Uuden laivan tekoon. Pesijät. Franklinin vuori.
Kotiin päästyä ruvettiin ensi työksi keskustelemaan uuden aluksen
rakentamisesta. Rakennusainetta oli Kaukaisen Lännen metsissä kosolti
ja erinomaista laatua. Sitä paitsi heillä oli merirosvojen särkyneestä
laivasta tallella täydellinen takila sekä paljon muitakin tarvikkeita.
Senpä vuoksi päätettiin rakentaa suorastaan kahden ja puolen tai
kolmensadan tonnin vetoinen alus, millä käydä Taborilla ja kenties
purjehtia kauemmaksikin, asutuille seuduille. Sellaisen laivan lupasi
Pencroff saada nyt, kun Ayrtonkin oli heillä apuna, valmiiksi
seitsemässä, kahdeksassa kuukaudessa.
Sanoista tekoihin. Maalis- ja huhtikuun kuluessa vietiin rakennusaineet
rannalle ja asetettiin katoksen alle kuivumaan. Sitten rakennettiin
rosvojen hävittämät ulkosuojat uudelleen; kanatarha laajennettiin
entistä suuremmaksikin. Lennätinyhteys karjakartanoon pantiin jälleen
kuntoon: nyt ei enää tarvinnut pelätä ilkivallan tekijöitä.
Täyttä turvaa hyökkäyksiltä ei kuitenkaan ollut; saattoihan olla
mahdollista, että muita merirosvoja Polynesian mereltä osuisi tänne.
Sen vuoksi siirtolaiset monta kertaa päivässä tähystelivät
kiikareillaan taivaanrantaa.
Marraskuun 15:ntenä olivat uuden aluksen pohja ja köli valmiina, ja
heti sen jälkeen ruvettiin rakentamaan runkoa. Ilmat alkoivat kuitenkin
vähitellen kääntyä kolkoiksi, talvisiksi. Kesäkuun 10:ntenä piti
rakennustyöt kokonaan keskeyttää.
Työtä ei kuitenkaan puuttunut heiltä keneltäkään, eikä kukaan sitä
karttanutkaan. Yksin pukujen valmistaminen -- nyt ei enää
kotitekoisesta karkeasta huovasta, vaan särkyneen prikin
loppumattomista kangasvarastoista -- kysyi työtä ja aikaa, vaatteitten
pesu niin ikään, ja siinä Gideon Spilettkin, teräväkynäinen reportteri,
osoitti olevansa aivan erinomainen tekijä.
Pakkasista huolimatta oli niin ihmisten kuin eläintenkin terveys
erittäin hyvä. Jup vain välistä oli vähän viluinen. Siksipä sille
tehtiin vuorattu täkki, lämmin ja ruumiinmukainen. Ja mikä verrattoman
uuttera palvelija se oli!
-- Hm, sanoi Pencroff katsellen Jupin uupumatonta aherrusta, -- hätäkös
on saada paljon aikaan, kun miehellä on neljä kättä!
Tuntemattomasta olennosta ei ollut tänä talvena merkkiäkään. Kuilun
partaalla ei Top enää haukuskellut eikä Jupkaan urissut.
Oltiin jo kevään kynnyksellä. Silloin Cyrus Smith eräänä päivänä
huomasi Franklinin vuoren huipusta nousevan savua.
Se oli syyskuun 7.