Kun Drayton meni ulos, asteli Hugh Ritson kapakkahuoneeseen. Vieraat
olivat menneet. Kapakan emäntä vain yksin hääräili myymäpöytänsä
takana. Vasemmalle menevä ovi oli nyt auki.
"Rouva Drayton", sanoi Hugh, "oletteko te koskaan ennen nähnyt näitä
kasvoja?"
Hän otti medaljongin taskustaan ja piti sitä auki vanhan vaimon edessä.
"Herra hyvästi siunatkoon!" huudahti kapakan emäntä. "Sehän on juuri
hän itse -- ihan ilmetty itsensä -- paitsi tuota nunnan huntua."
"Onko tämä se nainen, joka asui teidän luonanne Pimlicossa -- Paulin
äiti?"
"Totisesti, totisesti! Herra nähköön, on. Ja ajatelkaa, se nuori armas
raukka on nyt kuollut ja mennyt sinne. Siitä on nyt kolmekymmentä
vuotta, mutta se panee minut itkemään. Ja minun mieheni -- hänkin on
mennyt. -- Minun mieheni sanoi minulle: 'Martha', hän sanoi,
'Martha' --"