustajaksi; hänellä on oleva loistava ura edessään
kamarissa, sillä jos suinkin voin jollakin palvella kunnianhimoisia
pyrkimyksiänne, olen aina käytettävissänne. Maanpaon kärsimykset ovat
antaneet hänelle tuon levollisen ja vakiintuneen ulkonäön, joka minun
mielestäni on jo puolet kaikesta valtiotaidosta. Olen sitä mieltä
nimittäin, rakas ystävä, että koko politiikka on siinä, että osaa
näyttää vakavalta. Niinpä sanoinkin Macumer'lle, että hän varmaankin
on suuri valtiomies.
Sanalla sanoen, tultuani vakuutetuksi sinun onnestasi, riennän nyt
tyytyväisenä rakkaaseen Chantepleursiini, jossa Felipe saa luvan
laittaa itsensä isäksi; en tahdo sinua sinne, ennenkuin minullakin on
rinnoillani tuollainen kaunis lapsi kuin sinulla. Ansaitsen kaikki
pahat nimitykset, mitkä vain tahdot minulle antaa: olen mieletön,
halpamainen, typerä. Voi, tuota kaikkea on silloin, kun on
mustasukkainen. En ollut sinulle vihainen, mutta kärsin, ja varmaankin
olet antava minulle anteeksi sen, että pakenin sellaisia kärsimyksiä.
Vielä pari päivää lisäksi, ja olisin voinut tehdä jonkun tyhmyyden.
Niin, olisin varmasti rikkonut hyvää makua ja käytöstapaa vastaan.
Huolimatta tästä raivosta, joka raateli sydäntäni, olen kuitenkin
mielissäni siitä, että olen ollut luonasi, iloinen siitä, että olen
nähnyt sinut äitinä, kauniina ja hedelmällisenä, ja että yhä vieläkin
äidin-ilojesi keskellä olet ystäväni, niinkuin minäkin aina rakkauteni
lumoissakin olen oleva sinun ystäväsi. Ajatteles, Marseillessa, vain
muutaman askeleen päässä luotasi, olen jo ylpeä sinusta, ylpeä siitä
suuren perheen äidin asemasta, mikä sinulla on oleva. Millä
terävänäköisyydellä aavistitkaan kutsumuksesi. Sillä sinä näyt olevan
luotu enemmän äidiksi kuin rakastajattareksi, niinkuin minä olen luotu
enemmän rakkautta kuin äitiyttä varten. Muutamat naiset taas eivät voi
olla äitejä eivätkä rakastajattaria, he ovat liian rumia tai liian
tuhmia. Hyvän äidin ja rakastajatarpuolison täytyy joka hetki osata
käyttää älyään ja arvostelukykyään ja kyetä tilaisuuden tullen tuomaan
esille kaikkein hienoimmat naiselliset ominaisuutensa. Oi, olen tehnyt
huomioita sinun suhteesi, ja tarvinneeko minun sanoa, muru, että
ihailen sinua! Niin, lapsistasi tulee onnellisia ja hyvin
kasvatettuja, he saavat kylpeä hellyytesi meressä ja yletä sielusi
hyväilevän lämpimässä auringossa.
Voit kertoa lähtöni todellisen syyn Louis'llesi, mutta väritä se
kunniallisin tekosyin appiukollesi, joka näyttää olevan intendenttinne
ja etenkin perheesi silmissä oikea perhehengen ylläpitäjä, Harlove, ja
siihen vähän provencelaista sivumakua! Felipe ei vielä tiedä, mikä
lähtöni aiheutti, eikä hän tule sitä koskaan tietämään. Jos hän kysyy,
olen aina keksivä jonkun syyn. Luultavasti sanon hänelle, että sinä
olit mustasukkainen minulle. Älä pane pahaksesi tätä pientä
hätävalhetta! Nyt jää hyvästi, kirjoitan sinulle tämän suurimmassa
kiireessä, jotta saisit kirjeen aamiaiseksi, ja postiljooni, joka on
luvannut toimittaa sen sinulle, istuu tuolla ja juo odotellessaan.
Suutele rakasta pikku kummipoikaani minun puolestani. Tule
Chantepleursiin lokakuussa; minä olen silloin siellä yksin, sillä
Macumer matkustaa Sardiniaan, jossa hän aikoo panna toimeen suuria
uudistuksia tiluksillaan. Tämä on nimittäin hänen suunnitelmansa,
hänen turhamaisuuttaan hivelee saada rakentaa suunnitelmia, hän
luulottelee silloin olevansa itsenäinen; kuitenkin on hän aina hieman
levoton ilmoittaessaan niistä minulle. Hyvästi.
XXXVI.
VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'LLE.
Rakas ystävä, kaikkien meidän hämmästyksemme oli sanoin kuvaamaton,
kun aamiaispöydässä saimme tietää, että olitte lähteneet ja etenkin
kun postiljooni, joka vei teidät Marseilleen, toi minulle sinun hullun
kirjeesi. Sinä ilkimys, omasta onnestasihan vain oli kysymys noissa
keskusteluissa, joita meillä oli tuolla kallion kupeella, Louisen
penkillä, ja olet tehnyt hyvin väärin pahastuessasi niistä. _Ingrata!_
Rangaistukseksi tuomitsen sinut tänne heti ensimäisellä kutsullani.
Tuossa majatalon paperille raaputetussa, pahassa kirjeessä et
laisinkaan ilmoita, minne pysähdyt; olen siis pakotettu osottamaan
vastaukseni Chantepleursiin.
Kuule siis minua, sinä sydän-ystäväni, valittu sisareni, ja tiedä,
että ennen kaikkea tahdon nähdä sinut onnellisena. Sinun miehessäsi,
Louiseni, piilee sellainen sielun ja ajatuksen syvyys, että se on
omiaan herättämään yhtä paljon kunnioitusta kuin hänen luontainen
vakavuutensa ja ylhäinen käytöksensä; lisäksi on hänen henkevässä
rumuudessaan, hänen samettikatseessaan todellakin majesteetillinen
voima. Senpätähden tarvitsinkin jonkun aikaa, ennenkuin pääsin hänen
kanssaan sille tuttavalliselle jalalle, jota ilman on vaikeata tehdä
mitään huomioita toisistaan. Tämä mies oli ollut pääministerinä ja hän
rakastaa sinua niinkuin Jumalaa; hänen täytyi siis olla taitava
kätkemään sielunsa liikkeitä; ja onkiakseni esiin salaisuuksia tämän
valtiomiessydämen kallioisista syväreistä täytyi minun käyttää yhtä
paljon taitavuutta kuin kavaluutta. Mutta lopuksi kuitenkin keksin,
ilman että tämä sankarimme sitä laisinkaan huomasi, monta asiaa,
joista kullanmurusellani ei ole aavistustakaan. Meistä molemmista
edustan minä Järkeä ja sinä Mielikuvitusta, minä olen vakava
Velvollisuus ja sinä virmapäinen Rakkaus. Tätä sielujen eroavaisuutta,
josta alkuaan ei tiennyt kukaan muu kuin me, on Sallima suvainnut
edelleen kehittää ulkonaisissa elämänkohtaloissamme. Minä olen
vaatimaton, mutta kovin kunnianhimoinen maalais-varakreivitär, jonka
täytyy johtaa perheensä varallisuuteen ja kukoistukseen; jota vastoin
koko maailma tietää, että Macumer on Sorian entinen herttua ja että
sinä, joka oikeastaan olet herttuatar, hallitset koko Parisia, jota
muuten on kaikkien, yksinpä kuninkaidenkin, vaikea vallita. Sinulla on
kaunis omaisuus, jonka Macumer on kartuttava kaksinkertaiseksi, jos
hän toteuttaa suunnitelmansa käyttää hyväkseen noita suunnattomia
sardinialaisia tiluksiaan, joiden varalähteet Marseillessakin ovat
tunnettuja. Myönnä siis, että jos jollakin meistä kahdesta olisi syytä
olla mustasukkainen, niin olisi sitä minulla. Mutta kiittäkäämme
Jumalaa siitä, että me kumpikin olemme kyllin ylevämielisiä
asettaaksemme ystävyytemme yläpuolelle kaikkien tuollaisten joutavien
pikkumaisuuksien. Minä tunnen sinut, nyt häpeät sitä, että jätit
minut. Paostasi huolimatta en kuitenkaan ole säästävä sinua siltä
puheelta, minkä aioin pitää sinulle tänään kallion luona. Lue
sentähden kirjeeni tarkkaavaisesti, pyydän sitä sinulta, sillä se
koskee paljon enemmän sinua kuin Macumer'ta, vaikka hänkin on saapa
suuren osan tästä parannussaarnastani.
Ensiksikin, sydänkäpyseni, sinä et rakasta häntä. Ennenkuin kaksi
vuotta on kulunut, olet sinä kyllästynyt tähän jumalointiin. Sinä et
koskaan ole näkevä Felipessä aviopuolisoa, vaan ainoastaan rakastajan,
jonka kanssa sinä huolettomasti leikittelet, niinkuin kaikki naiset
leikittelevät rakastajiensa kanssa. Ei, hän ei hallitse sieluasi, sinä
et tunne häntä kohtaan sitä syvää kunnioitusta, sitä pelonsekaista
hellyyttä, jota todella rakastava nainen aina tuntee sitä miestä
kohtaan; joka on hänen jumalansa. Oh, minä olen tarkkaan tutkinut
rakkautta, enkelini, ja enemmän kuin kerran heittänyt painoluodin
sieluni sydänveriin. Tarkkaan tutkisteltuani sinua, saatan sanoa: sinä
et rakasta. Niin, rakas Parisin kuningatar, kuningattarien tapaan
tahtoisit tulla kohdelluksi kuin alhaissäätyinen heitukka, tahtoisit
voimakkaan miehen, joka käskisi sinua ja riistäisi väkivalloin
mukaansa, joka ei jumaloisi sinua, vaan rutistaisi väkevin käsin sinut
syliinsä mustasukkaisissa kohtauksissa. Macumer rakastaa sinua liian
paljon voidakseen koskaan nuhdella sinua mistään tai edes vastustaa
sinua. Yksi ainoa katseesi, yksi ainoa mairitteleva sanasi jo riisuu
aseet häneltä ja murtaa hänen voimakkaimmankin päätöksensä. Ennemmin
tai myöhemmin sinä vielä halveksit häntä siitä, että hän rakastaa
sinua liikaa. Voi, hän hemmoittelee sinua, aivan kuin minä
hemmoittelin sinua luostarissa ollessamme, sillä sinä olet kaikkein
viettelevimpiä naisia, kaikkein lumoavimpia olentoja, mitä suinkin
kuvitella voi. Sitten olet ennen kaikkea suora ja rehellinen ja usein
vaatii maailma meiltä, meidän omaksi onneksemme, valheita, joihin et
sinä koskaan alentuisi. Niinpä vaatii maailma myös sitä, ettei vaimo
koskaan saa näyttää sitä valtaa, joka hänellä on miehensä yli.
Seuraelämän kannalta katsottuna saa mies yhtä vähän näyttää vaimonsa
rakastajalta, vaikka hän rakastaisikin tätä rakastajan tuntein, kuin
vaimo saa näytellä rakastajattaren osaa. Mutta te rikotte kumpikin
tätä lakia vastaan. Ja se, lapseni, mitä maailma vähimmin voi anteeksi
antaa, omista puheistasi päättäen, on onni; se on salattava siltä;
mutta tämä ei ole vielä mitään. Rakastavien välillä on olemassa
tasa-arvoisuus, jollaista ei koskaan voi minun mielestäni olla vaimon
ja miehen välillä, ilman yhteiskunnallisen mullistuksen ja
auttamattomien onnettomuuksien uhkaa. Nollamainen mies on jotakin
hirveätä; mutta on olemassa jotakin vielä pahempaa, nimittäin mies,
josta on tehty nolla. Jonkun ajan kuluttua olet saattanut Macumer'n
sille asteelle, että hän enää on vain miehen varjo; hänellä ei ole
enää oleva omaa tahtoa, hän ei enää ole oleva oma itsensä, vaan
ainoastaan eräs sinun käytettäväksesi sovellettu esine; sinä olet
silloin jo niin taltuttanut hänet kaltaiseksesi, että kahden sijasta
teidän kodissanne on oleva vain enää yksi henkilö, ja tämä henkilö on
luonnon pakosta oleva epätäydellinen; sinä tulet kärsimään siitä ja
sitten kun vihdoinkin saat silmäsi auki, ei paha enää ole
autettavissa. Teimme me mitä tahansa, niin ei meidän sukupuolemme
koskaan ole saavuttava itselleen niitä ominaisuuksia, jotka ovat
tunnusmerkillisiä miehille; ja nämä ominaisuudet ovat enemmän kuin
tarpeellisia, ne ovat välttämättömiä perheelle. Sokeasta ihailustaan
huolimatta aavistaa Macumer nykyään tämän tulevaisuuden ja tuntee
jollakin tavoin pienentyvänsä rakkaudestaan. Hänen matkansa Sardiniaan
todistaa, että hän tämän hetkellisen eron kautta koettaa löytää omaa
itseään. Sinä et emmi käyttää sitä valtaa, minkä rakkaus sinulle
antaa. Sinun ylivaltasi tulee näkyviin jossakin eleessä, katseessa,
äänen painossa. Oi, rakkaani, sinä olet, niinkuin äitisi sanoi,
ajattelematon keimailijatar. Varmasti olet huomannut, luulen, että
minä monessa asiassa olen ylempänä Louis'ta, mutta oletko nähnyt minun
koskaan vastustavan häntä? Enkö julkisuudessa esiinny vaimona, joka
kunnioittaa häntä perheen päänä? Tekopyhyyttä! sanot sinä. Niitä
neuvoja, joita katson tarpeelliseksi hänelle antaa, ohjeitani ja
mielipiteitäni en koskaan tuo esiin muualla kuin makuukamarin
hiljaisuudessa, kahden kesken; mutta voin vannoa sinulle, enkelini,
että silloinkaan en esiinny häntä kohtaan minkäänlaisella yliotteella.
Jos en kahden kesken samoin kuin julkisuudessakin pysyisi häneen
nähden aviovaimon kannalla, ei hän uskoisi minuun. Rakas ystävä,
hyväntekeväisyys on täydellistä vasta silloin, kun voi tehdä itsensä
niin huomaamattomaksi, että tuo kiitollisuuteen velvoitettu ei tunne
olevansa toista alempana; ja tämä kaikkien silmiltä salattu alttius
tuottaa sanomatonta tyydytystä. Suurin palkintoni on ollut se, että
olen voinut vetää sinuakin nenästä, ja sinä olet antanut kehuvan
lausunnon Louis'sta. Sitäpaitsi ovatkin menestys, onni ja toivo
kahdessa vuodessa antaneet hänelle takaisin kaiken sen, minkä
onnettomuus, kurjuus, hyljätty tila ja epäilys olivat häneltä
riistäneet. Siispä nyt kaikkien huomioitteni jälkeen olen sitä mieltä,
että sinä rakastat Felipeä itsesi vuoksi etkä hänen vuokseen. On aivan
totta se, mitä isäsi sanoi sinusta; ainoastaan rakkauden kevätkukat
peittävät toistaiseksi sinun maailmannaisellisen itsekkäisyytesi. Ah,
lapseni, sinua täytyy rakastaa paljon sanoakseen sinulle näin julmia
totuuksia. Annapas kun kerron sinulle vielä, kuitenkin sillä ehdolla,
ettet milloinkaan hiiskahdakaan siitä mitään paroonille, meidän
keskustelumme loppupuolen. Olimme laulaneet ylistystäsi kaikissa
äänilajeissa, sillä hän oli kyllä nähnyt, että minä rakastan sinua
kuin sisarta ikään, ja kunhan huomaamattaan oli käynyt puheissaan
tuttavallisemmaksi, sanoin minä: -- "Louise ei ole vielä taistellut
elämän kanssa, kohtalo on hemmoitellut häntä, ja ehkäpä hän olisi
vallan onneton, ellette te osaisi olla hänelle isä samalla kuin olette
hänelle rakastaja." -- "Kuinka voisin sitä olla!" sanoi hän. Hän
pysähtyi äkkiä niinkuin ihminen, joka edessään näkee kuilun, johon hän
on syöksymäisillään. Tuo huudahdus riitti kuitenkin minulle. Jos sinä
et olisi matkustanut pois, olisi hän sanonut minulle enemmän jonkun
päivän kuluttua.
Armas enkelini, kun tuo mies kerran on kokonaan voimansa menettänyt,
kun hän on saanut kyllänsä nautinnosta, kun hän tuntee itsensä, en
tahdo sanoa alennetuksi, vaan arvottomaksi sinun edessäsi, niin
muuttuvat hänen sisäiset itsesoimauksensa jonkinlaiseksi pahaksi
omaksitunnoksi, joka haavoittaa sinua sitäkin enemmän, kun tunnet
itsesikin siihen syylliseksi. Lopulta sinä halveksit sitä, jota et ole
oppinut kunnioittamaan. Ajattele sitä! Halveksinta on naisella
ensimäinen muoto, johon hänen vihansa pukeutuu. Kun sinulla on jalo
sydän, olet kyllä aina muistava niitä uhrauksia, joita Felipe on
tehnyt puolestasi, mutta hän ei voi enää tehdä uusia, jos hän, niin
sanoakseni, jo on tarjoillut itsensä loppuun tässä ensimäisessä
juhlassa, ja voi sitä miestä ja vaimoa, joilla ei enää ole mitään
toisiltaan toivottavaa! Kaikki on nyt sanottu. Häpeäksemme tai
kunniaksemme en osaa ratkaista tätä pulmallista kysymystä. Me olemme
vaativaisia ainoastaan sitä miestä kohtaan, joka rakastaa meitä!
Oi, Louise, muutu toisenlaiseksi, niin kauan kuin vielä on aikaa!
Käyttäytymällä Macumer'ta kohtaan niinkuin minä käyttäydyn l'Estoradea
kohtaan voit sinä esiinkutsua hänestä sen jalopeuran, joka piilee
tässä erinomaisessa ja todellakin tavallista lahjakkaammassa miehessä.
Voisi luulla, että sinä tahdot kostaa hänelle hänen ylemmyytensä. Eikö
sinua siis houkuta käyttää valtaasi muuhun kuin omaksi eduksesi, kun
voisit kerran tehdä nerokkaasta miehestä suuren miehen, niinkuin minä
olen tehnyt aivan tavallisesta miehestä etevän miehen?
Vaikka olisit jäänytkin maalle, olisin kuitenkin kirjoittanut sinulle
tämän kirjeen, suusanallisessa keskustelussa olisin pelännyt
suuttumustasi ja henkevyyttäsi, jota vastoin tiedän, että kun luet
tämän, tulet tahtomattasikin pohtineeksi tulevaisuuttasi. Rakas
ystävä, sinulla on kaikki ollaksesi onnellinen, älä turmele onneasi ja
matkusta heti marraskuun alussa takaisin Parisiin. Suuren
seuramaailman huvitukset ja huolet, joista ensin soimasin sinua,
luovat kuitenkin terveellistä vaihtelua teidän ehkä liian läheiseen
yhdyselämäänne. Naidun naisen tulee säilyttää viehätysvoimansa.
Perheen-äiti, joka ei osaa tehdä läsnäoloaan harvinaiseksi ja siis
ikävöidyksi, on vaarassa herättää kyllästymystä. Jos saan useampia
lapsia, jota oman onneni vuoksi toivon, niin vannon, että heti kun ne
ovat päässeet määrättyyn ikään, varaan itselleni päivässä muutamia
tunteja, jolloin saan olla yksin; sillä meidän täytyy asettaa niin,
että kaikki, lapsetkin, kaipaavat seuraamme. Hyvästi, rakas,
mustasukkainen ystävä! Tiedätkö, tavallinen nainen olisi imarreltu
tästä sinulle tuotttamastaan mustasukkaisuuden puuskasta. Voi, minä en
voi muuta kuin surra sitä, sillä minä olen ainoastaan äiti ja vilpitön
ystävä. Tuhannet tervehdykset. Siispä peitä lähtösi aihe minkä
tekosyyn varjoon tahansa; ellet sinä olekaan varma Felipestä, olen
minä ainakin varma Louis'sta.
XXXVII.
PAROONITAR DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
Genua.
Armahaiseni, sain äkkiä halun nähdä Italiaa, ja ilokseni sain tälle
matkalle mukaani Macumer'nkin, jonka Sardinia-suunnitelmat ovat
siirtyneet tuonnemmaksi.
Tämä maa ihastuttaa ja lumoaa minua. Täällä kaikki kirkot ja etenkin
kappelit ovat niin rakastettavan ja viehättävän näköisiä, että luulisi
niiden herättävän protestantissa halua muuttua katolilaiseksi.
Macumer'ta on juhlittu, kaikki ovat riemuinneet sellaisesta uudesta
alamaisesta. Jos minä vain tahtoisin, tulisi Macumer Sardinian
lähettilääksi Parisiin, sillä hovi on minua kohtaan erinomaisen
huomaavainen. Jos kirjoitat minulle, niin osota kirjeesi Firenzeen.
Minulla ei nyt ole aikaa yksityiskohtaisemmin kertoa olostani; kerron
sinulle matkastani sitten, kun ensimäisen kerran tulet Parisiin. Emme
viivy täällä kauempaa kuin viikon. Täältä matkustamme Firenzeen
Livornon kautta, viivymme yhden kuukauden Toskanassa ja toisen
Napolissa ollaksemme marraskuussa Roomassa. Palaamme kotiin Venezian
kautta, jossa vietämme ensimäisen puoliskon joulukuuta. Senjälkeen
käymme vielä Milanossa ja Turinissa palataksemme takaisin Parisiin
tammikuussa. Macumer'kaan ei ennestään tuntenut Italiaa ja me
aloitimme matkamme tuota Cornichen ihanaa tietä pitkin, joka on kuin
haltiattarien rakentama. Hyvästi, rakas. Älä ole vihainen minulle,
vaikka en kirjoitakaan sinulle; on aivan mahdotonta näin matkalla
varata itselleen yksinäisiä hetkiä, en jouda muuta kuin katsomaan,
tuntemaan ja nauttimaan vaikutelmistani. Mutta odotan kunnes ne
muuttuvat muistoiksi, ennenkuin kuvaan niitä sinulle.
XXXVIII.
VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'ELE.
Syyskuulla.
Rakkaani, sinua odottaa Chantepleursissa pitkä vastaus siihen
kirjeeseen, jonka kirjoitit minulle Marseillesta. Tämä teidän
kuherrusmatkanne ei ole omiaan vähääkään haihduttamaan niitä
pelonaiheita, joista siinä mainitsin, joten pyydän sinua kirjoittamaan
Nivernais'hin, että sinulle lähetettäisiin tuo kirje.
Ministeristö on päättänyt, sanotaan, hajoittaa kamarin. Jos tämä on
onnettomuus kuninkaalle, jonka pitäisi käyttää tuon hänelle
suosiollisen kamarin viimeistä istuntokautta hänen valtansa
lujentamiseksi tarpeellisten lakien laatimiseen, niin on se myös
meille vastoinkäyminen: Louis ei täytä neljättäkymmentä ikävuottaan
ennenkuin v. 1827:n lopulla. Onneksi on isäni, joka suostuu rupeamaan
edustajaksi, esittävä erohakemuksensa ajoissa.
Kummipoikasi on ottanut ensimäiset askeleensa ilman kummiäitiään;
muuten on hän vallan ihastuttava ja hän alkaa jo tehdä pieniä
sormiliikkeitä, jotka osoittavat, ettei hän enää ole vain pelkkä elin,
joka imee, ei vain raaka elinvoima, vaan sielu; hänen hymynsä ovat
täynnä ajatuksia. Olen hoitanut imettäjätehtäväni niin hyvin, että
voin vieroittaa Armandimme jo joulukuussa. Vuoden imetysaika on
riittävä. Lapset, jotka saavat imeä liian kauan, tulevat typeriksi.
Minä pidän kiinni kansan viisauksista. Sinulla mahtaa olla hurja
menestys Italiassa, sinä minun vaalea kaunottareni. Tuhannet
suudelmat.
XXXIX.
PAROONITAR DE MACUMER'LTA VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
Roomassa, joulukuulla.
Olen saanut sinun hävyttömän kirjeesi, jonka tilanhoitajani pyynnöstä
lähetti minulle Chantepleursistä. Oh, Renée!... Mutta säästän sinut
kaikilta harmin purkauksiltani. Kerron vain, minkä vaikutuksen
kirjeesi teki. Palattuamme siitä loistavasta juhlasta, jonka
lähettiläs antoi kunniaksemme, ja jossa minä säteilin kuin aurinko,
niin että Macumer sieltä tultuaan oli vallan sanoin kuvaamattomasti
hurmautunut minuun, niin, palattuamme sieltä luin hänelle sinun
hirveän vastauksesi, ja lukiessani sitä itkin koko ajan rumentumisen
vaarasta välittämättä. Tuo rakas abenserragini lankesi jalkoihini
nimittäen sinua hupsuksi; hän vei minut sen palatsin parvekkeelle,
jossa asumme ja josta voi nähdä kappaleen Roomaa: siellä hän puhui ja
tavalla sellaisella, joka täysin oli tuon eteemme aukeavan,
suuremmoisen näköalan arvoinen, sillä oli lisäksi mitä ihanin kuutamo.
Kun jo osaamme italiankieltä, ilmitoi hän rakkautensa tällä intohimon
tulkiksi niin hyvin soveltuvalla, pehmeällä kielellä ja se, mitä hän
sanoi, tuntui minusta yliluonnollisen ylevältä. Hän vakuutti, että
vaikkakin sinä olisit profeetta, niin olisi hänestä yksi tällainen
onnellinen tai suloinen aamu minun kanssani arvokkaampi kuin koko
elämä. Tämän laskun mukaan oli hän jo elänyt tuhannen vuotta. Hän
tahtoi, että jäisin hänen rakastajattarekseen eikä toivonut parempaa
nimeä kuin rakastajan. Hän on niin ylpeä ja onnellinen siitä, että hän
joka päivä näkee olevansa minun ainukainen valittuni, että jos itse
Jumala ilmestyisi hänelle ja antaisi hänen valita joko elää vielä
kolmekymmentä vuotta sinun periaatteittesi mukaan ja saada viisi lasta
tai tyytyä viiteen elonvuoteen ja sill'aikaa nauttia meidän
kukoistavasta rakkaudestamme, niin olisi hänen vaalinsa heti valmis;
mieluummin ottaisi hän minun rakkauteni ja kuoleman. Näitä
vakuutuksia, joita hän kuiski korvaani, pää olkapäilläni, käsivarsi
vyötäisteni ympärillä, häiritsi äkkiä huuhkaimen ahdistaman yölepakon
kirkuna. Tämä kuolinhuuto teki minuun niin tärisyttävän vaikutuksen,
että Felipe sai kantaa minut puolipyörtyneenä vuoteeseen. Rauhoitu
kuitenkin! Vaikkakin tuon horoskoopin kaiku vielä tänäänkin on
kaarrellut sielussani, voin jo aivan hyvin. Aamulla noustessani
lankesin polvilleni Felipen eteen ja upottaen silmäni hänen silmiinsä
tartuin hänen molempiin käsiinsä ja sanoin: -- "Enkelini, minä olen
lapsi ja kentiespä Renée on oikeassa: kentiespä rakastan sinussa
ainoastaan rakkautta; mutta ole ainakin vakuutettu siitä, että mitään
muuta tunnetta ei sydämessäni ole ja että siis rakastan sinua omalla
tavallani. Mutta jos tavassani tai elämässäni tai sielussani on
pienintäkin, joka sotii sinun odotuksiasi ja toivomuksiasi vastaan,
niin sano se minulle! Anna minun tietää se! Ilolla kuulen käskyjäsi ja
tottelen silmiesi tulta. Renée pelottelee minua, hän rakastaa minua
niin paljon!"
Macumer ei löytänyt sanoja vastatakseen minulle, kyyneleet puhkesivat
esiin hänen silmistään. Nyt kiitän sinua, oma Renée'ni; nyt vasta
tiedän, kuinka suuresti minun kaunis, kuninkaallinen Macumer'ni minua
rakastaa. Rooma on rakkauden kaupunki. Jos sielussaan kantaa rakkauden
tulta, on mentävä sinne siitä nauttimaan; taiteet ja Jumala lietsovat
liekkiä. Veneziassa kohtaamme Sorian herttuan ja herttuattaren. Jos
kirjoitat minulle, niin kirjoita tällä kertaa Parisiin, sillä kolmen
päivän kuluttua jätämme Rooman. Lähettilään juhla oli jäähyväisjuhla.
J.K. Rakas hölmö, kirjeesi osoittaa, että tunnet rakkauden ainoastaan
käsitteenä. Tiedä siis, että rakkaus on voima, jonka kaikki
vaikutukset ovat niin erilaisia, ettei niitä voi määritellä eikä
rajoittaa millään teorialla. Tämä olkoon sanottu opastukseksi pienelle
kureliivi-tohtorilleni.
XL.
KREIVITÄR DE L'ESTORADELTA PAROONITAR DE MACUMER'LLE.
Tammikuulla 1827.
Isäni on valittu, appiukkoni on kuollut ja minä odotan jälleen lasta;
nämä ovat loppuvuoden tärkeimmät tapahtumat. Ilmoitan ne sinulle heti
aluksi, siten hieman haihduttaakseni mustan sinettini synkkää
vaikutusta.