Maalari nyökkäsi nyt kahdesti. "Minä menen takuusen hänestä."

Liikemies hymyili leppoisasti ja tokaisi: "Mistä summasta?" Sitten hän

loi vielä pitkän, tutkivan katseen Klaus Baasiin ja sanoi: "No, tehdään

sitten poikkeus ja otetaan nuori mies, koetteeksi. Te pidätte huolta,

ettei hän eroa puvussaan huomattavasti muista meidän pojista. Ja

toivotaan vielä, ettette tarvitse katua suositustanne, neiti Laura."

Niin he saivat lähteä.

Portaiden alapäässä henkäisi maalari syvään ja murahteli: "No sitä

myöten on kaikki selvä. Herra hyvästi varjelkoon! Etteivät tuollaiset

voi koskaan olla hyviä tekeytymättä samalla muka niin yleviksi... Ihan

luissani sen tunnen... No niin, silmät auki nyt poika, pidäpä huoli,

että sinusta tulee jotakin! Tämä oli jalo loikkaus: hiekkakuutista P.C.

Trimbornin konttoriin... kuinka hän nyt olikaan nimeltään se...?"

"Petter Sööt, Laura täti."

Klaus Hinrich Baas: Romaani · 第 21 / 56 题