Herttua ja herttuatar.
Kanuunien jyske ja se ristituli, joka päivä toisensa perästä melkein
lakkaamatta oli kestänyt kuninkaallisen laivaston ja Turun linnan
välillä, oli keskeytetty pimeän tähden, lyhyt aselepo, joka seuraavana
aamuna taas lopetettaisiin. Lähes neljä viikkoa oli tätä jäykkää sotaa
pitkitetty kummankaan vastapuolueen tahtomatta antaa perään, kärsimistä
suurista tappioista huolimatta. Erittäin puolustavalle puolueelle
olivat nämät tulleet sitä tuntuvimmiksi sitte kun puolustusvarustukset
Korpolaisten niemellä olivat joutuneet vihollisten valtaan ja hyökkäys
maan puolelta siten tuli mahdolliseksi.
Herttua istuu alakuloisena jo synkkämielisenä työhuoneessaan ja antaa
lyhyvin arvollisin sanoin käskyjänsä päällikkyydelle, joka, hyvin
tietäen että heidän viipymisensä vaan enemmän vaivaisi häntä, heti
senjälkeen erkanee.
Herttua Juhanan residenssi oli vanhan linnan pohjoisessa
sivurakennuksessa, missä suuri kuningassali, iso paneelisali
tahi ruhtinatarsali, Juhana herttuan sali, Juhanan kamari ja
miksi ne kaikki kutsuttaneekin vielä löytyvät. Täällä tavataan
vielä nytkin myös jäännöksiä runsaista koristeista ja
kaunistuksista, jotka todistavat menneiden aikojen komeudesta.
Uuden linnan itäisen sivurakennuksen ylisessä kerroksessa löytyy
n.k. uudempi residenssi, joka sanotaan olleen herttuan yksityinen
huoneusto. Huoneista täällä mainitaan kysymyksessä olevana aikana
"vastaanottosali", suuri ja avara sali neljällä ikkunarei'ällä,
suuremmat muita uudessa linnassa olevia, joissa melkein kaikkialla
on ainoastaan neljä ruutua ja ovat pienemmät entisessä asussaan
jälellä olevia vanhassa linnassa. Vastaanottosalista vei porras
ylös neljänteen kerrokseen, joka oli yksi ainoa suuri huone,
"huvihuoneeksi" kutsuttu ja myös se neljällä ikkunalla.
Vastaanottosali sekä herttuan ruokasali, jonka myös mainitaan
olleen täällä, ovat nyt jaetut kahtia.
Hänen mietiskellessään on puolisonsa Katariina huomaamatta hiipinyt
hänen luokseen ja yhtä huomaamattomana pannut kätensä hänen kaulaansa.
-- Jätä mietiskelemisesi, rakas Juhana, sanoo hän, pahan tahi hyvän,
mikä meitä kohdanneekin, tahdon jakaa kanssasi, katso tässä
todistukseni siitä.
Hän on oikaissut vasemman kätensä, jonka nimittömässä sormessa kantaa
kihlasormuksensa tunnetulla latinalaisella lauseella "nemo nisi mors"
(ei kukaan paitsi kuolema).
Herttuan katse valkenee silmänräpäykseksi, taas heti haperoidakseen
epävarmuutta kohden, missä turhaan koettaa löytää jotain valkenemista.
-- Puolan kaunistettu apu on saattanut minun tähän riivattuun pulaan,
lausuu hän viimein vihaisella äänellä; mutta mikä on vielä pahempi:
tämän linnan varustusväen laita ei myöskään ole niinkuin pitäisi: yksi
sotilaista, joka salahankkeiden tähden minun arvokasta persoonaani
vastaan on ollut vangittuna täällä, on hiljakkoin selittämättömällä
tavalla pudistanut tomun jaloistansa eikä ole häntä sittemmin voitu
tavata. Ihmettele sitte jos mieleni tätä kaikkea ajatellessa tulee
synkäksi ja mielialani äreäksi.
-- Rakas Juhana, jos kaikki muut jättäisivätkin sinun, on sinulla
kuitenkin jälillä minä ja se rakkaus, jota ei kenkään voi meiltä
ryöstää.
-- Tiedän aivan hyvin kaikki mitä olet minulle ollut ja mitä semmoinen
urhollisuus, kun sinun on, lupaa minulle tulevaisuudessa, mutta muista,
meidän tulee säilyttää korkea asemamme että minun tuumani kerran
toteutuisivat.
-- Tuleepa niinkin, sinun asemasi, sinulla on oikein, olet myöskin
suurin Kustaa Vaasan pojista ja Eerikki on mielipuoli, tyranni, joka ei
ansaitse kauvemmin sitä valtioistuinta, johon kohtalo on hänen
asettanut. Mutta rakas Juhana, anna asiain mennä omaa menoaan. Veljes
joutuu kuitenkin aikaisemmin tahi myöhemmin hullumaisella ylpeydellään
ja epäilevällä luonnollaan perikadon partaalle, ja silloin on aika
toimia.
-- Silloin, kun minua ei enään ehkä löydy, vastasi Juhana,
teeskennellyllä surumielisyydellä.
-- Luulet siis, että hän olisi valmis vaikka veljenmurhaan? Niin kovin
ei hän toki voi häväistä pyhää muistoa. Kustaan poika veljenmurhaaja!
-- Olet lapsi, Katariina, hyvä viaton lapsi, jota eivät vielä ne
puuskaukset ole kohdanneet, mitkä monesti tuottavat häpeän tahi vihan
punan poskillemme, ja vievät kätemme saaliinhimosta miekkaan, ja hyvä
että niin on; toivon että koko elämäsi saisit häiritsemättä nauttia
samaa puhdasta katsantotapaa ja kuolla oppimatta elämän puuhista ja
taisteluista.
-- En oikein ymmärrä sinua, Juhana, et vaan tarkoita että sinäkin
voisit tehdä semmoisen häpeällisen työn joutuessasi raivoon ja
vallanhimosta.
-- Sattumus usein pakoittaa joko tahallaan eli tahtomatta tekoihin,
joita ehkä sitten saa katua, jo toisten juonet pakoittavat
itsepuolustukseen. Kateus on kun juurtunut meihin, emme voi enää
täydellisesti päästä siitä.
-- Tottapa, Juhana, me voimme; me emme saa huolimattomasti sysätä
itseämme eikä muita vaaroihin, joita on mahdoton voittaa.
-- Mutta jos kosto tahi rikos seuraa kintereillämme ja tikari kiikkuu
väijyen takanamme, valmiina tahraantumaan verestämme ja huomautetaan
vaarasta, silloin tulee meidän tehdä vastarintaa ja lyödä pahantekijä
maahan jos sitä tarvitaan ja kykenemme sen tekemään. Eerikki tahtoo nyt
musertaa minun niinkuin koiran, joka on uskaltanut vastustaa isäntänsä
vääryyksiä, kuitenkin, sanon sen sinulle suoraan, on hän liian pelkuri
tappaakseen minua. Ja tiedätkö, Katariina, vankeuden pimeydestäkin voi
vanki katsella ulos valoon päin ja ilmauksia ulkona.
-- Rakas ystävä, sanoi Katariina levottomasti, olet varmaankin sairas
liiallisista ajatuksen ponnistuksista, sillä niin en koskaan ennen
kuullut sinun puhuvan. Tule kanssani ja rukoile Jumalan äitiltä apua
tukalassa tilassamme, tule rakas Juhana, oletpa nähnyt miten rukous
aina tekee mieleni tyveneksi ja rauhalliseksi.
-- Tiedä, Katariina, vastasi Juhana lyhyesti, siitä on kauvan kun minä
voin rukoilla -- luulen melkein ett'en enään laisinkaan voisi sitä
tehdä, pelkään että se kaikki olisi vaan paljaita sanoja -- ja sinun
uskoasi en myös vielä oikein ymmärrä, vaikka kyllä kunnioitan sitä;
ehkäpä muutaman tunnin lepo olisi minulle hyvä; mutta tee sinä miten
omatuntosi vaatii, minä kyllä odotan sinua täällä niinkauvan.
Nähdessään Katariinan jäävän nousi hänkin ylös, pani vuoroonsa kätensä
puolisonsa ympäri ja likisti häntä rintaansa vasten. Sitten kulkivat he
äänettöminä linnan salien läpitse etsimään lyhyttä, mutta virkistävää
lepoa.