[Tälle viimeiselle tutkimusmatkalleen Lönnrot läksi saatuansa v. 1844
kirjallisia ja tieteellisiä töitänsä varten pitkän virkavapauden.
Haluten vertailevaa tutkimusta varten lähemmin tutustua viron kieleen
L. läksi kesäkuun lopulla sanottuna vuonna Viroon, ensin Helsingistä
meren yli Tallinnaan ja sieltä Tarttoon, jossa hän viipyi elokuun
loppupuoleen opiskellen viroa. Tehtyänsä vielä seitsenviikkoisen
tutkimusmatkan Tarton eteläpuolisiin seutuihin L. palasi lokakuun
12:ntenä p:nä Tarttoon, kopioi sitten sikäläisiä sanakokoelmia ja läksi
joulukuun alussa kotimatkalle Pietarin kautta. Kulkien läpi Viron
pääasiassa jalan, L. joutui paluumatkallansa aikomattansa vatjalaisten
luo, jossa muistoonpani joukon runoja. Pietarissa jonkun alkaa
viivyttyänsä palasi L. alussa vuotta 1845 rautatietä Helsinkiin ja
sieltä kotiin Kajaaniin.]
1.
Tohtori Rabbelle.
Tartto, 21 p:nä heinäkuuta (2:na elokuuta) 1844.
Rakas Veli!
Jos olisin viihtynyt huonommin tällä puolen merta tai jos ei aikani
olisi mennyt viron kielen tutkimiseen, olisin kaiketi jo monta viikkoa
sitten kirjoittanut Sinulle, kuten olisi ollut myös velvollisuuteni.
Mutta mainittu kieli on siihen määrään pitänyt minut työssä, että tämä
kirje kuitenkin on ensimäinen, jonka Suomeen lähetän, vaikka jo
seitsemättä viikkoa olen ollut Virossa. Merimatkani jälkeen viivyin
pari päivää Tallinnassa, matkustin sitten sieltä itään pastori Ahrensin
luo Kuusaloon; hän on sen äsken julaistun viron kieliopin tekijä, jonka
Suomalaisen Kirjallisuuden Seurakin on saanut. Hän vallan hämmästyi
huomatessaan kirjojeni joukossa vähää ennen Seuralle lahjoittamansa
kirjan. Joku päivä tuloni jälkeen hänen täytyi lähteä yleiseen
pappien-kokoukseen Tallinnaan, minkä vuoksi minäkin läksin sieltä pois
Maria Magdalenan seurakuntaan, joka sijaitsee puolitiessä Tarttoon
päin. Siellä viivyin hieman toista viikkoa ja tulin sitten vähitellen
tänne Tarttoon, missä nyt paljoa liikkumatta kaupungilla olen asunut
samassa paikassa neljättä viikkoa. Onkin, harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta, satanut koko ajan ja lisäksi ollut kylmä, niin että on
voinut pitää itseään onnellisena, kun on ollut katto pään päällä.
Parin päivän kuluttua olen aikonut lähteä täältä etelämpään,
käytännöllisestikkin perehtymään siihen, minkä täällä teoreettisesti
olen oppinut. Kuten tiedät entuudesta, viron kielessä ei ole ainoastaan
kaksi murretta, vaan myöskin kaksi kirjakieltä, Tallinnan ja Tarton
murteet, joihin molempiin tahtoisin perehtyä niin hyvin kuin yhdessä
kesässä on mahdollista. Sekä oikeinkirjoituksen että muunkin puolesta
viro melkoisesti eroaa suomesta; eipä edes vepsä eroa siitä enempää.
Vokaalisointua ei ole Tallinnan virossa, ja ainoastaan jälkiä siitä on
olemassa Tarton murteessa. Varmasti pitkiä vokaaliäänteitä kielessä ei
ole muualla kuin ensi tavussa, jossa ne merkitään yhdellä ainoalla
vokaalilla, paitsi silloin kun samassa tavussa seuraa yksi konsonantti,
jolloin pitkä vokaaliäänne merkitään kahdella vokaalilla, esim. _noor_,
nuori, genit. _nore_, eikä noore. Sen tähden on välttämätöntä lyhyttä
vokaalia merkittäessä kirjoittaa seuraava konsonantinmerkki
kahdenkertaiseksi, esim. _emmä_, äiti, _kalla_, kala, jotka äännetään
_emä, kala_, mutta jotka äännettäisiin eema, kaala, jos ne
kirjoitettaisiin yhdellä m:llä ja l:llä. Kaikissa muissa tavuissa,
joissa suomessa on pitkä vokaaliäänne, on virossa niin epämääräinen
laajuus, ettei vokaalia voi sanoa pitkäksi eikä lyhyeksi. Virolaiset
itse (nimittäin filologit) sanovat sitä korolliseksi. Suomen ie, uo, yö
kuuluvat virossa pitkinä e, o, ö äänteinä, mutta niitä kuulutaan
sentään muutamilla seuduin äännettävän enemmän suomen tapaan.
Nomineilla on yhtä monta sijaa kuin suomessa ja sen lisäksi kaksinainen
monikko, nimittäin määrätty ja epämääräinen. Verbit taas ovat
suomalaisia verbejä paljoa köyhemmät, kun näet sekä konjunktiivin
preesens että koko optatiivi puuttuvat (varsinainen optatiivi
nimittäin, sillä se, mitä virolaiset optatiiviksi sanovat, ei ole muuta
kuin suomen konjunktiivin imperfekti). Vielä on huomattava, että
infinitiivistä on harvoja sijoja käytännössä, eikä partisipin
perfektejä ollenkaan voida sijoitella kuten suomessa. Refleksiiviverbiä
ei ole.
Samoin kuin me suomalaiset luulemme viron oikeinkirjoituksesta, että se
on vallan hullunkurinen, samaa useimmat virolaiset puolestaan luulevat
meidän oikeinkirjoituksestamme. Kuinka suuri ero niiden välillä on
olemassa, osottakoon esim. se seikka, että virolainen kirjoittaisi
suomalaisen sananparren: _ei salli savinen pelto piian pitkiä hameita,
koriata kuokkijata, sukan vartta valkiata_ seuraavaan tapaan: _ei salli
savvine peldo pian pitkiä hammeida, korriada kokiada, sukka varta
valgiada_; mutta sellaisena kuin se suomessa kirjoitetaan hän sen
ääntäisi: _ei salli saavine peltto piian pitkiä haameitta, kooriatta
kookkiatta, suugan vartta valkkiatta_.
Vaikka minulla vielä on lähes 200 paperiruplaa taskussa, täytyy minun
kuitenkin pyytää Sinua olemaan hyvä ja ensi tai toisessa postissa
lähettämään minulle 50 ruplaa hopeaa, sillä asuntoni ja ruokani ovat
maksamatta ja sitäpaitsi minun on ostaminen koko joukko kirjoja, joita
Helsingissä ei ole saatavissa. Kahden viikon kuluttua olen palannut
eteläiseltä retkeltäni, ja jos minun silloin vielä onkin pari päivää
odottaminen kirjettäsi, toivottavasti voin sen pian saada. Täältä
matkustan sitten Pernoon ja sieltä Tallinnaan, mistä kaiketi syyskuun
lopulla tai lokakuun alussa saan palanneeksi Helsinkiin, kuten toivon.
Virolaisia kirjoja olen jo ostanut hyvän kasan (30 luvultaan).
Halunneeko Seura sellaisia, esim. toista painosta Hupelin sanakirjaa ja
kielioppia, jotka täältä voisin saada, kuten myös virolaisen Raamatun?
Tähän liitetyssä kirjeessä olen pyytänyt Aspia lähettämään seuraavan
neljänneksen [vuosipalkkaani] Sinulle (paitsi 25 ruplaa hopeaa[?] jotka
hän lähettää Kuopioon). Lähetä siis se hänelle postissa.
Tartosta tai Pernosta kaiketi taas annan itsestäni elonmerkkejä, kun
olen palannut lättiläiseltä rajalta. Muuan tohtori Fählmann, joka on
kirjoittanut nuo ihanat sadut sekä myöskin viron kieliopin Oppineen
Seuran julkaisuissa, on täällä melkein joka päivä minulle opettanut
viron kieltä. Paha kyllä minulle, hänen aikansa kuluu niin
yksityispotilaiden hoitoon (noin 70 sairasta päivässä), etten voi
saada hänen opetustaan niin paljoa kuin tahtoisin, kun siten häntä
liiaksi vaivaisin. -- Tervehdi rouvaasi ja sukuasi!
Tuus
Elias Lönnrot.
Merkitse Tarttoon osotettuun kirjeeseen _poste restante_
[postikonttoriin jäävä], sillä voisi sattua, että viipyisin
lättiläisellä rajalla kauemmin kuin mitä nyt olen aikonut.
2.
Lehtori Zittingille.
(Konsepti.)
[Lyhentäen julkaistu ruotsiksi "Saiman" 36:nnessa n:rossa v. 1846.]
Tartto, 18 p:nä elokuuta 1844.
Rakas Veli!
Useita viikkoja olen nyt täällä koettanut saada selvää viron
kieliopista, mikä on huononpuoleisesti onnistunut. Kuitenkin toivon
lopulta siinä pääseväni "ins Reine" [= oikealle tolalle] s.o. löytäväni
ne erityiset kielenlait, joiden vaikutuksesta viro on eronnut suomesta.
Kieliopeista ei suinkaan ole puutetta. Niistä on kaksi, jotka viime
vuonna samaan aikaan ja riippumatta toisistaan ovat ilmestyneet,
nimittäin Tartossa asuvan tohtori Fählmannin ja Kuusalan pastorin
Ahrensin julkaisemat jotenkin tyydyttävää käytännöllisessä suhteessa,
mutta kielen sisäisten lakien esittämisessä ne ovat puutteelliset. Tätä
esitystä onkin melkoisesti vaikeuttanut se seikka, että Virossa ei
ainoastaan puhuta, vaan myös kirjoitetaan ja painetaan kahta murretta,
nimittäin Tallinnan viroa ja Tarton viroa, jotka huomattavasti eroavat
toisistaan sekä aineksen puolesta, kuten laita on enimmästi Suomen
murteiden, että myöskin muodollisesti. Nämä murteet ovat muinaisina
aikoina pitkällisten sotien kestäessä, myöhemmin pappien ja muuttojen
vaikutuksesta sekoittuneet, niin että tätä nykyä usein tapaa toisen
muotoja toisessa. Jos niiden eroavaisuudet olisivat olleet suuremmat,
niin sellaista sekoitusta ei niin helposti olisi voinut syntyä, mutta
kun niiden välinen erotus ei ole suurempi kuin esim. ruotsin ja
tanskan välinen, ei se ole voinut estää toista murretta puhuvia
lukemasta ja ymmärtämästä toisella murteella painettuja kirjoja. Kun
Tallinnan-kielinen kirjallisuus on verrattomasti rikkaampi kuin Taiton
viron, niin etenkin Tarton-puolinen virolainen kernaasti käyttää
hyväkseen sitä, mitä huomaa Tallinnan virolaisella. Päinvastoin käy
harvemmin, osaksi sen tähden että Tarton virolla on vähempi
tarjottavaa, osaksi myös siitä syystä, että Tallinnan virolainen
katselee toista murretta yhtä halveksien kuin rikkaampi tavallisesti
katselee köyhempää naapuriaan. Tallinnan viroa puhuukin seitsemää
vertaa suurempi määrä kuin Tarton viroa, sillä kaikkiaan 622,000:sta
virolaisesta, johon lukuun koko kansan joku vuosi sitten laskettiin
nousevan, puhuu jälkimäistä tuskin satatuhatta henkeä.
Mitä tulee virolaiseen kirjallisuuteen, niin sitä on filologisia ja
historiallisia, poikkeuksetta saksaksi kirjoitettuja tutkimuksia ja
virolaisia kansankirjoja. Jos kohta viimemainitut, kuten meidänkin
kansankirjat, enimmäkseen ovat sisällykseltään hartauskirjallisuutta,
niin niissä tapaa muitakin, jopa sellaisia, joita suomalainen rahvas
vahingokseen on vailla. Olen poikkeuksetta ostanut itselleni kaikki
tapaamani virolaiset kirjat, ja minulla lienee niitä nyt noin 60 eri
kappaletta. Aikaa saaden kaiketi olen koettava muodostella niitä
suomalaista rahvasta varten. Etevin virolainen kansankirjojen tekijä
oli rovasti Masing vainaja, joka asui lähellä Tarttoa. Mutta sen
vuoksi, ettei hän joka rivillä maininnut raamatunlauseita eikä muuten
ulkokullaillut, ja sen vuoksi, että hän koetti kirjoittaa kieltä niin
kuin sitä puhutaan eikä vanhaan hartauskirjain kuluneeseen tapaan,
häntä kohtasi herrnhutilaisten (= heränneiden) opettajien ja näiden
kuulijain puolelta suuri vastustus koko hänen elinaikansa. Näitä hänen
kirjojaan alussa jotenkin vähän kysyttiin, mutta sittenkuin rahvas
huolimatta mainittujen opettajien ponnistuksista oli ehtinyt saada sen
vakaumuksen, että Masingin kirjoitukset olivat oivalliset lajiaan,
ruvettiin niitä niin halukkaasti hankkimaan, ettei niitä enään moneen
vuoteen ole voitu löytää ainoatakaan kappaletta kirjakaupasta.
Muutamia olen kuitenkin saanut toisilta henkilöiltä, ja tohtori
Fählmann, yllämainittu, joka samalla on Tarton Oppineiden Seuran
esimies, on luvannut hankkia minulle vielä muutamia lisää. Mainittu
mies, joka paitsi esimiehentointansa, hoitaa sairaita enimmin kaikista
täkäläisistä lääkäreistä (60-70 potilasta päivässä, paitsi useita
muita, jotka käyvät kotona hänen luonansa), on samalla vironkielen
lehtori yliopistossa ja hoitaa dietetiikan ja farmakologian
professorin-virkaa, tämän paikan ollessa avoinna. On siis helppoa
arvata, kuinka paljon aikaa hän voi käyttää ylimääräisiin toimiin,
mutta siitä huolimatta hän melkein joka päivä on antanut minulle
vironkielen opetusta. Tällainen käy päinsä ainoastaan täkäläistä
elintapaa noudattaen, kun ei pidetä iltaa päivään kuulumattomana
aikana, jota ei voi parempaan käyttää kuin korttipeliin ja todin
juontiin. Kaikki, jotka meillä valittavat riittämättömiä tulojaan ja
liikaa työtään, voisivat täällä oppia paljon uutta, nimittäin esim.
ettei ole mitään riittämättömiä tuloja, vaan että se, mitä niiksi
sanotaan, ei ole muuta kuin turhien menojen eufemistinen nimi.
Samanlainen teennäisnimi on myös "liiallinen työ" eikä se yleensä
merkitse muuta kuin mitä tavallisesti sanotaan tyhjäntoimittamiseksi.
Isäntäni, nimineuvos Hagen, elää vaimoineen ja 7-8 lapsineen sangen
sievästi sillä vähäpätöisellä palkallaan, jota yliopiston piirustuksen
opettajana nauttii, ja kuitenkin useimmat elintarpeet täällä ovat
melkoista kalliimmat kuin meillä (sokuri esim. 1 rupl. 20 kop.,
kahvi 1 rupl. 50 kop.) Mutta kukapa meillä suostuisi täkäläiseen
päiväjärjestykseen: aamulla kuppi kahvia (vahvasti sikurinsekaista) ja
sen kanssa pari korppua; kaksi ruokalajia päivälliseksi, joka syödään
kello puoli 1, siihen kuuluva lasi olutta: illallista ei ollenkaan,
vaan sen sijaan 3-4 kuppia teetä ynnä pari pientä voileipää? Yksi
ainoa kerta monen viikon kuluessa ollaan juotu iltapäiväkahvia, ja tämä
tapahtui erinomaisesta aiheesta, nimittäin sen johdosta, että lapset
palasivat maalta, missä sukulaisten luona olivat viettäneet kesänsä.
Totia tai muita väkeviä ei ollenkaan käytetä. Vieraissa käydään
aniharvoin eikä sitä varten koskaan tehdä sitä suurempia
valmistuksia kuin talossa muuten on tapana; tarjotaan vaan 3-4 kuppia
teetä ynnä voileipiä. Siellä, minne minua on kaupungilla kutsuttu,
on menetelty samoin tai on korkeintain juotu lasi viiniä sen lisäksi;
ainoastaan illallispöydässä muutamissa paikoin juodaan useampi lasi.
Minulle on kuitenkin muutamissa paikoin tarjottu ruokaryyppykin. Totia
en moneen aikaan edes ole nähnyt, lukuunottamatta muuatta iltaa,
jolloin join sitä lasin erään ruotsalaisen merikapteenin luona, joka
tätä nykyä on sen höyrylaivan kapteenina, joka kulkee Tarton, Pihkovan
ja Narvan väliä.
Täältä olen nyt aikonut matkustaa lättiläiselle rajalle tutkimaan
tarttolais-viroa. Sieltä palaan tänne ja alan vähitellen matkustaa
takaisin kotimaahan Pernon kautta Tallinnaan ja Helsinkiin j.n.e.
Suuresti kyllä kaipaan kotia, mutta vielä enemmän sitä, että saisin
viron-kurssini niin suoritetuksi, ettei minun uudestaan tarvitse
matkustaa tänne, kuten kaiketi vielä kerta täytyy käydä lappalaisten ja
vepsäläisten luona, saadakseni aikaan suomen, viron, vepsän ja lapin
vertailevan kieliopin. Kun minulla ei ole mitään erityistä kerrottavaa
toisille sikäläisille tovereille, en nyt kirjoita heille, vaan olkoon
tämä kirje "commune bonum" [= yhteistä omaisuutta]. Kernaasti olisin
kirjoittanut laajemman kirjeen, mutta viro ei tahdo antaa minulle aikaa
kirjeiden kirjoittamiseen. Tämä on nyt kolmas kirje, jonka Virosta
lähetän.
Viikko sitten kirjoitin Aspille Ouluun ja pyysin häntä lähettämään
Sinulle 70 ruplaa neljännesvuotis-palkastani, joka on nostettavissa
syyskuun ensi päivinä. Jos Frans nyt voi päästä kouluun, pyydän Sinua
etukäteen suorittamaan sisäänkirjoitusmaksun. Lokakuussa kaiketi olen
luonanne ja olen silloin korvaava sen. Tervehdi myöskin rouva Vikmania
ja ilmoita hänelle tätä samaa.
Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.
3.
Tohtori Rabbelle.
Tartto, 16 p:nä elokuuta 1844.
[Merkitty saapuneeksi perille 24 p:nä elok.]
Rakas Veli!
Sen sijaan että minun tunti, jopa kaksikin sitten, olisi pitänyt alkaa
tämän kirjeen kirjoittaminen, olen käyttänyt ajan viroon, niin etten
toivo saavani monta riviä kokoon ennen postitunnin päättymistä. Kuten
huomaat, olen yhä vielä Tartossa. Tohtori Fählmann, Virolaisen
Oppineiden Seuran esimies, kehotti minua jäämään seuran kokoukseen,
joka oli toissa päivänä, ja johon minutkin kutsuttiin. Sitä kesti kello
7:stä i.p. kello 12:en yöllä. Ensin esimies luki lyhyen esityksen
Seuran menestyksestä, toiveista ja muusta seuran tilasta siitäperin kun
seuralla viime kesäkuun alussa oli viime istuntonsa. Sen jälkeen
merkittiin luetteloihin muutamat lahjoitetut kirjat ja luettiin
muutamia kirjeitä mikäli Seuraa koskivat. Vielä luettiin julki pastori
Hollman[n]in jättämä tutkimus virolaisista nomineista, ja t:ri Hansen
esitti pääkohdat kirjoittamastansa tutkimuksesta, jonka tarkoituksena
oli Herodotoon mainitsemien Skyyttain maan paikannimien lähempi
määrääminen. Sama Hansen piti pöytäkirjaa, kun sihteeri juuri
oli matkalla Inkerissä ja Aunuksen kuvernementissä. Kaiken tämän
kestäessä poltettiin sikaria ja juotiin ensin teetä ja sitten
viinitotia, mikä näyttää olevan hyvä keino estämään sitä jäykkyyttä,
joka muuten tavallisesti pyrkii pujahtamaan sellaisiin seuroihin. Seura
ei kokoonnu yliopistoon, vaan aina yksityiseen taloon. Viimeisellä
tunnilla syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen jokainen
meni kotiansa, paitsi Fählmannia, jonka kai vielä oli käytävä jonkun
potilaansa luona; näiden hoidossa yksistään hänellä olisi kylliksi
tehtävää, ilman että kiusaisi itseään Oppineiden Seuran esimiehen
toimella, opettamalla minua ja viron luennoilla yliopistossa, sillä hän
on samalla yliopiston vironkielen lehtori, ja lisäksi hän luennoitsee
dietetiikkaa ja farmakologiaa, joiden tieteiden avoimeksi julistettua
professorinvirkaa hän hoitaa. Kaiken tämän hän ihmeteltävällä tavalla
ehtii toimittaa ja kirjoittelee sitäpaitsi vironkielisiä kirjoituksia
"Marahva kalenderiin" ja saksankielisiä Seuran keskustelemuksiin.
Parasta, mitä tähän asti on kirjoitettu viron kieliopin alalla, on hän
tehnyt, ja se on painettuna mainituissa keskustelemuksissa. Kaikista
lääkäreistä hänellä näillä seuduin on lukuisimmat hoidokkaat (60-70
potilasta päivässä, joiden luona hän joka päivä käy kaupungilla, paitsi
niitä, jotka käyvät hänen kotonaan ja joiden kanssa hän on
kirjevaihdossa). Hän on meidän ikäisemme mies, iloinen, suora,
hyväntahtoinen ja avulias kaikessa, minkä vaan voi toimittaa. Seuran
kokouksessa minä lupasin seuraavaan "Sitzungiin" [istuntoon] kirjoittaa
vertailevan viron ja suomen muoto-opin, jos suinkin ehtisin. Pyysin
oikeutta kopioida Seuran sanakirjakeräelmät, mihin kernaasti
myönnyttiin, ja johon sittemmin sain toisenkin oikeuden; olen näet
tähän asti unhottanut kertoa, että minä olin yksi äsken valittuja uusia
jäseniä. Heti palattuani lättiläiseltä rajalta, jonne nyt aion
matkustaa, ryhdyn sanakirja-ainesten kopioimistyöhön. Siihen kai menee
monta viikkoa, mutta se on välttämätöntä, kun useimmat virolaiset sanat
esiintyvät suomessakin, jos eivät kaikissa, niin kuitenkin jossakin
murteessa, ja kun näin suurin määrin niitä saa kootuiksi, se tietysti
on parempi, kuin niiden noukkiminen yksitellen.
Kun sekä Fählmann että Hansen ovat lahjoittaneet minulle muutamia
virolaisia kirjoja, joita en kirjakaupasta ole saanut, ja ovat
luvanneet hankkia minulle useampia, ja kun minäkin tahtoisin heille
antaa jotakin, pyydän Sinua, että jätät alla olevan luettelon
Thunbergille ja kehotat häntä lähettämään ne, mikäli ovat saatavissa,
konsuli Böninghille Tallinnaan pyytäen häntä sieltä postissa
lähettämään ne minulle tänne Tarttoon. Muutamia minulle tulevia Sinulla
niistä lienee kotonasi; sen tähden en lähetä tilausta suoraan
Thunbergille, vaan pyydän Sinua katsomaan, mitkä Sinulla on hallussasi;
pyyhi ne pois luettelosta ja anna sitten sekä kirjat että luettelo
Thunbergille.
[Mainittu tilausluettelo:]
Hyödyllinen Huvitus luomisen töistä; 2 kappal. Ajanviete Lapsille.
Kultala; 2 kpl. Haaksirikko. Hyödyllisiä kertomuksia yhteiselle
kansalle: 2 kpl. Luvun lasku oppi Boreniukselta. Tomas Kempin 4 kirjaa
Kristuksen jälkeen seuraamisesta. Biblian Historia. Vanhan ajan
Historia Ahlholmilta. Ilolaulu Jesuksesta. Suomenkielinen Wirsikirja.
Suomalaisia Sanalaskuja. Suomalaisia Arvoituksia. Kalevala. Kanteletar.
Mehiläinen 1836, 37, 39, 40, Suomen historia ja Venäjän historia,
jolleivät seuraa Mehiläisen mukana. Kotilääkäriä 2 kpl. Suomi, kaikki
vuosikerrat. Renvallin kielioppi, Vikströmin kielioppi. Vhaelin
kielioppi. Hippingin kirja Saksanmaasta. Gottlundin: Taciti Omdömen
öfver Finnarne. -- Jos tämän lisäksi voisit lähettää Saima-lehden,
Maamiehen ystävän ja Helsingfors Tidningar, vaikkapa muutamia muitakin
sanomalehtiä kesäkuun keskivaiheilta, niin sitoudun jättämään ne
vahingoittumattomina takaisin Helsingissä, niin pian kuin olen
palannut. Ne tulevat kaikki kait helposti Tallinnaan ja sieltä
raskaamman postin mukana tänne, kun vaan pyydetään Böninghiä
suorittamaan ennakolta postikulut, jotka sitten Tallinnassa itse tahdon
maksaa hänelle takaisin. Joskus odotan saavani Sinulta kirjeen sekä
tietoja siitä, mitä vieraita Sinulla nyt on Kalliolinnassa, sekä muita
tilapäisiä uutisia. Terveisiä asianomaisille!
Uskollinen veljesi
Elias Lönnrot.
4.
Lehtori Ståhlbergille.
(Konsepti?)
[Aaltosulkujen { } välissä olevaa vastaa "Saiman" 44:nnessä n:rossa
1844 ruotsiksi julkaistu "Ote t:ri Lönnrotin kirjeestä, joka on
päivätty Tartossa elok. 27:ntenä 1844", joka kuitenkaan ei ole sanasta
sanaan yhtäpitävä tämän kanssa.]
Tartto, 24 p:nä elokuuta 1844.
Rakas Veli!
Kun nyt taas epäilemättä olet Viipurissa, lähetän sinne tämän
tervehdyskirjeeni. Viime kuukausien kuluessa aioinkin Sinulle
kirjoittaa, mutta lykkäsin sen aina toistaiseksi, kun en varmaan
tietänyt, missä silloin oleskelit, Nurmeksessa, Kajaanissa vai
Viipurissa. Varmaankin muilta olet jo kuullut, että olen matkustanut
tänne Viroon. Täällä Tartossa olen jo puolentoista kuukautta tutkinut
viroa ja etenkin viron kielioppia, joka nyt vihdoinkin on alkanut
selvitä minulle. Etenkin sen tähden on minun näissä opinnoissa oltava
tarkka, että vastedes, jos joskus siihen saan aikaa, voisin tällä
taholla olla valmistautunut työhön, jota usein olen ajatellut,
nimittäin vertailevan suomen, viron, vepsän ja lapin kieliopin
kirjoittamiseen. Sen verran saksaa näyttää täkäläinen saksalainen
ympäristö minuun mättävän, että voin kirjoittaa sellaisen teoksen
saksaksi, jollei sen julkaiseminen ruotsiksi kannattaisi.
{Täkäläiset virolaisuuden ystävät ovat eri mieltä viron sukulaisuudesta
suomen kanssa, toiset kun pitävät sitä suomen tyttärenä, toiset sen
sisarena. Minä puolestani olen taipuvampi jälkimäiseen mielipiteeseen,
kun näet kahdesta pahasta, pilatusta sisaresta ja lapsesta, kernaammin
valitsee edellisen. Jopa on pälkähtänyt muutamien päähän pitää muuatta
hyvin turmeltunutta viron murretta, nimittäin liivin kieltä, jota
jokunen sata Salis-joen suulla ja Angernin rannikolla asuvaa henkeä
puhuu, kaikkien suomalaisten kielien tai suomalaisheimojen kielien
kantaäitinä. -- Kuitenkin on harrastus viime aikoina enemmän kääntynyt
kielen filologiseen muovailemiseen. Viime vuosina on ilmestynyt
kaksittainkin viron kielen muoto-oppeja, toinen erään pastori Ahrensin,
toinen Fählmannin julkaisema. Viimemainittu asuu täällä Tartossa; hän
on usein käynyt luonani ja opettanut minulle viroa. Uutta virolaista
sanakirjaa varten on täkäläisellä Oppineiden Seuralla suuria keräelmiä,
jotka minä olen päättänyt kopioida, ja olen jo siihen pyytänyt
ja saanut luvan. --
Missä suhteessa viro pääasiallisesti eroaa suomesta? a) Vokaalisointu
puuttuu kokonaan, minkä vuoksi sanan jälkitavuissa on yksinomaan kovia
vokaaleja, b) Pronominaali-suffikseja ei ole, paitsi muutamissa
harvoissa sanoissa, missä kolmannen persoonan suffiksi esiintyy, mutta
nämä sanat ovat poikkeuksetta muuttuneet adverbeiksi, c) Nominatiivi
päättyy useimmissa sanoissa konsonanttiin silloin kuin se suomessa
päättyy vokaaliin; ainoastaan milloin kaksitavuisissa sanoissa
korollinen vokaali on lyhyt, päätteenä on vokaali, ja sama on laita
adessiivin, ablatiivin, inessiivin ja elatiivin, ja erityisissä
tapauksissa myös infinitiivinkin. d) Komitatiivia, instruktiivia,
prolatiivia ja essiiviä ei ole, mutta niiden sijaan on muuan
terminatiivi-sija, esim. _rinnani_, rintaan asti, _polveni_, polveen
asti, sekä -ga-päätteinen sija, joka lähinnä vastaa suomen
komitatiivia, esim. _käega_, kädellä, _Jumalaga_, Jumalan kanssa, e)
Monikolla on, lukuunottamatta nominatiivia, tavallisesti
kaksinkertaiset sijat, joista toisella sarjalla on erityinen
kollektiivinen merkitys, f) Verbeillä ei ole konjunktiivin preesensiä,
optatiivia eikä refleksiivistä taivutusta, ja ne ovat muutenkin suomen
verbejä köyhemmät (infinitiivin sijojen, johdannaisten puolesta), g)
Sanoissa tapahtuu usein sisäheitto, esim. _nuhtlen_, nuhtelen,
_viimne_, viimeinen; tütred, [tyttäret], _kambrid_, [kamarit]; tämäkin
riippuu korosta ja heittyneen vokaalin viereisistä konsonanteista, h)
Viron täytyy useimmiten turvautua partikkeliin, milloin suomi voi
käyttää gerundioita ja partisipeja. i) Adjektiivi jää muutamissa
tapauksissa taipumatta, ja passiivin partisipin preteeriti on aina
taipumaton j.n.e. Ainoastaan lyhemmyys on virolla etuna suomen
rinnalla. Kun virossa on monta yksitavuista sanaa, jotka suomessa ovat
kaksitavuiset, viro sopii paljoa paremmin uudenaikaiseen runouteen} ja
konsonanttiset päätteet yksitavuisiin loppusointuihin. Viro on
trokeista kieltä, minkä vuoksi sijapääte usein jätetään pois ja pitkä
vokaali lyhennetään, milloin sana sijapäätteen liityttyä muuttuisi
daktyyliseksi tai pitkän vokaalin kautta spondeiseksi. Sama on lapin
laita. -- {Virolainen kirjallisuus on samoin kuin suomalainen -- köyhä.
Kuitenkin on olemassa useita hyvänpuoleisia kansankirjoja, joita
palattuani olen aikonut ruveta suomeksi muokkailemaan.
Koska sanakirja-työ -- nimittäin kopioiminen -- vie ainakin
puolentoista kuukautta, ja kun sitäpaitsi pariksi viikoksi olen aikonut
matkustaa lättiläiselle rajalle, voidakseni siellä paremmin tarkastaa
viron Tarton-puolista murretta, niin tulen näillä seuduilla vielä
viipymään pari kuukautta} ja toivon siis mitä pikimmin postissa saavani
Sinulta moniaita rivejä. Jos olet käynyt Kajaanissa, niin ilahuta minua
sikäläisilläkin uutisilla. En ole 4-5 kuukauteen kuullut mitään sieltä,
enkä tähän saakka ole Virossa-oloni aikana saanut riviäkään Suomesta,
kun olen laiminlyönyt ilmoittaa olopaikkaani ystävilleni. {Koska
paluuni kotimaahan kaikesta päättäen ei voi tapahtua ennen loka- tai
marraskuuta, on hyvin mahdollista, että minun on palaaminen Pietarin
tai Viipurin kautta. Kotia palattuani aion asettua yhteen paikkaan
kahdeksi vuodeksi ja} ["Saimassa" jatkuu: "koettaa, kuinka pitkälle
suomen sanakirjan työssä siten kerkiän. Sitten kait minun taas on
tehtävä muutamia kuukausia kestävä virkistysmatka Lappiin tai
vepsäläisten luo, niin että jaksan istua jäljellä olevat kaksi
vuotta."] tehdä sanakirjaa, mutta en vielä tiedä, olenko tekevä sen
Kajaanissa vai olenko koko virkalomani ajaksi muuttava Kuopioon, missä
kuitenkin joskus paremmin voisi virkistyä toverien parissa. Mikä Sinun
mielestäsi olisi parempi? -- Cedervaller pyysi minulta lupaa lainata
joitakuita kohtia Mehiläisestä painatettaviksensa. Tässä se nyt seuraa:
[Mainittu luvanantokirjoitus].
Painotarkastus-virastoon jätetään kaikki kirjoitukset leimaamattomalle
paperille laadittuina, joten tämä siis kelvannee. -- Kuitenkin hänen
tulee antaa minulle muutamia kappaleita ilmaiseksi; sen voit hänelle
mainita.
Tervehdi rouvaasi, Ahrenbergia rouvineen, Ignatiusta, Judenia ja muita
tuttavia.
Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.
5.
Tohtori Rabbelle.
[Tartto, 2? p:nä elokuuta 1844.]
[Merkitty saapuneeksi perille 4 p:nä syysk. 1844.]
Rakas veli!
Viime lauantaina sain kirjeesi ynnä useita muita kirjeitä Suomesta,
niiden joukosta kajaanilaisiakin. Rahoista saan erityisesti kiittää;
nykyhetkeksi jopa kahdeksi kuukaudeksi edelleen olen niiden kautta
runsaasti varattu, ja olisin luultavasti koko matkaakin varten, ellei
minun pitäisi ostaa useita kirjoja, joista Bopp'in "Grammatik über die
Sanscritsprache", jonka eilen tilasin, yksin maksaa 15 hopearuplaa.
Virolaisia kirjoja minulla jo on ainakin 70 erinimellistä, ja useista
kaksoiskappale, toinen näet Porvoon lukiota varten, lehtori Öhmanin
toivon mukaisesti. -- Valtioneuvos Krusen luona näin äsken ihka uuden
mustalaiskielen kieliopin ja lukukirjan, joiden olemassaolon johdosta
hän kiroili ja pauhasi, kun tekijä, muuan berliiniläinen, sitä varten
oli käyttänyt hänenkin kokoelmiansa vähintäkään häneltä lupaa
kysymättä. Valtioneuvos oli näet lähettänyt mustalaiskeräelmänsä sinne
tarkastettaviksi ja sitten saadaksensa ne takaisin, mikä nyt olikin
tapahtunut, vaikka vallan odottamatta painetussa muodossa. Sama Kruse
on historioitsija, arkeologi, vähän filologi, kirjailija, sanalla
sanoen monipuolinen mies. Hänen poikansa, joka on ylioppilas, oli
loma-ajalla käynyt Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella y.m. ja
palasi joku viikko sitten ilman että oli voinut toimittaa isänsä
antamaa päätehtävää, nimittäin että olisi piirustuttanut Lapista
löydetyn vaa'an (tai vaakakupin), punnuksineen, väreineen,
ruostepilkkuineen j.n.e., mistä vaa'asta professori Hällström-vainaja
Tiedeseuran keskustelemuksissa antaa kuvauksen. Hän näytti minulle
useita erilaisia vaakakuppeja, jotka oli kerännyt Virosta, Liivinmaalta
ja kaikkialta; niistä, joita ei ollut voinut saada, hän oli hankkinut
itselleen piirustukset; ainoastaan lappalainen vaaka puuttui hänen
suureksi huolekseen. Nyt hän pyysi minua tekemään Helsinkiin palattuani
kaiken, minkä voin, hankkiakseni hänelle siitä uskollisen piirustuksen.
Jos mahdollisesti tietäisit, missä tätä vaakaa säilytetään, niin teetä
minun kustannuksellani siitä piirustus ja lähetä se tänne, jotta Kruse
saisi yölepoa. Senkin vuoksi haluaisin jo täällä ollessani saada
hankituksi tuon piirustuksen Kruselle, kun sitä helpommin saisin
tilaisuuden kopioida hänen kokoelmansa virolaisia sanoja, jotka hänellä
on välilehtisessä Hupelin sanakirjassa. En epäile, ettei hän ilman
sitäkin anna minulle lupaa siihen, mutta luulen hänen tekevän sen kahta
kernaammin, jos hankin hänelle tuon kallisarvoisen vaakakuvan.
_Suomea_ varten voisin kyllä kirjoittaa jonkun kirjoituksen, esim.
vertauksen viron ja suomen välillä, mutta ilmestyykö Suomi siis
todella? -- Kun Castrénin syrjäänin kielioppi on painosta ilmestynyt,
niin lähetä minulle sitä pari kappaletta tänne. Nehän voisi lähettää
Kirjallisuuden Seuran vapaakirjeoikeudella, varsinkin kun tarkoitukseni
on antaa toinen kappale täkäläiselle Oppineiden Seuralle.
Näihin aikoihin olen yhä vaan etymologiselta kannalta vertaillut viroa
suomeen. Samoin kuin lapin kielessä on korolla virossa tärkeä osa, ja
trokee on sanojen soinnullisuuden perusmittana, minkä tähden pääte
usein niellään, ja pitkä vokaali lyhennetään, niin pian kuin sana sen
kautta muuttuisi daktyyliseksi tai spondeiseksi.
Kun paperia näyttää riittävän, ja kokonainen tunti on jäljellä
postiajan päättymiseen, niin tahdon tässä mainita muutamia
pääasiallisia omituisuuksia, joiden puolesta viro eroaa suomesta.
[Jotenkin samoin kuin 4:nnessä.] -- -- -- -- --
Huomenna, wenn es nicht regnet [= ellei sada vettä], matkustan
etelämpään, palaan kahden viikon päästä ja ryhdyn sanakirja-ainesten
kopioimistyöhön. Palatessani minua kait odottaa postissa muutama rivi,
ehkäpä sanomiakin.
Valtioneuvos [v. Haartman, lääkintöhallituksen ylitirehtööri] kirjoitti
minulle pyytäen minua mittaamaan hänen tarpeeseensa muutamia virolaisia
kalloja, minkä tähän liitetyssä kirjeessä lupaan tehdä.
Keitä nyt on luonasi Kalliolinnassa? Tervehdi rouvaasi ja sukulaisiasi
-- Castrénia ja kaikkia muita tuttavia. Grotille olen ostanut ne kaksi
kirjaa, jotka hän pyysi minun ostamaan, mutta kolmatta puolalaista
kirjaa en ole saanut
Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.
6.
Tohtori Rabbelle.
[Puolisulkujen { } väliset kohdat konseptista.]
Tartto, 14 p:nä lokakuuta 1844.
[Merkitty saapuneeksi perille lokakuun 26:ntena s.v.]
Rakas Veli!
Vaellukseni Tarton-virolaisten parissa maaseudulla kesti lähes
seitsemän viikkoa niiden kahden asemesta, joilla lähteissäni olin
luullut tulevani toimeen. Toissa iltana vihdoinkin palasin, luin ensin
tervetulleen kirjeesi, senjälkeen useita muita, joista osa oli
Kajaanistakin. Eilen lueskelin sanomia koko päivän ja kait minun vielä
on hukattava päivä niiden takia. Sinun ja Thunbergin lähettämät kirjat
olen saanut ja kiitän Sinua niiden vuoksi näkemästäsi vaivasta.
Muutamat niistä olen jo antanut Fählmannille ja ylihuomenna, kun
Seuralla on kokouksensa, annan loput Seuralle.
(18 p:nä lokakuuta.)
Näin pitkälle ehdin neljä päivää sitten, ja syynä, minkä tähden en
kerinnyt pitemmälle, oli postitunnin loppuminen sillä välin kun jotakin
muuta oli sattunut minua viivyttämään. [Konseptissa: "-- -- syynä
-- -- oli se, että tahdoin kirjoittaa puhtaaksi muutamia arkkeja
tarttolais-murretta koskevia kieliseikkoja, voidakseni antaa ne
täkäläiselle Seuralle, kuten toissapäivänä teinkin."] Toissapäivänä
Oppineella Seuralla oli taas kuukausikokouksensa. Se pidettiin
yksityishuoneistossa kuten ennenkin ja kesti klo 7:stä tai 1/2 8:sta
klo 12:en. Istunnossa luki 1:ksi esimies Fählmann kirjoituksen
vironkielen pehmeistä (muljeeratuista, dileeraavista) konsonanteista,
jommoisia suomessa ei ollenkaan ole -- sekä muutamia kirjeitä. 2:ksi
pastori Körber muutamista kiinni-muuratuista ihmisistä [Konseptissa:
"-- -- muutamain kiinni-muurattujen ihmisten luurangoista."], joita oli
löydetty Riiassa ja muualla. 3:ksi tohtori Hansen teki selkoa erään
vanhan historiallisen käsikirjoitus-kokoelman sisällyksestä.
Sitäpaitsi neuvoteltiin tulevan-vuotisesta "Marahva Kalender'ista".
Seura on nim. jo perustamisestaan asti pitänyt huolta erään
"Marahwa Kalender" nimisen kansankirjan toimittamisesta ja
julkaisemisesta. Siinä on tavallisesti 5-6 arkkia, alussa almanakka ja
sitten muutamia opettavaisia {vironkielisiä} kirjoituksia rahvaalle
{mikäli mahdollista, sivellettyinä uskonnollisella pohjavärillä.}
Neuvottelu koski etenkin siihen otettavien kirjoitusten sisällystä. Kun
siitä ei voitu mitään lähempää päätöstä tehdä, niin valittiin
kalenteritoimikunta, joihin tulivat kuulumaan Fählmann, pastori Geheve
ja Christiani. Sittenkuin kaikki tämä turhantarkoitta muodollisuuksitta
oli päätetty, teetä ja viinitotia nauttien ja sikareja poltellen,
syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen kukin erosi lähtien
kotiinsa. {Eiköhän meidänkin Seura näin vapaassa muodossa tulisi
vilkkaammaksi?}
Sellaisen kalenterinhan kuin yllämainittu meidänkin Seura voisi
julkaista vuosittain? Sen ohessa ei taitaisi haitata Seuraamme, jos se
jonkun verran omistaisi tarttolaisen ulkonaista muotoa.
Sanakirja-keräelmät sain eilen, ja ne ovat suuremmat kuin olin
odottanutkaan. Niiden kopioimiseen kuluu kait puolitoista kuukautta,
vaikkapa hyvinkin ahkerana olisin. Tämä on hyvin ikävää, kun minulle jo
alkaa tulla halu palata kotiin päin. "Aber tshto delatj?" [= mutta mitä
tehdä?] Puolitekoisin töin tällä alalla en kuitenkaan tahtoisi palata;
sen vuoksi minun täytynee päättää jäädä tänne, vaikkapa päätökseni
tähden olisikin pakko puoleksi repaleisena palata Pietarin kautta. {Ole
hyvä ja lähetä minulle taas rahoja, niin paljo kuin Sinulla on
palkkaani neljänneksestä jäljellä, sillä kyllä kaikki tarvittaneen.}
Tarton murteen deklinatsioni- ja konjugatsioni-muodot ovat melkoisesti
yhtäpitävämmät suomen kanssa kuin Tallinnan murteen muodot, mikä
on hyvinkin merkillistä, kun päinvastainen asianlaita olisi
luonnollisempi.
{Suomea: Tarton viroa: Tallinnan viroa
silmä silm silm
silmän silmä silma
silmää silmä silma
silmälle silmäle silmale
silmällä silmäl silmal
silmältä silmält silmalt
silmähän silmä silma
silmässä silmän silmas
silmästä silmäst silmast
silmäksi silmäs silmaks
silmänä silmän silmana
silmätä silmätä silmata.}
Itse maakin on Tarton eteläpuolella enemmän Suomen luonnon kaltainen
kuin on laita Tallinnan ja Tarton välisien järvettömien ja
vuorettomien seutujen, joiden kautta kuljin.
Puolen seitsemättä viikkoa kestäneellä kiertomatkallani
tarttolais-murteen alueella kävin aina lättiläisten rajalla aivan
lähellä Valk'an kaupunkia ja palasin sieltä Wõrun kaupungin kautta.
Kaikkialla minua kohtasi sangen vieraanvarainen kohtelu pappiloissa,
ainoissa herraspaikoissa, missä kävin. Sillä vaikka maa onkin täpösten
täynnä herraskartanoita, en näissä käynyt, osittain sen tähden että
niissä ei ollut mitään minulle välttämättömän tarpeellista, osittain
harmissani ollen niiden harjoittamasta talonpoikain sorrosta. -- Papit
olivat poikkeuksetta oppinutta väkeä, pitivät saksalaisia teologisia
aikakauskirjoja ja seurasivat tarkoin aikaansa. Myöskin näyttivät
kaikki olevan hyvissä varoissa. Kuitenkin tahtoisin tuhat ruplaa
palkkana kernaammin olla pappina Suomessa kuin täällä kymmentuhannen
palkalla, kun varmaankin ehtisin kuolla ennenkuin tottuisin
välinpitämättömänä katselemaan moisioiden herrain sortaman rahvaan
tilaa. Talonpojiksi heitä tosin sanotaan, mutta he ovat kuitenkin aivan
samassa tilassa kuin herraskartanoiden torpparit meillä, vieläpä
huonommassakin, sillä meikäläisellä torpparilla saattaa kuitenkin olla
jäljellä toivo saada aikaa voittaen omakseen itsenäinen tila, mutta
virolaiselle talonpojalle se on mahdotonta. Huonommat heillä on
asunnotkin kuin köyhimmällä suomalaisella torpparilla. Eräässä
kapakassa tuli muuan puoleksi juopunut talonpoika luokseni
krouvi-kamariin ja rupesi puhumaan kaikenlaista. Käskin hänen mennä
ulos, lisäten, etten kärsinyt juopunutta miestä luonani. Silloin hän
alkoi itkeä ja pyysi, etten panisi sitä niin pahakseni, kun
juopotteleminen kuitenkin oli ainoa, millä voivat hankkia itselleen
iloa, _sest kui Roots meid enne orjiks teggi_ (siitä perin kuin Ruotsi
muinoin meidät orjiksi teki). Luultavasti hän Roots'illa tarkoitti
saksalaisia ritareja. -- Lopuksi minun täytyy taas pyytää sinua
lähettämään minulle mitä [palkkani] neljänneksestä on jäljellä, sillä
luultavasti Asp jo sen on lähettänyt. Tätä nykyä kassani on melkein
tyhjänä, ja tarvitsen siis rahoja sekä tänne jäädäkseni että täältä
lähteäkseni. Virolaisia kirjoja minulla jo on toista sataa; ne eivät
kuitenkaan muodosta varsin suurta kirjastoa, kun useimmat ovat pieniä
kirjasia. Tervehdi kaikkia tuttavia ja ennen kaikkea rouvaasi ja
sukulaisiasi.
Hartain ystäväsi
Elias Lönnrot.
J.K. Jos Castrénin syrjäänin muoto-oppi jo on päässyt painosta, niin
lähetä minulle sitä 2-3 kappaletta. Ne voisi postikuluja säästäen
lähettää vaikka Oppineiden Seuralle tai myöskin suoraa päätä minulle.
Lnr.
7.
Rehtori Snellmanille.
(Konsepti;)
[Suureksi osaksi julkaistu ruotsiksi "Saiman" 51:nnessa n:rossa 1844.
tässä täydennettynä konseptin mukaan.]
[Tartto, loppupuolella lokakuuta 1844.]
{Rakas Veli!
Kun nyt alkaa olla puoli vuotta siitä kun toukokuun 2:sena päivänä
Kuopiossa erosimme, niin lienee aika kirjallisesti sinua tervehtiä,
ennenkuin voin tehdä sen suullisesti, mihin vielä varmaankin kuluu pari
kuukautta, jos kohta hyvin usein muistelen sinua ja muita sikäläisiä
äijäksiä toivoen pian saavani teitä tavata. Samoiltuani lähes seitsemän
viikkoa Tarton eteläpuolisilla seuduilla, olen nyt taas asettunut tähän
Liivinmaan yliopistokaupunkiin, tosin en yliopiston tähden, jonka
seinien sisällä vastaiseksi en ole ollut enkä luultavasti tule
olemaankaan, vaan kopioidakseni muutamia sanakirjanaines-kokoelmia,
jotka ovat täkäläisen "Oppineiden Seuran" hallussa.}
Viron kielen sanavarasto tuntuu antavan melkoisen lisän meidän
äidinkielellemme, suomelle, {kuten päinvastoin suomi saattaa
korvaukseksi antaa vielä suuremman määrän virolle,} ja viron kielen
lähempi tunteminen on sitä paitsi tuiki välttämätön suomen kielen
sanakirjan kirjoittamisessa, osittain sanan alkuperäisen merkityksen
löytämistä varten, osittain sen vuoksi, että viron kielestä voidaan
saada monta alkuperäistä sanaa, joihin suomi voi aikaa myöten vaihtaa
joukon pahasti rääkättyjä ruotsinvoittoisen suomen sanoja.
Useista asianhaaroista tahtoisin päättää että viro muinaisina
aikoina oli kehittyneempi kieli kuin suomi. Mutta sittenkuin saksan
kieli [Konseptin mukaan: saksalainen (= "tysken")] oli tullut
maahan ja hävittänyt virolaiselta niin yhden kuin toisenkin
[kehitysmahdollisuuden], tuskin antaen sijaan muuta kuin vuosisatoja
kestäneen orjuuden, kielen omintakeinen kehitys seisattui ja se alkoi
mukautua saksan kieleen, niin että muutamia päätteitäkin omistettiin
saksasta, nimittäin saksalainen diminutiivi-pääte _-chen_ ja
adjektiivi-pääte _-lich_, jotka nyt ovat virossa yleisesti
käytettyinä päätteinä _-kene ja -lik_. On tunnettu asia, että kielen
sanat ajan varrella yleensä eivät pitene, vaan päinvastoin lyhenevät.
Viron kielessä sanat ovat kahdella tavalla lyhenneet siitä muodosta,
mikä niillä on suomessa, 1:ksi eräässä sanoissa tapahtuneen sisäheiton
kautta: _kandle_ = kantelen, _ikmä_ = itkemään, _keeldmä_ = kieltämään,
_masma_ = maksamaan, _kauplema_ = kauppelemaan, 2:ksi päätteiden
poisheittymisen kautta: _kirja_ = kirjan, _kirjalt_ = kirjalta,
_kirjast_ = kirjasta, _kirja_ -- kirjaan, _kirjaks_ = kirjaksi, _kirjo_
= kirjoja. Sellaisia muuttuneita merkityksiä kuin esim. ruotsin
sanoilla _gök, gås, höna, sik, räf, hare_ on, milloin niitä käytetään
ihmisistä, virossa paljoa enempi kuin suomessa, olkootpa sitten
syntyneet saksan mukaan tai muuta tietä ikäänkuin rangaistukseksi siitä
synnistä, että ei sanota suoraan, mitä ajatellaan. Suomessa sellaisia
virheellisiä merkityksiä on harvan-puoleisesti, niin että on todellakin
ihmeteltävää, kuinka ruotsalainen kieliaisti siinä suhteessa on niin
vähän vaikuttanut suomeen. Vielä tänä päivänä suomalainen voi sanoa
käki, hanhi, kana, siika, (kettu) repo, jänis, ilman että sitä
kuullessaan tulee ajattelemaan typerää hölmöä, kömpelöä tyttöä,
liukasta eli kavalata miestä y.m.s. tai ilman että esim. housujen
nimityksen sijaan tarvitsee keksiä uutta. Mutta suomi on monessa
muussakin suhteessa kehittynyt omintakeisesti, jonka vuoksi sen
kielioppi on säännöllisimpiä. Vai minkä muun kielen, muodoista
vähemminkin rikkaan kuin suomi on, voimme mainita, jonka teonsanoissa
ei ole melkoinen joukko säännöttömiä, epäsäännöllisiä, vaillinaisia,
jonka pronominit eivät ole eri vartaloista kokoon-liitetyt ja jonka
taivutusopissa ei olisi koko joukko poikkeuksia? Kaiken tämän puolesta
suomen kielioppi on laatuaan melkein ainoa, jossa moista lisäkuormaa ei
ole. Syynä siihen, että suomi on pysynyt itselleen niin uskollisena, on
ensinnäkin ja etupäässä se, että suomen kirjakielen perustajat olivat
oman maan synnynnäisiä, ja että senkin jälkeen ne, jotka ovat suomeksi
kirjoittaneet, ovat olleet lapsuudestaan asti kieleen perehtyneitä ja
että monet lapsina eivät ole osanneetkaan muuta kieltä. Vallan toinen
on viron kielen laita ollut. Saksalaiset, jotka nipin napin oppivat
sitä puhumaan, ensimäisinä alkoivat käyttää sitä kirjoituksessa, ja
sen jälkeenkin aina viime aikoihin asti kukin saksalainen, joka
kotitarpeikseen on oppinut viroa, on luullut aiheuttavansa
ihmiskunnalle suuren vahingon, ellei kirjoittaisi muutamia kirjasia
viroksi. Sellaisista kirjailijoista on ihka uusi keksintö, että
vironkielessä on kaksi objektinsijaa, toinen määrättyä, toinen
epämääräistä objektia varten, ja monet epäilevät vielä sen
todellisuutta, niin että käyttävät sekä puheessa että kirjoituksessa
lausetapaa _vôttis naest_ (otti naista) eivätkä: _vôttis naese_
(naisen, vaimon); se on merkitsevinään: meni naimisiin, vaikka ajatus
tulee vallan toinen. Virolainen Raamatun käännöskin alkaa sanoilla:
"Algmisses loi Jumal taevast ja maad" ("alussa loi Jumala
taivasta ja maata"), jonka siis pitäisi merkitä: alussa Jumala loi
taivaan ja maan, mutta merkitseekin: alussa Jumala oli taivaan ja maan
luonnissa, taivasta ja maata luomassa, jättäen sanomatta, kuinka
pitkälle hän työssään tuli. Sitäpaitsi vironkielen perustajat tekivät
suuren virheen siinä, että ottivat ilman minkäänlaista tuntuvaa
välttämättömyyttä kirjakieleksi kaksi eri murretta, nimittäin Tallinnan
murteen ja Tarton murteen, jotka alussa tuskin niin paljoa erosivat
toisistaan kuin Hämeen murre Savon murteesta. Kun meillä yhden ainoan
kirjakielen omaksumisen kautta eri murteet yhä enemmän ja enemmän ovat
sulaneet ja sulavat yhteen, virossa suhde on ollut päinvastainen, kun
näet jokainen, joka kirjoittaa toisella murteella, tahtoo sen tehdä
niin perinpohjin tarttolaisesti tai tallinnalaisesti, kuin suinkin on
mahdollista, peläten, että häntä muuten soimattaisiin siitä, ettei
tunne valitsemaansa murretta.
Suuresti on viron kielen kehitystä ehkäissyt osaltaan myöskin
maaorjuus, joka vasta noin kolme vuosikymmentä sitten loppui. Kaikki
vapaampi yhteys kansan kesken sen kautta estyi, minkä vaoksi kieli eri,
jopa naapuri-kartanoiden alueilla kehittyi erilaiseksi, näin
muodostuneiden eroavaisuuksien koskaan pääsemättä sulautumaan yhteen.
Niinpä tapaa usein eräitä muotoja ja päätteitä saman pitäjänkin eri
kylissä erilaisina. Nyt kun korkeimmasti autuas keisari Aleksanteri
poisti maaorjuuden Viron- ja Liivinmaasta, on syntynyt vapaampi
keskusliike virolaisten kesken. Siitä ja varsinkin muutoista toisesta
paikasta toiseen saattaa toivoa, että kansanomaiset erikoismuodostukset
vastedes yhtäläistyvät. Nuoremmissa virolaisissa oppineissa onkin
herännyt uusi halu tutkia ja kehittää kieltä, vaikka ei niin yleisesti,
että siitä pian voisi toivoa jotakin tärkeätä. [Konseptissa
sivulausetta: "vaikka -- -- -- tärkeätä" ei ole.] {On vaan vahinko,
että heiltä yleensä puuttuu aikaa tai etteivät tarpeeksi tunne kieltä
voidakseen pian saattaa sen paremmalle kannalle.}
Virolaiset sananlaskut, arvoitukset, laulut ja sadut ovat suuresti
suomalaisten kaltaiset, muutamat ovat melkein sana sanalta samat. Niitä
voisi vielä kerätä melkoisesti, vaan luultavasti ei enää toisen
miespolven eläissä, {mutta "Oppineiden Seuralla" ei ole varoja
keräilijän kannattamiseen (sen rahasäästö viime vuodelta oli ainoastaan
123 rupl. 83 kop. hop.). Kuitenkin olisi nyt perin tärkeätä koota ne},
koska herrnhutilaiset ovat hyvin vihaisia siitä, että sellaista lorua
pitää olla maailmassa ja soisivat niiden kaikki tyyni häviävän hiiteen,
jonne ne luultavasti pian joutuvatkin. Vaikka olen jo haaskannut pari
tiimaa tähän kirjeeseen, en malta sentään lopettaa esittämättä sinulle
erästä virolaista runoa molempien kirjamurteiden mukaan; liitän siihen
virolaisen ääntämistavan suomalaisilla kirjaimilla merkittynä.
Sulkumerkkien sisällä olevia kirjaimia ei äännetä suorasanaisessa
puheessa eikä uudemmassa runokielessä, vaan vanhoissa runoissa ne pitää
olla täydennyksenä, koska nämä muuten tulevat runomitan puolesta
ala-arvoisiksi, ja koska kansa itse ne lisää laulaessaan. {Ne
osottavat, että viron kieli sillä ajalla, jolloin ne syntyivät, oli
enemmän suomen kaltaista kuin nykyään:}
Tallinnan viroksi: Tarton viroksi:
Jo todi sõa sõnna(a), Jo todi sõa sõnna(a)
vaenokeelt(a) kannetti(i); vainokeelt(a) kanneti(i);
kes se toi sõa sõnuume, kes se toi sõa sõnnume,
kes se kandis vaenokele? kes se kand(i) vainokele?
hunt(i) toi sõa sõnnume, sussi toi sõa sõnnume, 5
karro kandis vaenokele. kahr(u) kand(i) vaenokele.
Kes nüüd meist lähhäp sõdda(ie): Kes nüüd meist lähhep sõtta(he)
kas lähhäb issa, vai lähhäb emma kas lähhep essä, vai lähhep emmä.
vai mo ainus norem vend(a), vai mo ainus noremb vend(a),
kõige norem, kõige körgem? kige noremb, kige körgemb? 10
{Kostsivad sõa vannemad, {Kosteva sõa vannoma,
vastasivad vaenosaksad:} vastasiva vainoherra:}
"Ei so issa, ei so emma, "Ei so essäi; ei so emmä,
ei ka sinno norem vend(a); eggä sinno noremb velli;
õddede sõdda(ie) minna, sõssarde sõtta(he) minna, 15
vendade koddo(ie) jäda". velle(e) kotto(he) jäiä."
"Oi hullud sõa vannemmad, "Oi hullu sõa vannemba
targad vaeno tallitajad! targa vaino tallitaja!
mis teeb õdde sõas(se), mes teep sõssar sas(sa),
värrvoke väe seas(se), värvoke väe seas(sa), 20
lindipea alla lippo? lindipeä alla lippo?
kuleb püssi paukuvat(a), kulep püssi paukuvat(a)
arvab linna langevat(a); arvap linna langevat(a);
näeb mõega läigitavat, näep mõiga läigitävät,
arvab pead(a) raiutavat." arvap peäd(ä) raggutavat." 25
{Lopun laulua voit saada, jos tahdot, kun tulen Kuopioon. Tämä alku
äännettäisiin suomen oikeinkirjoituksen mukaan kuten alla olevat
vasemmanpuolisen palstan sanat osottavat; oikeanpuolisessa on
käännös.}
Tarton viro äännetään: Suomenkielinen käännös:
Jo tootii sõa sõnnaa, Jo tuotiin soan sana'a,
vainokeeltä kannettii: vainokieltä kannettiin;
kes se toi sõa sõnume, ken se toi soan sanaa,
kes se kanti vainokeeltä? ken se kantoi vainokieltä?
susi toi sõa sõnume susi toi soan sanoman, 5
kahru kanti vainokeele. karhu kantoi vainokielen.
Kos nyyt meist lähep sõtahe, Kes nyt meistä lähtee sotaan,
kas lähep esä, vai lähep emä, lähteekö isä, vai lähtee emä,
vai mu ainus nooremb veli, vai mun ainoa nuorempi veli,
kiike nooremb, kiike kõrkerap? kaiken nuorempi, kaikenkorkeempi? 10
{Kosteva sua vanema, {Kostivat soan vanhemmat,
vastasiva vainoherra;} vastasivat vainoherrat;}
"Ei su esä, ei su emä, "Ei sun isä, ei sun emä,
eikä sinu nooremp veli; eikä sinun nuorempi veli;
sõsarte sõtahe minna, sisarten sotaan mennä, 15
vellee kotohe jäiä." veljien kotia jäähä."
"Oi hullu sõa vanemba. "Oi hullut soan vanhemmat,
tarka vaino tallitaja! tarkat vainon valmistjat!
mes teep sôsär sôassa, mitä tekee sisar soa&sa.
värvoke väe seassa, varpuinen vRen seassa. 20
lintipää alla lipu? lentta-(rihma-)pää alla lipun?
kuulep pyssi paukkuvata, kuulee pyssyn paukkuvan.
arvap linna lankevata, arvaa linnan lankeevan:
näep mõika läikittävät, näkee miekan läikkyvän,
arvap päätä rakuttavat." arvaa päätä raivottavan." 25
Tästäkin lyhyestä pätkästä voit huomata, mitenkä paljon virolainen
oikeinkirjoitus eroaa suomalaisesta. Kun sen saksalaiset keksijät eivät
ole tienneet, että viron kieli kirjaimista voi muodostaa kolme eri
sanaa: _tuli, tulli, tuuli_ (jopa neljännenkin: tuulii), mistä saksa
ainoastaan kaksi: tuli, tuuli, eivät he ottaneet virossakaan käytäntöön
useampaa kuin nuo äsken mainitut kaksi merkitsemistapaa: {_tuli_,
meidän _tuuli_, ja _tulli_, meidän _tuli_ ja _tulli_.} Sen tähden
ulkomaalainen ei koskaan voi olla varma siitä, että lukee virolaista
tekstiä oikein, kun ll, mm, nn, rr, ss ääntyvät milloin kaksin-,
milloin yksinkertaisina. Minna äännotään _mina_ ("minä") tai _minna_
("mennä"), _vallitsen_ äännetään joko _valitsen_ ("valitsen") tai
_vallitsen_ ("vallitsen"). Laajemmalta en nyt ehdi tehdä selkoa viron
kielen oikeinkirjoituksesta, mainitsenhan vaan, että siinä on vokaali
õ, joka on meidän o:n ja ö:n välinen äänne, ja että vokaalin alla oleva
piste merkitsee sitä, että souraava konsonantti äännetään pehmeästi,
esim. oi äännetään ojl tai olj. ["Saimassa" õ:n asemessa on ö,
ääntiönmerkin alisia pisteitä ei ole siinä myöskään otettu huomioon.]
{Miggä le minnusta nähtu
kugga kumma katsotuna
kuin ei naitu naburihin
ottetu ommile maile
omman kukkon kuluvile 5
omman pihhan rikkasile
omman pellon peentarele
omman saunan lämbimiie?
Lekö nähtu äiä sövan
äia sövan äia jovan 10
vai vikon virruneheui
vetiin maile verahile
oudo paigoile ottetiin
parremb ois ommala mala
jua vettä roppehesta 15
kuin on mala verahala
jua tohista olluta.}
[Käsikirj:ssa tämä runo on samalla palstalla kokonaan, josta päättäen
rinnalle oli muuta ajateltu.]
-- Viron- ja Liivinmaan talonpoikien tila on kaikkea muuta kuin
kadehdittava. Kun maatilanomistajat tuskin tietävät, miten saavat
menemään monen sadan tuhannen ruplan suuruiset vuositulonsa, talonpojat
eivät useinkaan tiedä, mitä huomispäivänä saavat syödäksensä.
Talonpoikien tila on ja sen täytyy pysyä sellaisena, niin kauan kuin
ainoastaan aatelisilla on omistusoikeus maahan, kuten täällä on laita.
Talonpojat ovat nyt kokonaan samassa asemassa kuin meidän herrastalojen
ja muut torpparit monin paikoin. Jos viljelevät maatansa huolellisemmin
tai muuten parantavat oloansa, saavat siitä palkaksensa sen, että
ulosteot korotetaan, tai että heidät häädetään, jos eivät suostu
niitä maksamaan. Ihmetellään, että he ovat niin velttoja ja
välinpitämättömiä, etteivät istuta hedelmäpuutarhoja y.m., mutta ketä
varten he niitä istuttaisivat, sillä eivät edes saata toistella
lausetta: "Insere, Daphni, pyros, carpent tua poma nepotes" [= Istuta,
Daphnis, hedelmäpuita, kyllä poikasi pojat saavat niistä hedelmät.]
Lisäksi ihmetellään, että he ovat huolimattomia, juopottelevia ja
väitetään, että he nykyisissäkin oloissa aivan hyvin voisivat elää
paremmin, asua siistimmin y.m.; sitä varten kyhätään lentokirjasia,
joiden muka pitäisi aikaansaada kaikki, mutta jotka itse teossa eivät
aikaansaa mitään, sillä niin kauan kuin juuri sairastaa, puu pysyy
huonona, vaikka sitä kuinka paljon tahansa laastaroisi. Äsken luin
sanomista, että Unkarin säädyt vihdoinkin ovat myöntäneet talonpojille
maanomistusoikeuden. Kun Liivinmaan aatelisto tänä vuonna oli
kokoontunut maapäiville, nostettiin samanlaisesta kysymys, mutta
vastapuolue, joka vaati, että olot jäisivät entiselleen, voitti.
Kuitenkin aatelittomat henkilöt, joilla on hovineuvoksen arvo tai
ylempikin, saattavat ostaa itselleen maata [käsikirjoituksessa on lause
"köpa sig råd", pitänee kai olla "köpa sig jord"], minkä vuoksi
hallituksen -- joka ei ajan pitkään kernaasti voi nähdä, että
talonpojat jäävät olemaan niin sorretussa tilassa -- ellei se enää voi
menetellä kuten Kaarle XI puolitoista vuosisataa sitten -- luultavasti
täytyy korottaa jokainen talonpoika hovineuvoksen arvoon. Kaikeksi
onneksi on minulla kielentutkimuksissani ollut niin paljo työtä, ettei
minulla ole ollut oikein aikaa tarpeeksi suuttua siitä sortotilasta,
jossa herrat pitävät talonpoikiaan, sillä muuten olisin kait aikoja
sitten pelkästä närkästyksestä tullut kipeäksi, ellen olisi pannut
pillejäni pussiin, kuten siinä tapauksessa olisi ollut viisainta, ja
heti tänne tultuani palannut Suomeen. Niiden orjuutta kärsivien
venäläisten talonpoikien tila, joihin olen tutustunut, on kuitenkin
verrattomasti parempi kuin täkäläisten talonpoikien. Kaikkialla heillä
tapaa suurempaa varallisuutta, ja heidän asuntonsakkin ovat paremmat
kuin näiden, joilla tuvissaan ei edes ole puulattiata, mikä pysyvissä
olinpaikoissa asuvilla lappalaisillakin on. Lasi-ikkunoita ei yleensä
näe, tai jos ihmeeksi jollakin talonpojalla sellainen on, niin se on
mitättömän pikkunen.
8.
Lehtori Zittingille.
(Konsepti; alk. suomeksi.)
[Sulkujen ( ) väliset sanat ovat käsikirj:ssa riville, puolisulkujen
{ } väliset rivin yläpuolelle kirjoitettuina, riviltä pois pyyhkimättä.
Pyyhkimällä tehtyjä sanain y.m. muutoksia ei ole katsottu
tarpeelliseksi osottain]
[Tartto, marraskuun alkupäivinä 1844.]
Veljellinen Ystäväni!
Tänäpäivänä on minulla ollut {vähän} (melkein) liiaksikin
ilonainetta. Ensiste luin Tartun (eli Dorpatin) avisissa Saiman
yhdistyksestä Wiipurin meren kanssa, sen jo tulleen Keisarilta
päätetyksi, ja muutaman tunnin perästä sain syyskuun 12:tena päivänä
kirjoitetun kirjasi, joka näihin asti oli {elellyt} (maannut)
Tallinnassa (eli Räävelissä) ja kylläpä {elelisi} (makaisi) vieläkin,
ellei Pastor Aejmelaeus olisi {tavannut postitalossa ja kovaa kyytiä
sille tänne antanut} (sitä postista ottanut ja tänne lähettänyt). Sama
Aejmelaeus kirjoittaa minun vielä alulla joulukuuta voivan ehkä suoraan
Tallinasta Helsinkiin päästä, joka sanoma on se kolmas mieltä
ilahuttava asia ja ynnä niiden toisten kanssa kyllä olisi ansainnut
lasin totia suuhunsa, jos olisi ketä toista, jonka seurassa
totitseminen luonnistuisi. Mutta toverin puutteessa pitää toisenki
totitta jäädä, itsenikin ilman olla. Kuitenkin ko'in palkita
tämän vahinkoni sillä tavalla, että kahvimajassa join kaksi kuppoista
kahvia tänäpänä puolisen päälle, kuin muut päivät olen yhdellä
tyydyttäny. Kuopioon tultuani kyllä palkitsen vielä lopunkin. Päästön
kanssa suoraan Tallinnasta meren poikki olkoon kuinka taliansa, niin
kuitenkin täytyy vielä monta viikkoa siksi odottaakseni. Ehkä
taistellen ajan kanssa k. 5:destä aamulla k. 10:neen illalla -- nyt on
jo puolen tuntia ylikin 10:nestä -- en kuitenkaan näe saavan loppua
työstäni, ennenkun alulla joulukuuta, koska ovatkin melkoisia ne
sanakokoukset, jotka täällä oleva oppinut seura on uloskirjoittaakseni
antanu. Provasti Helleriltä seuralle lähetetty kokous yksinänsä tekee
lähes 800 puolen paperiarkin sivua. Siitä olen nyt kirjoittanut
kolmannen osan, ja ne toiset vielä kirjoittamat[tomat] toki ovat
pienempiä. En kuitenkaan {huolisi} (surisi), vaikka niinkauan tulen
viipymään täällä, jos silläkin saisin kaikki toimitetuksi, mitä toivoin
ja pitäisi. Mutta enpä taida tällä kerralla saada. Ilman muuta olisin
pitänyt käydä Pernossa pastori Rosenplänterin luona, joka 40 vuotta
vironkieltä tutkittuansa arvattavasti olisi tainnu monessa asiassa
minullenkin hyödyksi olla; mutta Pernoa ja Rosenplänteriä näin myöhään
en enää tohdi muistellakaan, vaan lohduttelemme sillä, ettei aika vielä
tähän vuoteen loppune.
Sanomasi Saiman entisissä voimissaan olemisesta saatti mieleni varsin
iloiseksi. Näytti kesällä Helsingissä ollessani siltä, kun ei olisi
Saima raukalla ollut pitkää ikää taattavana. Kuin kuulin olivat monet
kalahukset huolettomuudesta kotimaan asioissa suututtaneet
{ylempiäkin, niin että välissä jo oli puheeksi tullut kieltää Saiman
Kuopiota alemmaksi kulkemaan} (semmoisiakin, jotka kerrassaan olisivat
tainneet Saimalle veitsen kurkkuun pistää). Kuin nyt kuulen, eivät
kuitenkaan suuresta kärsivällisyydestänsä ole sitä tehneet.
Mitä likemmäksi takasinlähtö aikani lähestyy, sitä enemmin rupean myös
itsekin pois ikävöitsemään ja työtäni loppuun kiirehtimään. Jos ennen
ei, niin kuitenkin nyt, näen että aika ainakin on lyhytläntinnen ja
että vuorokaudella pitäisi olla vähimmäksi 30 tiimaa, kaikki kullakin
päivällä toimeen saadakseni, mitä aamulla alkain toivon. Kuin moni
kuitenkin lienee hyvillään niiden 24:n kanssa, kun sillä on, niin
pitäneehän olla samoti minunki.
En muista joko kesällisessä kirjassani olisin onnistunu sinua alettuun
naimiselämähäsi. Miltei, niin tahon nyt suullani sydämelläni onnistaa
sinua siihen ja toivottaa, että senkautta tulisivat kaikki
lapsipäivän riemut ja nuoren ajan ilot palkituksi, jotka ovat
menneet, paitsi muistosta, ja sitä toivotan niin itsellesi, kuin
frouvallesi!
Olipa hyvä asia ettäs sait Fransi rukan kouluun ja jo kohta kolmanteen
luokkaan. Näihin aikoihin pelkään hänen rupeavan alasti käymään, koska
jo kyllä kaikki vaaterepaleensa mahtavat hajalla olla. Sentähden
kirjoitin menneellä viikolla apotheikari Wennbergille ja pyysin hänen
antamaan rahaa siihen tarpeesen, kuin myöskin maksamaan Wichmannin
frouvalle, mitä olen velkaa. Jos hänellä olisi kirjain tarvesta, niin
ota niitä Karsteinilta eli muualta minun nimelläni, kyllä palatessani
sitten maksan.
Oppinutseuran esimiehen, toht[o]r[i] Fählmannin, ja muiden kanssa on
minulla aina ollut tyhjää tekemistä ja vastaamista Suomen kielen
kirjoituslaadun (orthografian) puolesta. (He) päättävät sen aivan
kelpaamattomaksi ja luulevat Viron kirjoituslaadun paljo paremmaksi,
Suomellenkin sopivammaksi, sillä toteen saattaen vanhan sanan malasta
omassa ja raiskasta toisen silmässä. Tahdotko nähdä kuinka suomi tulisi
Viron kirjotuslaadun jälkeen kirjoitettavaksi, niin saat seuraavasta
näytteeksi: [Kantelettaresta] II. 108. "Penä heiti minnon emmoni",
taikka I. 16.
Olli meidä, kun olligi,
Olli ennen aegoinansa,
siskoja sinnine silda.
veikoja venno pnnnanen.
Tulli tuli otti laian, 5
tulli toinen, toisen otti,
kolmansi kokkan rebbäsi
tulli vimeinen vihhuri,
seppä vei koggo vennehen.
Jäi veikkod veen varrahan, 10
joudu sormed soudimekst
käsivarred vardimeksi
peugalo perrämellaksi.
Soua sormed toole male,
kussa puud punnale paista 15
puud punnale, maad sinnele,
kivved kiildäväd vassele
hobbiale hongan oksad
kullale kukkad kannervan.
Miksi sian saksaksi suomi sillä tavalla kirjoitettuna muuttuisi, kyllä
helposti on nähtävä, ja samanlaiseksi on se jo muuttanut Viron kielen.
Luulisit olevan helpon tämän kirjoituslaadun kehnouden taitaa
Virolaisillenkin näyttää, mutta peräti toisin. Ajatellevatko: parempi
oma olkinenki kuin vieraan vehnäinenki, vai kuinka, mutta aina tahtovat
mielellään {omaa kirjoituslaatuansa paremmaksi kiittää} (puheeksi
ottaa, kuinka suomea sopimattomasti kirjoitetaan), kuin kuitenkin eivät
ymmärräkään suomea, paitsi mitä muutama on vähän Strahlmannin
grammatika vainajasta kuullut, niin vastaan riitelemisen siasta olen
käskenyt heitä ensin Suomeen tulemaan ja kieltämme paremmin oppimaan,
sitte kirjoituslaadusta puhumaan. Seuraavilla sanoilla kirjoitti Viron
kielen paras oppinut, provasti Masing vainaja Suomen kirjoituslaadusta
kirjassansa "Estnische Originalblätter für Deutsche" (pag. VIII).
Melkein yhtä Masingin kanssa ajattelee usiammat Tartussa vieläkin
kirjoituslaadustamme, jota kyllä eivät muusta taida tunteakaan, kuin
Masingin sanoista. Tallinnan tienoilla alkaa kuitenkin muutamia olla,
jotka tahtovat Suomen kirjoituslaatua Virollenkin, niin pastori Ahrens
(Viron uuden Grammatikan kirjoittaja) ja eräs toinen pastori on jo
pienen kirjan nimellä: "Toomas Vester, Lapo rahva uso ärataja Norra
maal" s.o. [-- --, Lapinkansan uskon herättäjä Norjan maalla] Suomen
kirjoitustavan jälkeen kirjoittanut ja pränttäyttänyt. -- Olisi aikaa,
tahtoisin Tartun oppinut[-] seuralle mielellään ensi kokoukseksi jotain
Suomen orthographiasta kirjoittaa, jos muuta hyödytystä siitä ei
olisikaan, kuin että kirjallisestikin olisin itseni vapaantanut.
Lopuksi pyydän sinua tervehtämään niin niitä naispuolia herrasväestä,
joista kirjoitat että välistä kyselevät minustakin, kuin vielä
muitakin. -- Jos unehuttaisitkin tämän terveheys sanomisen, niin älä
kuitenkaan unehuta tervehtää kanssaopettajiasi ja uuden puukoulun
opettajia. v. Beckeri pian taitaa jättää teidät, koska kerran kuuluu
hakeneeksi itsiänsä Pelkijärvelle. Häntä tulette kyllä kaipaamaan;
hyvä, jos saisit toisen semmoisen siaan.
9.
Tohtori Rabbelle.