II.

Seuraavaksi yöksi, itse jouluaatoksi, tulimme pohjoispuolella

Sompio-tunturia olevaan metsäkotaan, juuri siihen paikkaan, mistä

Suomujoki saa alkunsa. Huoneessa oli puolen kyynärän levyinen aukko

pitkin kattoa. Joulukynttilöiden asemesta sytytettiin kelpo valkea

keskelle huonetta, aukon alle. Sen jälkeen keitettiin lihaa (useissa

padoissa) ja syötiin, sitten keitettiin kahvia ja viimeksi teetä,

ainakin neljään eri kertaan. Sillä paitsi kyytimiestämme, Korvan

isäntää, oli 3-4 muuta miestä seurassamme matkalla; heitä kaikkia

täytyi kestitä, eikä teekannumme vetänyt enempää kuin kuusi lasia

kerrallaan. Eipä edes kermaa puuttunut, sillä muuan miehistä,

Sodankylän kirkkoväärtti, joka myös oli mukana, oli kotona jäähdyttänyt

maitoa jääksi, joka nyt sulatettiin ja käytettiin. Vaihteena tämä

jouluaatto oli mielestäni sangen hupainen. Vasta myöhään puoliyön

jälkeen nukuimme penkeille ja lattialle, jos sitä siksi voi sanoa, kun

oli permantona heinätukkojen ja petäjänoksien peittämä paljas maa.

Toinen seurue matkatovereitamme, noin 4-5 miestä, oli metsään lähelle

kotaa tehnyt tulen, ja vietti sen ääressä yönsä, kota kun oli liian

pieni meille kaikille. Sitä seuraavaksi yöksi tulimme Kyrön kylän

Akujärven uutistaloon, ja sitä seuraava yö vietettiin lappalaistuvassa,

mistä ei ollut enää kuin kaksi lyhyttä peninkulmaa Inarin kirkolle.

Perille saavuimme kolmantena joulupäivänä hyvään aikaan. -- Kyrön

kylästä Inariin (50 virstaa) oli hyvää porotietä, kun Kyröläiset

edellisinä päivinä olivat kulkeneet kirkolle; mutta Korvan tilalta aina

Kyröön saakka ei ollut ainoatakaan jälkeä, ja kun jokainen pulkka tässä

painoi lunta hieman syvemmälle, niin pulkka lopulta solui 3-4 korttelin

syvyisessä ojassa. Sen lisäksi vesi oli noussut jäillä ja soilla.

paikoin niin korkealle, että pulkka melkein kellui siinä. Niin pian

kuin oltiin tultu kuivemmille paikoille, pulkkaan syntyi jääkuori, joka

vaikutti sen. ettei poro oikein jaksanut vetää pulkkaa, minkä vuoksi

alituisesti täytyi raapia jäätä pois.

Kun 1837 keväällä kävin Inarissa. oli siellä vaan kirkko ja joukko

kurjia lappalaistupia. Nyt paikka on kokonaan muuttunut, sittenkuin se

on saanut oman papin. Kirkko on maalattu punaiseksi: papilla on omia

tarpeitaan varten viisihuoneinen asunto. Sitäpaitsi on toinen rakennus,

missä on sali ja kaksi huonetta: tämä asunto on muistaakseni rakennettu

pääasiallisesti kirkkoherraa varten, joka tosin asuu Utsjoella, mutta

jonka välistä täytyy käydä tässäkin kappeliseurakunnassa. Ensi kesänä

aiotaan rakentaa käräjä- ja tuomarintnpa, jota varten parhaillaan joka

päivä hirsiä vedätetään. Älä ihmettele, että olen maininnut ja

selittänyt tällaisia seikkoja kuin nämä rakennukset: muilla seuduin

niitä ei ansaitsisi mainita, mutta täällä Lapissa! Kun jonkun aikaa on

kieriskellyt savun keskellä lappalaiskodassa, niin silloin vasta

tuntee, minkä arvoinen kunnollinen talo on, samoin kuin voitetun taudin

jälkeen parhaiten nauttii terveydestä tai kuten aurinko, kun 18:ntena

p:nä tammikuuta taas ensi kerran sen näimme, meistä tuntui niin

ihmeellisen komealta, ettemme pitkään aikaan voineet kääntää silmiämme

siitä. Olimme silloin tuntureilla Inarin ja Karasjoen välillä,

paluumatkalla jälkimäisestä paikasta.

Mutta olen unhottanut kertoa, että heti uuden vuoden ensi päivinä

läksimme täältä 16 peninkulman päässä olevaan Karasjokeen, joka on

luoteessa päin täältä Norjan-Lapissa. Siellä oleskeli Stockfleth

rouvansa kanssa tarjoamassa seudulle papinhoitoa ja opettamassa

rahvasta lukemaan tähän asti ilmestyneitä lappalaisia kirjojaan. Nämä

ovat: koko Uusi testamentti {painettu 1840. 1152 sivua}; Mooseksen

kirjat (otteittain) {1840, 360 s.}; rukouskirja {1840, 209 s.};

aapinen: lyhykäinen käsikirja ja Lutherin vähä katkismus. [Lisäykset

L:n kirjeestä Rabbelle (5.II.42).] Vaikka hän oli käyttänyt latinaista

kirjaimistoa ja muodostanut kokonaista kymmenen uutta lapissa

tarvittavaa kirjainmerkkiä, lappalaiset kuitenkin sangen helposti

oppivat sisäluvun, muutamat yhdessä ainoassa päivässä. Opettamisessa

hänellä oli apunaan kaksi lappalaista katekeettaa, ja itse hän oli

tässä työssään uskomattoman innokas ja uuttera. Jumala armahtakoon

sitä, joka ei velvollisuuttaan täytä, kuulin hänen usein kehotuksissaan

sanovan lappalaisille, kun hän muutamain kanssa puhui norjaa, ja tämän

sanantavan hän näyttää itse ennen muita muistavan. [Rabben saamasta

kirjeestä, ks. seur.] Karasjoelta hän aikoi helmikuun 9:ntena p:nä

pariksi kuukaudeksi matkustaa Kautokeinoon, ja näin jatkaen samaa

tointansa kahden vuoden ajan matkustella läpi koko Norjan-Lapin. Teimme

sen sopimuksen, että sitten meidän kummankin sanakirjatöiden vuoksi

jonakin kesänä yhtyisimme Kajaanissa. Viimein Stockfleth aikoo

väsyneenä matkoistaan asettua Kristianiaan, jonka yliopistoon hän

jäänee lapin ja suomen kielten professoriksi. -- On merkillistä, miten

suomalaiset vuosittain lisääntyvät Norjassa. Nykyään heitä siellä on 4

tuhatta henkeä, mutta kuka tietää, kuinka lyhyessä ajassa tämä luku

saattaa lisääntyä kaksinkertaiseksi. S:n luona viivyimme pari viikkoa,

palasimme sitten tänne ja täältä matkustamme Venäjän-Lappiin ja sitten

huhtikuussa Kuolaan. -- Kaksi viikkoa olemme nyt erään utsjokelaisen

katekeetan avulla lukeneet lapin kieltä. Tässä kielessä on kolme

päämurretta; ensimäistä puhuvat Norjan lappalaiset ja Utsjoen

seurakunnan lappalaiset Suomessa, toista puhutaan Ruotsin-Lapissa sekä

kolmatta Venäjän-Lapissa ja Inarin seurakunnassa Suomessa. Norjalaiset

ja ruotsalaiset murteet ovat jotenkin tutkittuja ja vielä enemmän on

niitä viljelemällä kehitetty, mutta Venäjän lappalaisten murretta

sangen vähä. En tiedä, että tällä murteella olisi muuta kirjoitettu

kuin "Isä meidän", joka on luettavana Sjögrenin muistiinpanoissa

Kemin-Lapista. Sen tähden Rask sanoo kootuissa tutkimuksissaan (2:nen

osa, Kööpenhamina 1836, sivu 340): "Det är i alt Fald höjligen att

beklage, att Russerne have gjort saa litet för Sprogets (Venäjän lapin)

Bearbejdelse". [= On joka suhteessa suuresti valitettavaa, että

venäläiset ovat tehneet niin vähän kielen (Venäjän lapin)

kehittämiseksi.] Milloinka päästänee niin pitkälle, että on

kielioppeja, sanakirjoja ja lukukirjoja ainakin kaikista niistä

kielistä, joita puhutaan Venäjän valtakunnan alueilla? Se olisi

kuitenkin kaikelle muinaishistorialle ja vertaavalle kielitutkimukselle

perin tärkeätä. -- Utsjoen murre on melkein aivan samaa kuin se, jota

Stockfleth on käyttänyt, mutta Inarin murre eroaa siitä niin paljon,

ettei rahvas täällä edes hyvin ymmärrä, mitä sille luetaan, vaikka se

paitsi omaa kieltään kuitenkin on oppinut puhelemaan Utsjoen

lappalaisten kanssa, niin että jokapäiväisessä puheessa toisiaan

ymmärtävät. Huomenna (6 p:nä) olen aikonut muutamaksi viikoksi lähteä

jonkun Inarin lappalaisen luo, paremmin kuin täällä pappilassa

oppiakseni kieltä. Castrén matkusti toispäivänä tunturikylään 4-5

peninkulman päähän täältä, ja häntä odotetaan tänään tai huomenna

palaavaksi.

39.

Tohtori Rabbelle.

Inari, 5 p:nä helmikuuta 1842.

Rakas veli!

-- -- -- -- -- [Jouluaatosta, tulosta Inariin, käynnistä Karasjoella

y.m. kerrottu monin paikoin samoilla lauseillakin, vaan yleensä

lyhyemmin kuin edellisessä.]

Tämän kuun loppupuolella matkustamme Venäjän lappalaisten luo ja

tulemme huhtikuun loppupuolella Kuolaan, missä odotan kirjettä Sinulta.

Miten sananlaskujen painattaminen edistyy? "Suomi"-aikakauskirjaa

varten en nyt lähetä mitään, mutta kylläkin Kuolasta, missä toivon

saavani paremmin aikaa. Sitäpaitsi olen kirjoittanut tutkimuksen

lapin verbeistä, niiden alkuperästä, murteis-erilaisuuksista ja

vertaamisesta suomeen; tämän tutkimuksen olen aikonut antaa

Tiedeseuralle ja olen Kuolasta lähettävä senkin, jos sellainen tutkimus

sille voi kelvata, mistä tilaisuuden tarjoutuessa voisit kysyä

Schultenin mielipidettä. -- Ole hyvä ja anna myötäseuraava kirje

Grotille. Voit lukea sen hänen luonaan, jos siinä muutamista seikoista

olisin kirjoittanut hieman laveammin kuin näissä Sinulle

lähettämissäni riveissä. Sano paljo terveisiä omaisillesi ja

vie myöskin kunnioittava tervehdykseni kenraalitirehtörille.

Fahlanderillekin Sinun tulee sanoa oikein paljo terveisiä. Miten hän

nyt voi mielettömine elintapoineen?

40.

[Päiväkirjasta.]

Kuola, 28 p:nä [1842].

Erään kauppiaan luo, joka hiljan on ottanut itselleen vaimon

Kieretistä, ja jonka nuorikko heti saavuttuaan uuteen kotiin oli saanut

tuiman nivelkolotuksen, minua pyydettiin tautia parantamaan. Kävin

siellä viikon päivät, useimpina päivinä kaksi kertaa, kun näet aina

oltiin niin kohteliaita, että pyydettiin minut "tsajulle" tai kahville.

Mutta kun tämä kuitenkin vei minulta liian paljon aikaa, ja he sitä

paitsi olivat käyttäneet toistakin lääkäriä, nimittäin neitsyt Mariaa,

jonka papit juhlakulkueessa olivat saapuville kantaneet, niin lakkasin

käymästä niin usein. Eräänä päivänä en ollenkaan käynyt, ja muina

päivinä kerran. Tuumittiin, että luultavasti olin suuttunut heihin --

ja sen tähden minun taas täytyi ruveta käymään useammin. -- Neitsyt

Mariaa pidettiin talossa 4-5 päivää, ja alituisesti hänen edessään

paloi kynttilä. Eilen 27 p:nä hänet saatettiin takaisin kirkkoon, ja

hänelle oli, kuten oletan, annettu useita lahjoja. Mutta kun neitsyt

Maria ei tehnyt hänelle mitään lääkkeitä, pidettiin tärkeänä että minä

sen ohella kävin siellä koko ajan. Toiseen taloon, viskaalille, minua

pyydettiin tulemaan hänen tytärtään katsomaan. Kieltäydyin menemästä,

minkä vuoksi pian keksittiin se temppu, että minut eräänä iltana

pyydettiin teelle taloon. Sitten kävin siellä jonkun kerran, mutta

lakkasin, kun käyntini olivat tehottomat; tämä selitettiin siten, että

olin suuttunut jostakin. Edellä mainitun vaimon (kierettiläisen) tauti

tahdottiin kaikin mokomin johtaa noitumisesta, kun hänellä Kieretisaä

oli ollut monta kosijaa, mutta oli mennyt vaimoksi Kuolan miehelle;

ainoastaan yksi -- kaznatshein [= "räntmästarin", rahastonhoitajan]

rouva -- oli samaa mieltä kuin minä, että tauti johtui kovasta

vilustumisesta. Mutta olihan minulla niin lämmin koko matkalla

tänne, sanoi nuori vaimo, mitenkä siis saatoin vilustua?

Asuinolot ikävät: kaksi huonetta, joissa lapset alituisesti

juoksentelevat; sitä paitsi koko talon väki siellä juo teetänsä kaksi

kertaa päivässä. Kello 9 tai 10 saa ensi kerran teetä, kello 1-3

päivällistä, kello 6-8 toisen kerran teetä, 8-10 illallista; -- kahvia

varojen ja tilaisuuden mukaan. -- Meidän ensimäistä varastoamme emäntä

nautitsi ja tarjoili, kunnes se loppui, eikä täältä tätä nykyä saa

kahvia. Kuten muissakin pikkukaupungeissa ihmiset täälläkin elävät

epäsovussa: gorodnitshij, munkki, vanhempi sosjedateli ja postinhoitaja

muodostavat yhden seurapiirin; ispravnikka, tamozhnik, utshiteli,

sudja [= maalais-poliisipäällikkö, tullinhoitaja, opettaja, tuomari]

j.n.e. toisen. -- Paras mies tuntuu ispravnikka olevan. Tohtori ylpeä?

Gorodnitshij kopea. -- Muuan sudjan sihteeri joutui arestiin ja

alennettiin pisateliksi [kirjuriksi].

41.

[Päiväkirjasta.]

Kildin, 2 p:nä huhtikuuta [1842].

[Kuola, huhtikuussa 1842].

Kildin kahden peninkulman päässä Kuolasta. -- Sama kieli kuin

Maaselässä, Lävoserossa, Semiostrovissa. Notoserossa, Synjelissä

[toisinaan: Syngel. Genetz'illä: Songel (lapiksi: Sunjel)],

Muotkassa, Petsingassa, Paatsjoella on eri murre. -- Sijaitsee

ylänteiden välillä. Noin 10, 12, 15 perhekuntaa, joista viisi asuu

puutuvissa; näissä on kussakin erityinen koppi oli karsina kattiloita

sekä juomavettä varten. [Tästä eteenpäin nähtävästi Kuolassa

kirjoitettu, ehkä eri kerroilla.] Tämän erottaa hirsi lattiasta, jona

on hirsipalkkeja, mutta karsinassa ei ole lattiaa, 2, 3, 4 ikkunaa,

matalat penkit, niin että selkä kärsii pahanpäiväisesti, kun

niillä istuu. -- Yöllä tuli sana, että kuvernööri aikoi tulla Kuolaan,

minkä vuoksi Kildinin porot oli lähetettävä vastaan Kiitsaan. Toisilla

vietiin kuolalaisten väkeä ja kalanpyydyksiä merelle, kun Kuolanlahti,

mikä harvoin tapahtuu, maaliskuun keskivaiheilla sai päähänsä jäätyä.

-- Ainoastaan lapsia jätettiin kotia, minkä vuoksi palasimme. Parista

kolmesta kalasta meiltä vaadittiin maksua rupla, ja kuitenkin meidän

leivästä jäi heille vähän tähteitä. Ensin meidän oli vaikea saada

yömajaa, mikä osaksi johtui siitä, että paljo kuolalaisia

kalastajia oli majoittaunut mökkeihin. -- Matka Kuolasta tapahtui

siten, että joki jäi vasemmalle. -- Oli silloin jo pimeä tuntureilla,

kun poroni, joka kulki takimaisena, läksi toiseen suuntaan kulkemaan.

Vasta hyvän ajan päästä huomasin sen. Suurta hätää minulla ei ollut,

sillä yö ei ollut kylmä, ja joka tapauksessa minun olisi pitänyt osata

joelle. Kuitenkin huusin, ja toiset, jotka olivat kuulleet huutoni,

olivat pysähtyneet. He sanoivat vastanneensakkin, mutta vastatuulelta

en ollut kuullut mitään, vaan luulin olevani yksikseni hylättynä,

ehkäpä koko yöksi, sillä vaikka he olisivatkin alkaneet minua etsiä, ei

jälkiä olisi näkynyt tuntureilla, missä mättäät ja muut paikat olivat

paljaat ja missä muissa paikoin oli kova hanki. Päälle päätteeksi satoi

lunta. -- Jos tämä olisi sattunut esim. Synjelin ja Kuolan välillä,

niin hätäni kenties olisi ollut suurempi, mutta nyt nousin ylös

pulkasta, käänsin poron ja koetin, pitäen sen turpaa maata vasten,

johtaa sitä takaisin siihen paikkaan, mistä se oli poikennut pois --

niin hyvin kuin tämä pimeässä ja kovalla tunturilla saattoi tapahtua.

Viimein se onnistuikin, ja saatuani poron oikealle tielle, pääsin

helposti toisten luo. Nämä olivat odottaneet ja huudoilla ilmaisseet,

missä olivat, vaikka siitä en mitään tietänyt, kun en ollut kuullut

huutoa.

Kaikki kildinalaiset, paitsi lapset, puhuvat venättäkin ja kuolalaisten

vakuutuksien mukaan muutamat niin hyvin, ettei heitä voi erottaa

synnynnäisistä venäläisistä, -- mikä ei ole kummallista, kun näitä

pitkin talvea melkein joka päivä tapaa Kuolassa. -- Muuan henkilö, joka

oli oleskellut syrjäänien parissa, sanoi näiden ulkoapäin olevan

suuresti lappalaisten näköisiä, mutta että samojeedit ulkomuodoltaan

muistuttavat inkeriläisiä talonpoikia, -- muita suomalaisia hän ei

ollut nähnyt. -- Inarin murre tuntuu kaikista muista olevan

omintakeisinta, kun näet ne Venäjän lappalaismurteet, joita tähän asti

olemme kuulleet, lähentelevät norjalaista murretta ja Utsjoen lappia.

-- Sen verta on varmaa, että jos olisi -- -- -- [Jäänyt kesken.]

Tinaamattomat kupari- jopa rautakattilatkin.

Lakkiaan lappalainen usein pitää riippumassa niskassa, pakkasellakin.

Syngelistä oli muuan vaimokin liittynyt matkaseurueeseen vieden lasta

Kuolaan ristittäväksi. Ilman mitään "pidätysporoa" hän lapsi sylissä

ajoi jyrkimmistäkin mäistä sangen hyvin alas.

Kamala kortteeri Kuolassa. Meillä on kaksi kamaria, joista toista

lämmitetään. Kaksi poikanulikkaa juoksentelee alinomaa sisällä

hypistellen kaikkea, mitä käsiinsä saavat; heidän äitinsä puhuu ja

huutaa niin, että korvia todella pakottaa. Viidestä naulasta kahvia

lienemme juoneet viisitoista kertaa, eikä toista ole Kuolassa

ostettavissa, niin että nyt olemme vallan ilman. -- Talonväen tavaroita

on sangen paljo meidän huoneessa, jota sen tähden alati käytetään

varastohuoneena. -- Joka päivä täytyy heidän kanssaan riidellä pellin

sulkemisesta, ja kuitenkin he sen sulkevat niin että saa häkää. Kylminä

aikoina saa aamuisin kauan aikaa kärsiä vilua, sillä joskus ei tehdä

valkeata ennen kello 10:tä tai 11:ta. Samoin harvoin saa teetä kello 8,

vaan se välistä lykkäytyy kello 11:en.

Kuola on pieni kaupunki vähän ylempänä Kuolan- ja Tuulomajokien

yhtymäpaikkaa. Europan-Venäjän pohjoisin kaupunki? Nauriita kasvaa

suuria, ja perunoita on muutamilla kananmunaa suurempia (ispravnikalla)

-- muuta vihantaa ei ole, heiniä vaan joen rannoilla. Lehmiä, lampaita,

koiria, joilla kuljetetaan vettä ja halkoja -- usein suuret kuormat,

mutta mies auttaa mäissä. -- Ylt'ympäri vuoria, korkeita. --

Vallassäädyn seurapiiri: tohtori, gorodnitshij, sudja, ispravnikka,

sosjedateli (2), utshiteli, podporytshik [aliluutnantti], tamozhnik,

strjäptshij [viskaali], ljesnik [metsäherra], kaznatshej,

postinjohtaja. -- Ensin, ankara tarkastus, mutta ei ollut muuta

vaarallista tavaraa kuin aljettu sikarilaatikko. Sen vähäisen määrän

väkevää, joka meillä vielä oli jäljellä viimeisellä kyytivalillä,

annoimme nim. lappalaisten juoda -- tai oikeammin, he piilottivat sen

lumeen, sillä näyttivät pelänneen, että oli kielletty vatsassaankin

viemästä viinaa Kuolaan. -- Joka päivä kekkerit, aina seuraavana aamuna

päänsärkyä. -- Pelataan. -- Päivälliset kello 3. Kalapiiraita 3-4 eri

lajia. Lihaa, liemiruokia. Leivoksia. Pari tuntia pöydän ääressä. --

Sitten sauna 3;sta kopeekasta. -- Kahvia. Teetä. Liköörejä ja nalifkoja

sekä viinaa ynnä lihaa tai kalapiirakkaa pöydällä illaksi. --

Pelinimitykset helpot oppia. Kuitenkin välistä erehdyin pahasti, kuten

esim. kerran saneessani, että minulla oli ruutupeli, vaikka olikin

patapeli, minulla kun näet oli vaan 7 pataa ja yksi huono ruutu

pakassa. Vaikka erehdys oli niin ilmeinen, ei minun sallittu sitä

korjata, vaan täytyi antaa kolmet sakot, jotka sitten kuitenkin

supistettiin yhteen ainoaan. Tämän johdosta strjäptshij luuli, etten

enää ollut lääkärikäynneillä hänen tyttärensä luona, kun muka olin

siitä suuttunut. -- Totia ei tarjottu useimmissa paikoin, luultavasti

rommin puutteen vuoksi. Tupakankin puute on ilmeinen. -- Tohtori osasi

latinaa ja vähän saksaakin, gorodnitshij saksaa, utshitel hyvin vähän

kumpaakin; sitäpaitsi muuan merikapteeni puhui norjaa ja lisäksi Ilja

Romanovitsh. -- Minkä vuoksi olemme täällä. -- Monet ovat vaivanneet

minua parannuskäynneillä. Toisten luona olen käynyt, toisten luona en.

Lotinapellossa, Vytegrassa, ja Bjelozersk'issa, 3-4 sataa henkeä

kussakin puhuu tshuudin l. vepsänkieltä.

Joseph Boguslavl. Mesenin kihlakunnassa on syrjäänejä Olemskoin

volostissa Vashka-joen varsilla kolmen sadan virstan päässä Mesenistä;

Pytshkoin volostissa, 500 v.; Izhma-slobodassa tuhat (tai 900) v.

Olemskoissa 150 sielua, Pytshkassa, 200-250, Izhmassa, 1000-2000.

Vashka-joki laskee Meseniin. -- Izhma on Tsiljmassa (kylmä).

[Tarkoittanee nimen mahdollista johtumista suomalaisesta sanasta

kylmä] -- Kaikki lähellä Vologdan rajaa. --

* * * * *

Inarissa muutin pappilasta viikoksi erääseen lappalaismökkiin 3/4.

Forster oli mukanani ja viimeisinä päivinä Schröderkin, niin että

meillä oli jotenkin ahdasta, varsinkin kun, paitsi meitä ja itse

talonväkeä, joita oli kokonaista viisi täysikasvuista henkilöä,

lampaitakin siihen oli majoitettu. Talvityö on lappalaisilla sangen

helppoa. Miesten työ näyttää pääasiallisesti olevan siinä, että ostavat

poroja, keittävät ruokaa ja välistä menevät kappaleen matkaa metsään

poroja siirtämään. Naiset kehräävät, kutovat, valmistavat nahkoja,

ompelevat ja kuljettavat puita metsästä, sekä menevät poroja

siirtämään, milloin miehet eivät sitä viitsi tehdä. -- Pari kertaa

syötiin, ensimäinen kerta kello 9 tai 10, toinen kerta illalla; tämä on

pääateria. Lihaa ja kalaa sekä lientä, tehtyä ryyneistä, jauhoista tai

petäjän sisäkuoresta.

Inarin lapin äänteet ovat vaikeita. Forsterin kieli taipui

keskustelussa paremmin kuin minun, esim. lausuessaan sanaa _akshu_,

jolloin saksalainen sch-äänne näyttää olevan hänellä apuna, samoin

sanassa _kuuhoeil_, laitos, johon kehruukset ripustetaan värttinällä

kehrättäessä. Vaikeimpia äänteitä on d, joka kuitenkin Inarissakin

tuntuu yksinkertaistuvan t:ksi, esim. infinitiivin lopussa. --

Inarin pappilassa meillä oli katekeetta Utsjoelta, mutta minä en

olisi tahtonut olla hänen sijassaan, sillä me ahdistimme häntä

kysymyksillämme vuorotellen, että hän välistä luuli tulevansa vallan

päästään pyörälle. Ääntämisen oppimista varten luin ensin hänen

kanssaan koko Piplian-historian ja aloitin sitten Renv[allin]

sanakirjaa, saadakseni siinä oleville suomalaisille sanoille

lappalaiset vastineet, mutta en ehtinyt siinä kahta kirjainta

kauemmaksi päästä. Mutta Aulivuolen [nimi kirjoitettu kahdella tavalla]

äijällä ja muilla sain, paitsi kieliopillisia seikkoja, Mat[euksen] 5,

6 ja 7 luvun Inarin murteelle käännetyiksi, sitäpaitsi joukon

suomalaisia sananlaskuja ja muita puhetapoja. Ukko Haulivuoli [nimi

kirjoitettu kahdella tavalla] tottui lopulla melkoisesti taivuttamaan

lappalaisia verbejä ja nomineja, mutta piti sitä jotenkin rasittavana.

42.

Akademikko Sjögrenille.

Kuola, 23 p:nä maaliskuuta 1842.

Kuola, 4 p:nä huhtikuuta 1842.

Arvoisa Herra Kolleegineuvos!

Matkastamme Inariin ja Stockflethin luo Norjaan lienee maist. Castrén

kirjoittanut, mitä siitä voisi olla sanottavaa. Inarissa viivyimme

vielä pari viikkoa sen jälkeen kun hän kirjoitti kirjeensä Teille,

Sieltä matkustimme Paatsjoen ja Sönnikylän (Syngel) kautta Kuolaan,

missä nyt muutaman viikon olemme oleskelleet opiskellen venättä, jota

taitamatta Venäjän-Lapissa ei ole helppo tulla toimeen. Käväisimme

täältä lähimmässä lappalaiskylässä, Kildinissa, mutta emme siellä

viipyneet kauan, kun sikäläiset lappalaiset tuntuvat olevan läheisen

Kuolan hemmoittelemia, ja sitä paitsi vakuuttivat puhuvansa vallan

samaa murretta mitä puhutaan Maaselässä (Imandran pohjoispäässä), minne

nyt parin päivän kuluttua olemme aikoneet matkustaa. Syngelin ja

Kildinin lappalaisten yhtäpitävien tiedonantojen mukaan Muotkan,

Petsamon, Paatsjoen, Näytämön, Syngelin ja Notoseron lappalaiset

puhuvat samaa murretta, huomaamatta itse mitään erilaisuutta, mutta

toista yhteistä murretta puhuvat Kildinin, Voronesjkin, Lävoserskin,

Semiostrofskin ja Maaselän pogostain lappalaiset. Jokostrofskin ja

Akkalon eli Babinskin kielestä en tähän asti ole saanut muuta tietoa

kuin että se eroaa Maaselän ja Kildinin kielestä; luultavasti se

liittyy edelliseen murteeseen. Vielä vähemmän tiedän Turjan

lappalaisten kielestä; liekköhän Venäjän lapin kolmas murre vai

liittyneekö jompaankumpaan edellisistä. Mitä lapin murteisiin tulee,

olon tätä nykyä saanut sen vakaumuksen, etteivät ne eroa toisistaan

niin suuresti kuin Rask on kuvitellut. Jos olisi oikein perehtynyt

johonkin murteeseen, voisi lyhyessä ajassa oppia toisen murteen

omituisuudet ja sangen helposti tulla toimeen. Mitä olimme

oppineet Norjan lappia, sillä saatoimme sekä Kildinissa että Syngelissä

helpommissa asioissa tulla toimeen, ja meidän olisi ollut kahta

helpompi, jos olisimme olleet oikein perehtyneet Norjan lappiin. Tuiki

tärkeätä olisi suomalaisen kieliryhmän tutkimiselle se, että saataisiin

Venäjän lapin murteet tarkoin tutkituiksi. Mutta siihen vaadittaisiin

monivuotista työtä suomalaiseltakin, joka äidinkielensä vuoksi paremmin

sopisi sellaisen tutkimuksen suorittamiseen kuin kukaan muu. Inarinkin

murre vaatisi sellaista tutkiskelua, jos yleistä lapin kielioppia ja

yleistä lapin sanakirjaa vastedes toivotaan aikaansaatavan.

Täältä matkustamme nyt Maaselkään, viivymme siellä jonkun viikon ja

samoin Jokostrovissa tai myöskin Babinskassa. Sen jälkeen olemme

aikoneet viimeisellä kelillä lähteä Oniegaan tapaamaan arkimandritta

Venjaminia ja tutustumaan hänen samojeedilaisiin teoksiinsa.

Jos suinkin käy päinsä, pyydän nöyrimmästi Teitä Oniegaan lähettämään

minulle jonkun kunnollisen venäläisen sanakirjan, mieluimmin sellaisen,

missä johdannaiset ja yhdyssanat ovat mainittuina perussanojen ohella

ja sanojen korko on merkittynä. En sentään haluaisi ranskalaisella,

vaan saksalaisella tai latinaisella käännöksellä tai ainoastaan

venäläisillä selityksillä varustettua. Sitä paitsi pyytäisin saada

hyvän venäjän kieliopin ja jonkun kokoelman venäläisiä kansanlauluja.

Pyytäisin vielä lisäksi, että Te suostuisitte vastaiseksi suorittamaan

niistä maksun, sillä en edeltä voi tietää hintaa.