Kun Mary-'Gusta heräsi seuraavana aamuna, paisto aurinko hänen
huoneensa ikkunoihin. Hän ei voinut saada mitenkään selville,
paljonko kello oli, mutta hän oli aivan varma siitä, että oli jo
melko myöhäinen. Sen vuoksi hän olikin jo melkein pukeutunut, kun
Isaiah koputti oveen ja ilmoitti hänelle, että aamiainen on pian
valmis. Muutamia minuutteja myöhemmin ilmestyi hän keittiöön kantaen
pesukaapista ottamaansa kannua kädessään.
»Mitä sinä sillä teet?» kysyi Isaiah nojautuessaan oven pieleen ja
katsellessaan pihalle.
»Aion täyttää sen», sanoi tyttönen. »Siellä ei ollut ollenkaan
pesuvettä.»
Isaiah tuhautti nenäänsä. »Minulla ei ole ollut aikaa vesikannujen
täyttämiseen», selitti hän. »Tuonkin täyttäminen on pyörinyt mielessäni
jo toista kuukautta, mutta minulla on ollut muutakin tekemistä. Voit
pestä kasvosi tuossa pesupöydällä olevassa maljakossa. Niin teemme me
muutkin.»
Mary-'Gusta pesi tottelevaisesti itsensä tuossa sinkkivadissa ja
kuivasi sitten kasvonsa ja kätensä kaapin vieressä olevaan rullalla
pyörivään pyyheliinaan.
»Tulenko liian myöhään aamiaiselle?» hän kysyi levottomasti.
»Et. Emme me muutkaan ole vielä syöneet. Kapteeni Shad on tallissa
ruokkimassa hevosta ja Zoeth syöttää kanoja. He tulevat kyllä pian,
jos meitä vain onnistaa. Aamiaisen aika on jo tietysti ohi, mutta
mitä he siitä välittävät. Olen tässä talossa ainoa, joka pidän huolta
ajastakin.»
Tyttönen katsoi häneen miettiväisesti ja sanoi:
»Teidän on kai pakko työskennellä hirmuisen kovasti, vai mitä, herra
Chase?»
Isaiah katsoi häneen epäilevästi.
»Minunko?» hän murahti. »Kuka sinulle sellaista on puhunut?»
»Ei kukaan. Päätin sen vain puheistanne.»
»Hm! Silloin olet arvannut oikein. Minulta ei liikene montakaan
minuuttia levähtämiseen.»
»Eikö? Silloin olette kai todellinen orja?»
»Mikä?»
»Rouva Hobbs sanoi itseään todelliseksi orjaksi, koska hänen oli pakko
työskennellä niin kovasti.»
»Kuka rouva Hobbs on?»
»Hän on emännöitsijä, tarkoitan, että hän oli isäni emännöitsijä
Ostablessa. Luullakseni lopettaa hän nyt, kun isäni on kuollut. Hän
on varmasti oikein iloinenkin. Ehkä hänen ei enää tarvitsekaan olla
tuollaisena orjana. Hän käytti samanlaisia esiliinoja kuin tekin. En
ole ennen milloinkaan nähnyt miehellä esiliinaa. Onko teidän pakko
käyttää sellaista?»
»Pakkoko? Ei tietystikään, ellen halua.»
Mary-'Gusta ajatteli.
»Luullakseni», sanoi hän hetkisen kuluttua, »se suojelee housujanne.
Ne tulevat täyteen pilkkuja, ellette käytä esiliinaa. Pneumonialla
lähtevät kaikki pilkut hyvin helposti.»
Isaiah hämmästyi.
»Mitä sinä sanoitkaan?» hän kysyi.
»Pneumonia... Ei, luullakseni olen nyt erehtynyt. Pneumonia on
jonkinlaista tautia. Jotakin muuta käytetään pilkkuja poistaessa. Voi,
nyt minä sen jo muistankin, että ammoniakkiahan se onkin! Parempaa
pilkkuvettä ei ole juuri olemassakaan, mutta pulloa ei saa haistella.
Haistelin kerran sellaista pulloa ja se meni suoraan päähäni.»
»Mistä maailmassa sinä nyt puhutkaan? Menikö pullo päähäsi?»
»Ei kuin ammoniakin haju. Se on kauheata, samanlaista kuin — kuin
—» hän keskeytti nähtävästi keksiäkseen sopivan vastauksen, »kuin
sisäänpäin menevä aivastus. Niin hirveätä se on.»
Isaiah nauroi. »Olet varmasti oikeassa», hän sanoi. »Sisäänpäin menevä
aivastus! Kyllä sinä osaat.»
Mary-'Gusta katseli vieläkin esiliinaa.
»Herra — tarkoitan kapteeni Gould sanoi teitä kokiksi ja stewardiksi»,
hän huomautti. »En tiedä oikeastaan, mikä stewardi on. Onko hän
sellainen, joka muhentaa [engl. »stew» = muhentaa] jotakin?»
Isaiah nauroi kuollakseen ja Mary-'Gustan arvokkaisuus loukkautui.
Hänen poskensa punastuivat.
»Sanoinko jotakin hullunkurista?» hän kysyi. »En tiennyt. Tiedän vain,
että kokki keittää jotakin ja leipuri leipoo jotakin, ja senvuoksi
ajattelin, että stewardi mahdollisesti muhentaa jotakin.»
Isaiah jatkoi vain nauruaan ja tyttö harkitsi.
»Ymmärrän nyt», hän sanoi nyökäyttäen vakavasti päätään, »että puhuin
päättömiä. Muistan nyt, ettei munkkikaan [engl. »friar»; »fry» =
paistaa] paista, vaan on jonkunlainen pappi. Robin Hoodissa puhutaan
eräästä Tuck-nimisestä munkista, kuten tiedätte. Rouva Bailey luki
hänestä minulle. Tiedättekö Robin Hoodista, herra Chase?»
Isaiah sanoi muistelevansa, ettei hän tiedä mitään koko miehestä.
Keskustelu keskeytyi nyt senvuoksi, että Zoeth tuli keittiöön ja
hetkistä myöhemmin kapteeni Shadrach. Aamiainen tuotiin ruokasalin
pöydälle ja kaikki neljä istuutuivat syömään.
Aterioidessa oli Mary-'Gusta hyvin rauhallinen. Hän vastasi, kun
häneltä kysyttiin jotakin, ja ainoat hänen tekemänsä kysymykset
koskivat Davidia.
»Se voi hyvin», sanoi kapteeni Shad. »Vilkkaampi se ei juuri voisikaan
olla. Tallissa on niin paljon hiiriä, että sillä tulee olemaan oikein
hyvät päivät siellä. Se kai pitää hiiristä, vai mitä?»
»Kyllä. Se pyytääkin niitä ahkerasti. Oliko se sen näköinen, kuin sillä
olisi ollut minua ikävä?»
»Ikäväkö? En kiinnittänyt siihen erikoisempaa huomiota. Se ei siitä
ainakaan mitenkään huomauttanut, vaikka se olisi ollutkin ikävissään.
Voit mennä sen luo aamiaisen jälkeen. Voitko keksiä Marylle sopivaa
työtä täksi päiväksi, Zoeth?»
Herra Hamiltonkin oli jo nähtävästi ajatellut asiaa.
»Ajattelin, että ehkä hän haluaa tulla kanssamme kauppaan», hän
ehdotti. »Haluatko, Mary-'Gusta?»