Jussi latoi sormensa kirjan päälle.
Saara luki valan ja Jussi jänkytti perästä. Jussi koetti hoskata sanain
kanssa, muun muassa sanoi hän "etten minä nai", mutta Saara ojensi:
"että minä nain" j.n.e.
Saara: "Muista vaan valasi, rikkomus on yhtä vaarallinen kun olisit
vannonut käräjissä!"
Jussi: "Kyllä pidän valani, (itsellensä: vaikka hirttäsivät minun
kymmeneen kertaan, niin en nai tuota petäjälevynaamaa). Sano nyt!"
Saara: "Uunin solan perässä on jalan levyinen ohut kivi, jonka voi
vääntää ylös; solan kautta ulkopuolella seinää seinän alla on pienempiä
kiviä, jotka voipi lappaa ulos, joten ainoastaan multapenkki jää
väliin. Multapenkin voi helposti kaivaa läpi ja sitten tulee tarpeeksi
suuri reikä, josta pääset ulos. -- Enkö ole keksinyt hyvän keinon?"
Jussi: "Olet kyllä keksinyt keinon, vaan saatatko tehdä sen työn, jota
tämän keinon toimeenpaneminen vaatii?"
Saara: "Kyllä työn saatan tehdä, vaan eihän karkauksesi saata tulla
kysymykseenkään ennenkuin olet oikein terve".
Jussi: "Jospa tervekin, niin kuinka sitä saattaa liikkua niin, ettei
Olli kuule. -- Ja jos pääsisinkin ulos, niin mihinkä minä pääsen
yhdellä säärellä?"
Saara: "Jätä se asia minun huolekseni. Minä laitan kaksi hevosta seinän
viereen, istumme hevosten selkään ja ratsastamme metsään, ensiksi
karjakujaa pimiässä, sillä karkauksen pitää tapahtua yön aikana".