Taistelujärjestys. Ensimmäinen vene. Kaksi lisää. Luodolla. Kuusi
rosvoa maissa. _Speedyn_ tykkien luoteja. Epätoivoinen tilanne.
Odottamaton ratkaisu.
Yöllä ei tapahtunut mitään erikoista. Aamusumun läpi näkyi
_Speedyn_ tumma runko vielä entisellä paikallaan. Merirosvojen
hyökkäys oli varmasti odotettavissa ja sen vuoksi oli ajoissa
ryhdyttävä varokeinoihin. Puolustuksen Cyrus Smith järjesti seuraavalla
tavalla:
Sumun aikana, jolloin laivasta ei voinut nähdä saarella liikkuvia,
asettuvat Gideon Spilett ja Nab aseineen piiloon kallioitten taakse
Laupeuden joen suulle. Cyrus Smith ja Harbert jäävät hormeihin
suojelemaan kivääreillänsä Graniittilinnan rantaa vesiputouksen yli
kulkevaan porraspuuhun saakka. Ayrton ja Pencroff lähtevät
Pelastuksenluodolle, kätkeytyvät siellä kahteen eri paikkaan. Täten
voivat siirtolaiset estää maihinnousun Liittolahdessa ja ylläpitää
merirosvoissa luuloa, että saaressa voi olla väkeä enemmänkin, koska
heillä on neljä vartiopaikkaa.
Kello oli puoli seitsemän aamulla, kun kukin asettui paikalleen. Pian
alkoi sumu hälvetä, tuuli puhalsi, ja kohta tuli _Speedy_ kokonaan
näkyviin keula pohjoista kohti ja pahaenteinen musta lippu yhä
kahvelissa. Kiikarilla huomasi Cyrus Smith tykkien olevan käännettyinä
saarta kohti, miehet vieressä valmiina laukaisemaan; kaksi miestä oli
märssykorissa kiikareilla huolellisesti tarkastelemassa saarta.
Vihdoin kello kahdeksan alkoi _Speedyn_ kannella vilkas liike.
Vene laskettiin vesille, ja siihen astui seitsemän merirosvoa, aseissa
kiireestä kantapäähän. Vanhin asettui perään, neljä airoihin ja kaksi
keulaan, kasvot saarta kohti. Vene alkoi lähestyä Pelastuksenluotoa
kulkien hyvin varovasti, yhtä mittaa luodaten, nähtävästi tutkiakseen
väylää, jota myöten itse prikikin pääsisi lähemmäksi rantaa. Noin
kolmekymmentä miestä oli laivan köysissä seuraamassa mitä suurimmalla
jännityksellä veneen kulkua.
Päästyään kahden kaapelinmatkan päähän rannasta vene pysähtyi. Perämies
nousi seisomaan nähdäkseen, missä kohdassa olisi parasta laskea
rantaan. Samassa kajahti kaksi laukausta. Sinervä savu kiiri
rantakallioitten kohdalla. Perämies ja luotsi keikahtivat päistikkaa
veneen pohjalle: Ayrtonin ja Pencroffin luodit eivät olleet harhaan
lentäneet. Ei ollut vielä pyssyjen savu haihtunut, kun jo pamahti
laivassa tykki ja luoti tärähti kallioihin, joitten takana Ayrton ja
Pencroff olivat piilossa. Kivensiruja satoi heidän päälleen, mutta
muuta vahinkoa heille ei tullut.
Toinen peränpitäjä astui entisen sijaan. Vene ei kääntynytkään takaisin
laivalle, vaan riensi kiireesti hyvän matkaa pyssyn kantaman
ulkopuolelle ja kääntyi sitten Laupeuden joen suuta kohti laivansa
tykkien suojassa, nähtävästi aikoen salmen kautta päästä luodolla
olijain taakse. Mutta Ayrton ja Pencroff eivät liikahtaneetkaan, sillä
he luottivat reportterin ja Nabin toimintaan. Tuskin oli vene saapunut
parin kaapelinmatkan päähän joen suusta, niin pamahti taas kaksi
laukausta ja kaksi rosvoa kaatui veneen pohjalle. Laivasta vastattiin
jälleen tykin laukauksella, mutta luoti ei nytkään saanut aikaan mitään
vahinkoa.
Vene lähti nyt kiitämään takaisin laivalle, jossa miehet otettiin
vastaan kauheasti huutaen ja kiroten monien kuolleiden ja
haavoittuneiden tähden. Heti sen jälkeen laskettiin kaksi venettä alas.
Toiseen laskettiin kaksitoista, toiseen kahdeksan miestä. Edellinen
suuntasi kulkunsa luotoa kohti, toinen otti suunnan etelämpään,
nähtävästi aikoen sitä tietä päästä luodon rannalle. Ayrtonia ja
Pencroffia uhkasi nyt vaara kahdelta puolen, mutta he päästivät veneen
kuitenkin pyssyn kantaman päähän ja tervehtivät tulijoita jälleen
kahdella laukauksella, jotka nekään eivät menneet harhaan. Ammuttuaan
vielä pelotukseksi kymmenisen laukausta he lähtivät juoksujalkaa
rantaan, astuivat pirogiinsa ja pääsivät salmen poikki Cyrus Smithin ja
Harbertin luokse.
Samassa kuului laukauksia joen suunnalta päin, jonne pienempi vene oli
sillä välin ennättänyt. Kaksi rosvoa lyyhistyi hengettömänä veneen
pohjalle, muut päästivät säikähdyksissään airot käsistään, ja
nousuveden virta tarttui veneeseen ja alkoi kiidättää sitä kovaa
vauhtia joen suulla olevia teräviä kallioita kohti. Siinä se särkyi,
mutta kuusi henkiin jäänyttä rosvoa, kannatellen pyssyjään ilmassa ja
siten suojellen niitä kastumasta, kahlasivat rantaan ja pakenivat
kiireimmiten Löytönientä kohti.
Tilanne oli siis seuraava: luodolla kaksitoista rosvoa, useimmat tosin
haavoittuneita, mutta heillä oli vene käytettävänään; saaressa kuusi
hukkumasta pelastunutta rosvoa, jotka eivät kuitenkaan päässeet
Graniittilinnaan, koska nostosilta oli vedetty ylös. Ensinmainitut
olivat, tutkittuaan tarkasti koko luodon, lähestyneet sen länsirantaa.
Itse he eivät kyenneet tekemään mitään pahaa siirtolaisille eivätkä
pelänneet saarelaistenkaan pyssyjä, joitten eivät suinkaan luulleet
kantavan salmen yli. He eivät tienneet millaisin karbiinein sekä Ayrton
että reportteri olivat aseistetut, ja etenivät rohkeasti rantaan asti.
Mutta melkein yhtaikaa pamahtivat molemmat karbiinit, ja kaksi rosvoa
kaatui jälleen maahan.
Silloin syntyi yleinen hämminki. Muut kiiruhtivat toiselle rannalle
minkä jaksoivat, hylkäsivät kuolleensa sekä haavoittuneensa, hyppäsivät
veneeseen ja soutivat laivaansa takaisin.
Pian sen jälkeen palasivat Pencroff ja Nab muitten siirtolaisten luo,
mutta samaan aikaan alkoi _Speedystä_ kuulua ketjujen vingahtelua.
Priki nosti ankkurinsa ja lähti vähin purjein kulkemaan luodon
eteläistä nientä kohti.
Kiireimmiten palasivat siirtolaiset silloin Graniittilinnaan.
Vuorenseinämästä ulkonevain kallioitten suojassa he pääsivät nousemaan
asuntoonsa vihollisen näkemättä. Pari kolme tykinlaukausta ja
kivensirpaleitten rapina osoittivat vihollisen olevan lähellä. Tuolla
priki -- niinkuin vihreäin lehväverhojen lomitse näkyi -- oli jo
salmessa ja sieltä se alkoi hurjasti ampua sekä Laupeudenjoelle päin
että Graniittilinnan vuoreen. Siirtolaisten täytyi varovaisuuden vuoksi
vetäytyä syrjään aukoista. Äkkiä lävisti tykinluoti oven eteen asetetut
lehvät ja pirstoutui eteisen peräseinään.
Bob Harvey oli nähtävästi ruvennut epäilemään näitä keskellä
vuorenseinää olevia vihreitä verhoja ja laukaissut tykin niitä kohti.
Graniittilinna oli siis alttiina vihollisen tulelle. Siirtolaisten
täytyi paeta perimmäisiin komeroihin.
Mutta äkkiä kuului salmelta päin kumea räjähdys ja sen jälkeen hirveitä
huutoja.
Siirtolaiset riensivät ikkunaan...
Priki oli kuin hirmuisen vesipatsaan viskaamana lennähtänyt ilmaan ja
haljennut. Kaksi sekuntia vielä, niin koko laiva kaikkine
pahantekijöineen oli uponnut.