Vielä puhui Elsa: »Tultuani Toivosen vaimoksi, minä heti ajattelin
sitä, kuinka hänellen aina kelpaisin ja olisin mieliksi, sillä minä
rakastin häntä. Ja minä päätin itsekseni, vielä enemmin pitää huolta
itsestäni, kuin ennen, enkä koskaan tulla hänen silmäinsä eteen muutoin
kuin puhtaana ja siviänä, ilman yhtään lian merkkiä. Sentähden minä
tarkkaan katsoin vaatteitani; sentähden täytyy navetassani, köökissäni
ja aitassani olla puhdas kuin tuvassani. Pieninkin likapilkku piti
hetikohta poispesettämän. Näin vaatteeni aina olivat kuin uudet ja
minäkin mieheni silmissä joka päivä niin kuin uusi.»
Tytöt sanoivat: »Mutta Elsa, aikaa myöden kuluu paraatkin vaatteet; ja
mistä uusia ottaa, kuin ei ole miehellä varaa?»
Elsa vastasi: »Minä tarvitsen vaatteisiini vähemmän rahaa kuin muut.
Sillä pienimmän reijän vaatteissani minä heti ompelen kiinni, ettei se
tule suuremmaksi. Niin ei se maksa kuin neulaa ja lankaa. Mutta muut
pitävät vaatteensa siksi, että ne tulevat vanhaksi, eivätkä laita mikä
on rikki; niin pieni reikä tulee suureksi, ja vähän ajan perästä on
kaikki rääpäleinä, niin että täytyy ostaa uutta verkaa; mutta minä
saatan vielä pitää vanhat vaatteeni ja niin muodoin säästän paljon
rahaa. Emännät, jotka eivät taida eli tahdo itselleen paikata ja
ommella, tuhlaavat suuren rahaston, ja ovat kuitenki niin kuin olisivat
tunkiolla maanneet.»
Näin Elsan puhuttua, molemmat tyttäret tulivat punaisiksi, rupesivat
itkemään ja sanoivat: »Me emmä ole oppineet niin sievästi ompelemaan ja
paikkaamaan kuin sinä. Siitä meille tulee taloudessamme paljon estettä
ja vahinkoa; me näemme sen jo edeltä käsin, emmekä saata sitä auttaa.»
Ja he menivät murheellisina kotiinsa.
Sitten Elsa miehellensä kertoi tämän keskipuheen ystäväinsä kanssa, ja
sanoi tahtovansa opettaa heitä ompelemaan ja paikkaamaan, sillä hän ei
soisi heidän tulevan onnettomiksi.
Toivonen syleili hyvää vaimoansa ja sanoi: »Sen kautta sinä ansaitset
Jumalan siunauksen ja olet itse tämän huoneen siunaus. Älä ainoastaan
näitä kahta tyttöä opeta, mutta kaikkia, jotka sinulta tahtovat oppia.
Moni perhekunta kylässämme tulee kaiken työnsä ja vaivansa alla
köyhäksi ja viheliäiseksi, sentähden ett'eivät emännät taida oikeen
taloutta katsoa ja pitää. Eivät he ymmärrä kryytimaahansa istuttaa ja
kylvää kaikellaisia terveellisiä kasvantoja, joista erilaisia ruokia
taitaan valmistaa, ett'ei aina tarvita syödä yhtä ja samaa. Eivätkä he
taida oikeen keittää ruokaa ja vähällä tehdä sitä hyvän makuiseksi.
Koska joskus pitää tehtämän oikeen herkkuruokaa, niin siihen pannaan
rasvaa ja voita, ja kaikellaista, joka maksaa paljon, ja josta ei
kuitenkaan tule hyvää mutta useimmin terveydelle vahingollista ruokaa.
Huonosta ruasta tulee ruumiiseen huono veri ja pahat nesteet. Siitä
tulee sairaudet, jotka maksavat paljon rahaa; ja kivuloisten ihmisten
työ ei paljon kelpaa. Samaten on myös vaatteiden laita. Onhan niitä
kylässä ompelioita, mutta että he neulomalla ansaitsevat rahansa ja
elatuksensa, eivätpä he juuri huoli muita opettaa. Jotka eivät taida
paikata ja ommella, niillä aina on reikiä vaatteissa ja sukissa, elikkä
ovat ne niin kehnosti laitetut että paikka on julmempi kuin reikä. Aina
pitää uutta hankittaman, mutta se maksaa rahaa ja köyhyttää. Se on
varsin paha, ettei joka kylässä ole joku vaimo, niin kuin papin rouva
eli emäntä, eli kuka ymmärtäisi keittokeinoja, kryytimaan viljelystä,
ommella, kutoa ja paikata, ja opettaisi kylän tyttäriä. Sepä tuottaisi
paljon rahaa ja menestystä kylään, ja saattaisi toimeen monta ilollista
ja onnellista avioliittoa. Mene, Elsani, ja ansaitse itsellesi
sellainen Jumalan palkka.»
Näin puhui Toivonen.
Ja Elsa antoi molemmat ystävänsä tulla tykönsä joutilaina hetkinä, ja
opetti heitä taitavasti ja sievästi ompelemaan ja kutomaan, niin myös
rikkinäisiä ja revenneitä vaatteita niin sievästi ja soveliaasti
paikkaamaan eli kiinni ompelemaan, että tuskin näkyikään mistä oli
rikki eli revennyt. Niin hän myöskin näytti heille kuinka säästämällä
taitaan liinaa leikata paidaksi, ettei aivan paljon mene hukkaan.
Samaten hän heitä opetti sukkia kutomaan ja kuluneita parsimaan. Hän
kuljetti heitä ympärin talossansa; siellä oli kaikki hyvässä
järjestyksessä, sillä joka asialla oli siansa, ja joka mitään tarvitsi
ja otti pidettäväksi, pani sen taas heti siallensa. Hän vei heidät
navettaan, ja kellariin, ja aittaan; joka paikka oli puhdas ja kuiva,
eikä puhdistaminen paljon vaivaa maksanut, sentähden että kaikki aina
puhtaana pidettiin. Ja hän vei heidät kryytimaahan, ja opetti heitä
kaikellaisia ruaksi kelpaavia kasvantoja kylvämään ja istuttamaan, ja
kuinka niitä säilytetään ja maulliseksi ruaksi valmistetaan. Hän vei
heidät köökkiinsä ja opetti heitä puhtaasti ja siviästi laittamaan
ruokaa, keittämään ilman liiata rasvata ja muita paljoita lisäyksitä,
mutta että kuitenkin saatiin hyvän makuinen, ravitseva ja terveellinen
ruoka. Elsa oli äidiltänsä oppinut keittämään kaikenlaisia liemi- ja
liha-ruokia, ja talven varaksi valmistamaan ja säilyttämään papuja,
kaaleja ja muita kryytimaan tuloja.
Molemmat tyttäret tätä varsin ihmettelivät, sillä eivät he olleet
sellaista kotonansa nähneet, ja heille oli siitä suuri ilo, että he
naituansa taisivat miehiänsä hyvin pidellä ilman suuremmata
kostannukseta.
Kuin nämät muille tytöille sanoivat, mitä kaikkia he Elsalta olivat
oppineet, ja että he tahtoivat tulla hänen kaltaisiksi, tuli muitakin
tyttäriä toinen toisen perässä Elsan tykö ja anoivat häneltä oppia. Ja
vihdoin oli Elsan tykönä juuri kuin oikia koulu. Sillä että kaikki
nuoret miehet paljon pitivät Elsasta, niin kaikki tyttäret tahtoivat
tulla samanlaisiksi kuin hän.
Alusta oli siitä Elsalle vähäsen työtä ja vaivaa; mutta vähitellen hän
siihen tottui, ja hänelle oli aikaa myöden siitä paljon hyvää. Sillä
hänelle oli heistä paljon apua kryytimaassa ja navetassa, muutamat
askaroitsivat köökissä, toiset ompelivat, kuin ei ollut muuta
tekemistä. Ja tulevana vuonna nähtiin jo moni kryytimaa paremmassa
tilassa. Talon emännät, yksi toisensa perästä, katsottuansa aidan yli
naapurinsa kryytimaahan ja nähtyänsä mitä he sinne istuttivat ja
kylvivät ja kuinka he askaroitsivat, anoivat heiltä itsellensä
istukkaita ja siemeniä ja kyselivät neuvoa. Sitten, syksyn tultua, moni
talonpojan vaimo vei kaupunkiin myydäksensä kryytimaansa tuloja, mitä
oli yli oman tarpeensa, ja kotia kauniit rahat. Siitä oli heille
kaikille suuri ilo ja menestys. Ne, joilla ei niin hyvässä voimassa
olleet kryytimaansa, eikä niin suuria tuloja, katsoivat sitä kieroin
silmin ja kadehtien, mutta menivät viimen hekin Elsan luokse, yhtä ja
toista kyselemään. Ja Elsa antoi hyviä neuvoja ja opetti mitä hän
taisi. Hän teki sen myöskin varsin kernaasti, sillä hän oli hyvä
sydämminen, eivätkähän nuo sanat maksakkaan mitään, olletikkin nuorille
vaimoille.
Näin Elsa oli kaikilta rakastettu ja hyvässä huudossa, ja jokainen soi
hänelle kaikkea hyvää. Sitä he vaan pahastuivat kaikki koko kylässä ja
surkuttelivat Elsaa, että hän oli naitu Toivosen kanssa, joka heidän
mielestänsä oli helvetin perittävä. Sillä se nyt oli muka tietty asia,
että Toivonen oli noita, joka teki taikoja, ja sieluneen ruumiineen oli
kadotuksen alainen.
12.