Yöllisillä aalloilla.
-- Koston hetki on siis tullut, unohtakaamme kaikki menneet ja
kohdatkaamme reippaasti sitä mikä tulee, lausui ukko Flink Ivarssonille
heidän myöhäisenä iltahetkenä mennessään rannalle, missä vene oli
valmis matkaan.
Hieno yötuuli saatti Airiston lavean pinnan karehtimaan ja purjeet
löivät levottomasti odottaen saada pullistua ja viedä keveätä alusta
pois kaukana odottavaan päämäärään.
Ukko Flink itse istui perää pitämään ja Hans hoiti purjenuoria, pesti
irroitettiin maasta ja heti oltiin matkalla Auran rantoja kohti.
Pian siinsi esiin puolipimeässä Ruotsin laivaston tummat ääriviivat.
Kaikki oli niin hiljaista heidän ympärillään, mutta mitä enemmän
lähenivät laivoja sitä selvemmin taisivat kuulla aaltojen hiljaisen
loiskinan sileätä sivua vastaan tahi jonkun vanhan tunnetun
kansanlaulun säveliä kotiseuduilta Pohjanlahden tuolla puolla.
Ampumamatkan päähän saavuttua laivastosta otettiin purjeet alas ja
käytiin soutamaan.
Sanakaan eivät yölliset merirosvot vaihettaneet, olivat ajatuksillaan
niin kiinni siinä tuumassa, jota nyt kävivät toteuttamaan, että kaikki
muu oli heistä täydellisesti joutavaa.
"Seis, ken siellä?" herätti heidät viimeinkin uinastuksestaan ja
vakavalla äänellä vastasi ukko:
-- Hyviä ystäviä ja Ruotsin miehiä, jotka ovat valmiita palvelukseenne.
Heidän tulonsa näkyi olevan arvatun, sillä ilman mitään pidempiä
temppuja saivat he lähestyä amiraalilaivaa, laskutikkaat päästettiin
alas ja pian olivat he sen muhkean laivan kannella.
Emme tahdo edeltäpäin kertoa heidän tarkoituksiaan, huomautamme vaan,
että he heti pääsivät Rolambin puheille, jolla ynnä muiden päällikköjen
kanssa piirityksen aikana oli pääkortierinsa tällä laivalla.