Sisältö: Lauantaivalmistukset. Saunan kylpeminen. Kirkkoon lähtö.
Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Iltapuoli.
Edellisissä luvuissa kerrotut tapaukset olivat joulun edellä
syystalvella toimitetut. Kun joulun vietosta olemme jo ennen
kirjoittaneet, niin harpataan ne yli ja siirrytään joulunjälkeisiin
toimiin.
Siunatun ja kalliin joulujuhlan kuluttua on pitkä sininen talven
selkä edessä, jolloin elämä maalla on ikävän yksitoikkoista.
Ainoastaan sunnuntai- ja juhlapäivät virkistävät ihmisten mieliä ja
antavat uusia voimia nousevan viikon toimille, jotka pääasiallisesti
ovat samat kuin tämänkin viikon tehtävät. Sen tähdenpä sunnuntaita
ikävällä odotetaankin ja jo lauantaina varustetaan mitä pyhänä
tarvitaan.
Lauantaina tuvan lämpöön aikana korjasivat Niemelän naiset rukkinsa
(vokkinsa) tuvasta eteiseen. Talon tyttäret ynnä nuoremmat naiset
pesivät varilla vedellä ja hankasivat tuohiviholla talon puuastiat,
pöydät, penkit, tuolit ja rahit sekä ikkunat pihtipielineen.
Emännät leipoivat ja paistoivat ohraisia pyhäksi. Potaatit
kuorittiin ja pantiin savivateihin lihan kanssa paistumaan uuniin
sunnuntaimurkinaksi. Ukkomiehet varustivat halot ja kiskoivat päreet
pyhän tarpeiksi. Poikamiehet toivat heiniä kotiin pyhän varalle.
Päivällisen jälkeen oltiin tupatöissä. Miehet paikkailivat ja
tervailivat sekä omansa että naisten kengät. Pojat hakkasivat
ukkomiehille tupakat. Naiset varustelivat miehilleen ja lapsilleen
pyhävaatteita, rikkinäiset paikattiin ja kaikki vaatteet silitettiin
kaulaamalla. Pienten lasten rievut pestiin ja kuivattiin tuvan
nurkkaorsilla. Vanhemmat naiset korjailivat ja varustelivat
pyhävaatteitaan. Mari-tätikin paikkasi tuohitohvelinsa, jonka
tehtyään hän viskasi ne penkin alle ja sanoi:
-- Jos eivät liene kauniit, ovathan ne kumminkin vahvat; välttäväthän
ne jalan alle käydessä, pöydän alle syödessä.
-- Sauna jo kohta joutuu; jos tahdotaan ennen kylpemistä syödä, niin
sen pitää tapahtua pian, sanoi Kaisa saunasta tupaan tultuaan.
Huttuvadit olivat jo pöydällä odottamassa ja voikin oli pesään
pantuna sekä pieni puukuppinen käännetty pesän päälle alassuin,
ettei voi pesässä jäähtyisi ja hyytyisi. Emännän kehotuksesta toivat
nuoremmat naiset maitoharmaata kapoilla ja niin kävi perhe syömään
ottaen itsekukin oman lusikkansa lusikkakorista. Pöytään istuttiin
tavallisessa järjestyksessä.
Illallisen syötyään menivät ensin poikamiehet ja sitten vanhemmat
miehet saunaan. Pojat ensin kylpeä ropsivat, tulivat alas ja kävivät
saunan penkille istumaan ja keski-ikäiset miehet menivät lautasille
kylpemään. Sillä aikaa kun vanhemmat miehet kylpivät, pesivät tytöt
poikien päät selvitetyllä lipeällä ja omatekoisella saippualla. Kun
vanhemmat miehet kylpivät kauemmin, pojilla oli aikaa yhtä ja toista
tarinoida.
-- Kas Antti kun sinun ihoosi on tarttunut vastanlehtiä, kylläpäs
sinä olet kylpeä vatkannut aika lailla, virkkoi Matti.
Antti poimi iholtaan vastanlehdet, viskasi ne lattialle ja sanoi:
-- Tuonne minä heidät laitan. En suinkaan minä rupea vastanlehdistä
syntejäni lukemaan, niin kuin meidän ukot tekevät. Minua oikein
viime kesänä nauratti, kun meidän ukko-Lauri saunasta tultuaan istui
huoneen rappusilla, noppoi vastanlehtiä pinnaltaan ja luki niissä
olevat reiät sanoen niistä saavansa tietää, kuinka monta syntiä hän
oli sinä päivänä tehnyt.
Miesten tultua lautasilta alas tytöt pesivät heidänkin päänsä. Pojat
menivät lautasille ja pesivät siellä itsensä. Sitten he juosta
kipaisivat paljain jaloin tupaan, niin kuin olivat tulleetkin. Sitten
tulivat ukkomiehet saunaan ja lukivat hiljaa saunatervehdyksensä.
Kun keski-ikäisten miesten päät oli pesty, niin hekin menivät
lautasille pesemään, jonka tehtyään he menivät tupaan. Vanhain
miesten päät kävivät tytöt pesemässä lautasilla. Ukkomiehet
puolestaan pesivät poikainsa pienet pojat, jotka he olivat
sylissään saunaan kantaneet. Kun lapset oli pesty ja kylvetetty,
ottivat tytöt heidät alas, panivat puhtaat paidat lasten ylle ja
antoivat ukkomiehille löylyä mikäli he tarvitsivat. Ukot kyllin
kylvettyään panivat paidat päällensä, tuohitohvelit jalkaansa,
ottivat kylvettämänsä pojat käsivarrelleen ja läksivät astumaan
tupaan. Tiellä käydessään he lukivat "Isä meidän", jonka pienokaiset
kertoivat sanasta sanaan ukkojen perästä. Tupaan tultua olivat
hivukset jäässä.
Kun miehet olivat saunasta tupaan palanneet, tulivat naiset saunaan.
Vanhimmat naiset tulivat ensin. He pesivät ja kylvettivät miniäntensä
tyttäret, joille sitten äidit panivat puhtaat vaatteet ylle. Äidit
veivät lapset sitten tupaan. Vanhat vaimot tervehtivät saunaan
tultuaan ja loitsivat lautasille päästyänsä. Heidänkin päänsä pestiin
lipeällä ja maasaippualla. Vanhain naisten saunasta päästyä kylpivät
nuoremmat vaimot ja viimeiseksi tytöt.
Kylpeissään sanoi Helka-ämmän miniä Elli:
-- Voi hirmuista kauhistusta! Minunkin anoppini aikoo mennä
rippikirkkoon huomenna ja tänä iltana noin taikuutta harjoittaa, niin
kuin te kuulitte ja näitte. Ja mikä vielä enemmän kauhistuttaa on se
ettei hän raukka pidä ehkä edes sitä syntinäkään. Ajattelin jo ruveta
hänelle sitä muistuttamaan, vaan eihän siitä olisi muuta tullut kuin
pahennusta. Kylläpäs meidän ukko koismaa muita koreudesta ynnä muista
paheista, mutta eipäs ämmäänsä sanallakaan nuhtele velhoudesta.
Tupaan päästyään kampasivat naiset ensin lastensa, sitten omat
päänsä. Miehet myös kampailivat poikiensa ja omat päänsä. Sitten
tytöt laittoivat vuoteet vanhuksille sänkyyn, vaan pojille tehtiin
lisuista tilat lattialle. Nyt kun kaikki lauantaitoimet oli tehty,
käytiin levolle odottamaan sunnuntain tuloa.
Sunnuntaiaamuna ei noustu niin varhain kuin arkioina. Kukko
räpsytteli siipiään ja huusi jo kolmannen kerran "kukko kiekuu", kun
Helka-ämmä nousi, puhui tulen liedestä, sytytti päreen palamaan ja
alkoi lukea suuresta virsikirjasta ripistä ja Herran ehtoollisesta.
Mari-täti nousi myöskin ja rupesi lukemaan "Huutavan ääntä".
Sen perästä nousivat vanhemmat miehet ja vihdoin koko perhe.
Aamurukousten jälkeen alkoivat kirkkomiehet tuoda kirkkovaatteitaan
tupaan lämpiämään. Sitten käytiin suurukselle, johon kaikki muut
ottivat osaa, mutta ukko-Lauri ja hänen vaimonsa Helka-ämmä eivät
syöneet, kun he olivat rippikirkkoon menossa.
Ukko-Lauri tiedusteli isännältä ynnä muilta miehiltä, olisiko
kenellä vaihtaa kopeekan rahoja pienemmiksi, jotta saisi panna
kirkonkukkaroon. Kun ei oman talon miehillä ollut niin pieniä rahoja,
niin ukko-Lauri laittoi poikansa toiseen taloon rahaa vaihtamaan,
josta tämä saikin neljänneskopeekkoja. Mauno-setä moitti ukko-Laurin
tarkkuutta, kun ei raatsi koko kopeekoita panna kirkonkukkaroon,
mutta ukko-Lauri vastasi:
-- Jos minä kumpaiseenkin kukkaroon panisin kopeekan ja vaimoni
tekisi samoin, niin menisi jo neljä kopeekkaa, mutta nyt se suoriaa
kopeekalla koko asia.
-- Viepikö mummo minut kirkkoon? kysyi pieni Elli Helka-ämmältä.
-- Jos mummon tyttö lienet, niin viepihän mummo piiansa kirkkoon,
vastasi mummo. Käyhän äidiltäsi kysymässä, laskeeko hän sinua
kirkkoon.
-- Olen minä mummon tyttö, olen, huusi pieni Elli mennessään ja
juoksi äitinsä luokse ja sanoi:
-- Laskeeko äiti minua kirkkoon? Mummo lupasi viedä.
-- Enhän minä lastani kieltäisi kirkkoon menemästä, jos et vain
paleltuisi, vastasi äiti.
-- Elli, sano äidillesi: "Ennenhän viina kylmettyy, ennen kuin piika
paleltuu", neuvoi Mari-täti, jotka sanat Elli kertoi äidillensä.
-- Jos niin on, niin menen ottamaan kirkkonuttusi tupaan, sanoi äiti
ja meni ulos.
-- Hyvää huomenta, toivotti Perätalon isäntä tultuansa Niemelän
tupaan.
-- Jumal antakoon hyvää huomenta, vastasi isäntä. Mitäs naapurille
kuuluu?
-- Eihän tässä mitään kuulu erinäistä, vastasi Perätalon isäntä.
Tulin pyytämään lautamiestä meidän ukkovainajata hautaan kantamaan ja
sitten iltapuolella meille ruumisrokalle.
-- Suur kiitosta kutsumuksestasi; kyllä minä tulen, ole huoletta,
vastasi lautamies.
Kohta läksi Perätalon isäntä ja hänen perästään meni
Niemelästä joukko ihmisiä Perätaloon ruumista katsomaan. Matti
valjasti isällensä hevosen ja vanhukset alkoivat laittautua
kirkkovaatteisiinsa. Pikku Elliä koetettiin pukea niin hyvästi
kuin suinkin voitiin. Emäntä laittoi kirkkomiehille evästä
parkkikiskoiseen tuohikonttiin.
Vaatteet yllensä saatuaan vanhukset istahtivat hiukan aikaa. Sitten
he nousivat, kättelivät jokaista tuvassa olevaa aikaihmistä sanoen:
-- Annetaan nyt anteeksi!
-- Anteeksi olkoon, vastasivat toiset.
Kun kaikille oli anteeksi annettu, vanhukset läksivät. Miniä seurasi
heitä kaatut käsivarrella. Matti vei eväskontin ja asetti sen
reenseville. Mari-täti kantoi pienen Ellin rekeen ja asetti hänet
vanhusten keskeen. Kaatut laitettiin vanhusten eteen ja jaloille.
Hevosloimi käärittiin eväskontin ympärille.
-- Suur kiitosta, rakkaat lapseni, sanoi ukko-Lauri, kun kaikki oli
reilassa ja Matti antoi ohjakset isänsä käteen.
-- Herran haltuun, rakkaat vanhempani, vastasi Matti, kun vanhukset
alkoivat ajaa.
Matkalla ei ensimmältä puhuttu mitään, mutta kun ajettiin talojen
sivuitse, pieni Elli kyseli talojen nimiä. Matkalla hevonen päristeli.
-- Miksikä hevonen päristeiksee? kysyi pieni Elli.
-- Silloin, lapseni, on matka onnellinen, kun hevonen päristelee,
vastasi ukko-Lauri.