rehellistä ystävääsi
Elias Lönnrotia.
65.
Tohtori Rabbelle.
[Matkalla Kajaaniin, alkupuolella lokakuuta 1842.]
[Saapui Helsinkiin 14 p:nä lokakuuta 1842. Kirjeen saajan muistiinpano.]
Rakas veli!
Sjömania myöten kirjoitin joku päivä sitten Sinulle kirjeen ja lähetin
samalla jatkoa Vyitegraan asti ulottuviin matkamuistelmiini.
Matkasta sieltä vepsäläisten luo, olosta heidän parissaan ja
kotimatkasta voisi tosin olla koko joukko kirjoittamista, mutta kun
vepsäläisten luona jouduin niin kovaan työhön heidän kieltänsä
tutkiessani, ettei jäänyt ollenkaan aikaa kirjoittelemiseen, ja
kun sen jälkeen aika kiireellä olen sieltä kotia matkustanut. niin
kaikki matkamuistelmat näiltä ajoilta vielä ovat paperille panematta.
Siksi ne kaiketi jäänevätkin, ellen palattuani Kajaaniin mahdollisesti
Suomi-kirjaan saisi kyhätyksi jotakin kirjoitusta olostani vepsäläisten
parissa. Heidän kielensä on vielä jotakuinkin suomen kaltaista, niin
että muutaman viikon kuluttua opin sitä puhumaan paremmin kuin venättä
puolessa vuodessa. Koko joukon aineksia vepsän oppimista varten
kokosin, kuitenkaan en niin paljoa, että siihen voisin olla
tyytyväinen, pääsemättä vielä toista kertaa joskus vastedes heidän
luokseen.
Ennenkuin saat käsiisi nämä rivit, olen jo Kajaanissa, tosin
kahta viikkoa myöhemmin kuin minun oli määrä; toivon kuitenkin,
että tämä viipymys minulle annetaan anteeksi. Nyt pyydän Sinua
Helsingin kirjakaupoista kysymään teosta _Visa Reperta und
gerichtlich-medizinische Gutachten von J. Berndt_; jos se on
saatavissa, niin pyytäisin Sinua, että lähettäisit sen postissa minulle
samoin myös _Wistrand'in_ kirjan _Handhok i Forensiska Medicinen_.
Lappalaista lusikkaa, jonka olisin lähettänyt Sinulle jo Fransiskuksen
päiväksi, jos se vaan olisi käynyt päinsä, pyydän Sinua nyt pitämään
hyvänäsi, lappalaismuistona. Rikkaat lappalaisperheet syövät yleensä
sellaisilla lusikoilla. Suomen-Lapissa ne kuitenkin tätä nykyä ovat
harvinaisia, mutta yleisemmät Norjan tunturilappalaisilla. Terveisiä!
Rehellinen ystäväsi
Elias Lönnrot.