Saara: "Kuinkas muuten? En sinua yksin päästäisi vaikka mikä, kuka
sinun hoitaisi matkalla, joka on sangen pitkä ensimäisiinkin Venäjän
taloihin?"
Jussi: (itsellensä: "Vai niin pehkukupo, vai aivot seurata minua,
eiköhän se seuraus tule lyhyeksi, no no") kuullen: "Yönaikana karkaus
kyllä pitää tapahtua, mutta miten liikkua niin hiljaa, ettei Olli saa
vihjaa -- hän on hyvin valpas".
Saara: "Siihen on vielä kauvan ennenkuin olet terve; ehkä häntä siitä
saakka keksitään jotakin keinoa".
Jussi: "Nyt pitää meidän päättää kaikki asiat selville, nyt kun
rähisevät Ollin huoneessa, eivät he kuule mitään eikä huomaa niin
tarkoin ajankulua, he kun juovat kahvia Ollin huoneessa, herskapi muka.
Malttakaa, kyllä minä annan teille vielä herskapia, minä", uhkasi
Jussi. "Olli kun taas jääpi yksin niin emme ole tilaisuudessa puhumaan
mitään, sillä hän kuulisi kaikki seinän reijästä -- ei, kaikki pitää
nyt tulla selville, muuten saattaa mennä koko asia hiiteen".
Saara: "Se on kaikkein pahin kuinka sitä voi liikkua niin hiljaa, ettei
Olli kuule. Paras olisi tappaa hänet, vaan kun minäkään en saa pitää
mitään asetta, hätäisesti jonkun neulan, sillä kun tuon ruokaa eli
muuta tänne, syynää ensin isäntä minun ulkopuolella ja kun tulen Ollin
huoneeseen, syynää hän minun niin hävittömän tarkasti, että tuskin saa
pitää hampaita suussaan. Kun minä saisinkin pitää puukon kanssani niin
antaisin sille vahdille semmoisen iskun, ettei kotvin räpisteleisi
lapasiansa".
Jussi: "Nyt tiedän mitä teemme. Tohtori antoi minulle tämän rohtopullon
ja käski minun ottaa teelusikallisen rohtoja tästä silloin kuin
unettomuus vaivaa. Minä olen koettanut rohtoja ja kun olen ottanut sitä
illalla, niin olen nukkunut raskaasti aivan heräämättä liki puolen
päivää seuraavana päivänä. Minä kuulen joka ilta että Olli ähkyy
hengenahdistuksesta ja luulen, että hän säännöllisesti joka ilta ottaa
jonkunlaista rohtoa teelusikallisen. -- Kuuntele!"
Saara ja Jussi kuulivat seinän reijästä Ollin selittävän Annalle ja
Ristolle, että tohtori oli antanut hälle hengenahdistuksen lievikkeeksi
rohtoja, joita hän otti säännöllisesti joka ilta juuri maata
pannessansa ja että hän tunsi rohtoin tekevän hyvää.
"Eikö ne ole pahanmakuisia?" kysyi Anna.
"Ei niillä ole minkäänlaista makua", vastasi Olli.
"Minkä verran otat kerralla?" kysyi Risto.
"Teelusikallisen", vastasi Olli.
Jussi kuiskasi Saaralle: "Eikös tuo ollut hyvä keksintö? Kun nyt
jollakin tavalla saisimme Ollin erhetyksessä ottamaan minun rohtojani,
niin hän nukkuisi niinkauvan, että silläaikaa hyvin kerkeäisimme
karkuun".
"Kuinka kauvan aikaa luulet menevän reijän teossa seinän läpi, Saara?"
Saara: "Siinä menee korkeintaan kaksi tiimaa, mutta voi mennä toiset
kaksi tiimaa, ennenkuin hevoset ovat paikalla, eväät ja muut, jotka
kaikki täytyy varastaa pimeän aikana".
Jussi: "Sinun pitää koettaa saada varastaa pyssy ampumakaluinensa, sekä
ainakin yksi hyvä puukko ja kirves".
Saara: "Kyllä nuo kalut hankin".
Jussi: "Nyt on vaan kysymys saada Olli ottamaan unijuomaa; sillä ei ole
mitään makua, niin että kyllä hän sitte nukkuu rauhassa niin kauvan,
että hyvin kerkiämme karkuun".