Odottamaton löytö.
Eräänä päivänä toukokuun alkupuolella kun hän taas kovaonnisten
kumppaneinsa keralla nauttei muutamien nopeain hetkien virvoitusta
ulkona, tapahtui tapaus, joka enemmän kuin yhdessä suhteessa lupasi
lievitystä siinä tuskallisessa tilassa, missä Ivarsson nyt oli.
Vankipihaa ympäröivässä muurissa oli siellä täällä aukkoja, joista
kanuunain suut ammottivat sotaista vihollista vastaan, ikäänkuin
varoittaen häntä tulemasta linnan muureja liian lähelle.
Ivarsson oli, muutaman kerran tavallisuuden mukaan käveltyänsä
edestakaisin pihalla, istahtanut erään tämmöisen raskaan
metallikapineen päälle ja katseli halukkaasti ulos avoimesta paikasta,
mikä kanuunalta jäi muuriin. Vastapäätä oli Korpolaisten nokka, jossa
par'aikaa oltiin innokkaassa työssä linnoitusten ja vallien
rakentamisessa, tarpeen vaatiessa vastaanottamaan Ruotsin laivastoa
lämpymillä tervehdyksillä, jos, niinkuin huhu tiesi kertoa, se tulisi
uhkaamaan linnaa piirityksellä. Sen edessä keinui herttuan laivasto,
valmiina milloin tahansa nostamaan ankkurin ja viemään huvittelijoita
lähempänä tahi etäämpänä oleviin lempipaikkoihin, ja iloisia ääniä
kuului kaikkialta.
Arvaamatta havaitsivat hänen silmänsä paperipalasen, pistetty muurin ja
sen kanuunan väliin, mihin hän tavallisuuden mukaan taas oli
istahtanut. Jo ensi silmäyksessä siihen voi hän eroittaa muutamia
kirjaimia ja lähemmin tutkittuansa sitä havaitsi hän niiden muodostavan
nimensä. Löytö siis oli kirje, osoitettu hänelle.
Varovasti pisti hän sen kenenkään huomaamatta takkinsa alle, vakaana
päätöksessään vankeutensa yksinäisyydessä koettaa selittää sen
salaperäistä sisältöä.