Juomingit seurasalissa.
Laskevan joulukuun auringon viimeiset säteet luovat omituisen
värillisen kiillon maalle ja vedelle, ikkunat Turun linnassa loistavat
niinkuin olisi valkea kaikissa raoissa sen muurien sisällä ja heijastus
tuomiokirkon etäällä vilkkuvasta katosta ja torninhuipusta on oikein
lumoava. Tätä näkyä kestää kuitenkin vaan muutama minuutti ja varjot
peittävät taas kaikki tuolla ulkona läpinäkymättömään pimeyteen.
Astumme suuren portin kautta Kuningattaren kadun [nyt Linnankatu]
päässä ulkomaiselle linnapihalle. Juhlan riemu on hetkeksi vaiennut,
hiljaisuus vallitsee kaikkialla; vaan silloin tällöin häiritsee
rauhallisuutta vahtisoturin askelein kaiku hänen astellessaan
kylmettyneessä maassa, tahi soturien hilpeä sorina juomingissa
pohjoisessa sivurakennuksessa.
Mutta jos astumme vanhan linnan pihalle, kohtaa meitä runsas valo
eteläisestä sivurakennuksesta. Se tulee tänne alas varjojen seuraan
Katarina Jagellonikan komeasti koristetusta rukouskammiosta, jossa hän
Puolasta tuomansa luonnollisen suuruisen Marian kuvan, täysinäisestä
hopeasta, edessä katolilaisessa innossaan monet kerrat päivässä
rukoilee "ave'nsa", jossa hän, ajatuksissaan kaukana uudesta kodistaan
Pohjolassa, uneksii takaisin lapsuutensa muistoihin Puolassa, missä hän
rukoilee monta palavaa rukousta pyhän Jumalan äidin tykö, että tämä
taivuttaisi hänen puolisonsa ainoaan autuaaksi tekeväiseen uskoon.
* * * * *
Runsaasti valaistussa seurasalissa alikerroksessa on hyvin hauskaa.
Peder Rank, rakuuna edesmenneen Kustaan ajoista, istuu par'aikaa sen
pitkän pöydän päässä, joka on pitkin toista poikkiseinää, ja laulaa,
vahtoova oluttuoppi kohotettuna, hauskan laulun "Eerikki-kuninkaan ja
Karin-neidon rakkauden seikoista", ja toiset laulavat silloin tällöin
mukana kaikki yhdessä. Ja juotuansa melkoisen kulauksen keltaista
lempijuomaa käy tuoppi seuran ympäri, kunnes viimeinen pisara on tullut
tarkoitukseensa. Tätä menettelyä, jota on toistettu ahkerasti kyllä,
sen verran mitä voi päättää rusottavista kasvoista ja iloisista,
remastavaisista lauluista ja pilasta, joka kajahtaa salissa yhä
enennetyllä innolla mitä enemmän aika kuluu. Ja häpeä sille, joka
ylenkatsoo Jumalan lahjan tahi luulee herttuan kellarin tyhjentyvän
äkkiä.
Perällä avoimen takan edessä, missä iloinen nuotiovalkea räyskyy,
heittäen lumoavan valonsa saliin, istuu aivan nuori mies, soturi
hänkin, tarkasti seuraten toisiansa kiertäviä tulen kieliä. Muuten
näkyy hän olevan vallan välinpitämätön toisten melusta ja ilosta.
-- Mitä hittoa, ärjäsee eräs pöytäseurasta, eikö tuo poikanulikka taas
istu tuolla ja uneksi tyttölöisestään Blekingessä. Mitä paholaisen
hullutuksia se on. Tule tänne, niin ilahtuu mielesi.
Peder Rank, joka taas on täyttänyt tuopin niin että sen sisältö
vaahtoaa yli reunojen, menee samassa erakon luo, lyö miehuullisesti
häntä olkapäälle ja lausuu:
-- Tässä on tuoppi, juo herrasi ja herttuasi malja.
-- Eerikki-kuningas on minun herrani, vastaa nuorukainen vakavalla
äänellä.
Peder Rank muuttaa muotoa, mutta hillitsee itsensä ja lausuu
teeskennellyllä tyyneydellä:
-- No, no -- älä nyt raskauta omaatuntoasi, kenelle olet vannonut
uskollisuuden ja kuuliaisuuden, sitä tulee rehellisenä miehenä
palvella.
-- Ja juoda siitä hyvästä, mitä hän tarjoo, jos et ole pelkuri,
karjasee joukko perällä hänen oikealle puolellaan vastaukseksi.
Nuorukainen muuttaa vuorostaan muotoa hänkin, kohottaa reippaasti
sorean vartalonsa ja menee toisten luo pöydän ääreen.
-- Mikä Ruotsin mies voi palvella kahta herraa? kysyy hän.
-- Me palvelemme herttuata eikä ketään muuta, hän on meidän herramme,
kuuluu yksäänisesti vastaus hänelle.
-- Mutta Eerikki-kuningas on Svean valtakunnan voideltu kuningas ja
Suomi on osa Svean valtakunnasta.
-- Siitä pidämme viis väliä, herttua on palkannut meidän, häneltä
saamme palkkamme ja häntä palvelemme me kunnes joku muu maksaa enemmän.
-- Muuten istuu Eerikki-kuningas hyvin horjuvasti
kuninkaanistuimellaan, sanoo Peder Rank teeskennellyllä tuntijan
vakavuudella.
-- Aina siitä saakka kun otti munien myyjän Tukholman torilta, lisää
toinen joukosta.
-- Kuningas ymmärtää kyllä naisten mielet, sen voitte uskoa, vakuutti
kolmas; ei hän antanut itseänsä pettää tuonoin Mons Perssonilta, joka
luuli ytimen olevan hyvän, vaikka kuori oli rypistynyt ja ilmoittunut.
-- Kiitos lyönnistä, Larsson, mutta minunkaan tupani ei ole täynnä
äpärälapsia, joihin yleisö ylenkatseella katsoo. Poika minulla on ja se
oikeata laatua, sillä Kreeta ja minä olimme olleet naituna vähintäänkin
neljä vuotta ennenkuin hän näki päivän valon.
Hans Ivarsson, sillä se oli sama miehuullinen nuorukainen, jonka ennen
olemme tulleet tuntemaan Raaseporissa, oli seisonut hetken
tulipunaisena ja kuunnellut kaikkia niitä kokkapuheita, joita nyt
kuului sieltä ja täältä -- nyt viimein tulistui hän ja lyöden nyrkkiään
pöytään niin että kaikki, mitä sillä oli, hypähtivät ylös-alaisin
ilmoitti hän paheksumisensa, lausuen samalla:
-- Suu kiini kirotut panettelijat, Eerikki-kuningas on kunnon mies ja
Svean valtakunta voi ylpeillä omistaessaan kuningattaren, niin lempeän
ja hyvän kun Karin on.
Nyt ilmestyi levottomuus sotureissa, kostohuutoja, kirouksia ja
herjaussanoja, joihin oluen vaikuttama juoppous antoi maukkaan
höysteen, kaikui salissa ja miekkojakin paljastettiin antaakseen,
niinkuin sanottiin, vastausta puheesen.
Kuka tietää miten tämä yöllinen välinäytös olisi päättynyt, ell'ei
Peder Rank vanhimpana joukossa olisi mennyt väliin ja eroittanut
sotahaluisia ja rauhoittaakseen heitä luvannut toimittaa
uppiniskaiselle nuorukaiselle tarpeellista rangaistusta.
"Vankitornissa" saisi hän kyllä vielä miettiä ken oli herra Turun
linnassa.