MAUNU TAVAST (päätään pudistaen): Ei ole elänyt sellaista miestä Turun
hiippakunnassa.
ANNA: Ei muita kuin yksi.--Hän oli minun herrani tai pikemmin minun
isäni, minun puolisoni tai pikemmin minun veljeni, minun rakastajani
tai pikemmin minun rakas opettajani...
(Vaikenee, suutelee suuren liikutuksen vallassa vanhuksen kättä ja
kostuttaa sitä kuumilla kyyneleillään. _Maunu Tavast_ sallii sen
liikkumattomana tapahtuvan. Vaitiolo.)
MAUNU TAVAST (tuskin kuuluvasti): Sitten?
ANNA: Minä synnytin hänelle pojan.