Yht'äkkiä soi hälytyshuuto, lähti kapula maita mantereita kiertämään,
kylästä kylään ja talosta taloon.
Isänmaa on vaarassa, vihollinen on käynyt rajan yli ... rientäkää
hätään kaikki ... kiiruhtakaa puolustautumaan, vanhat ja nuoret, miehet
ja naiset! Ei ole aikaa viivytellä, ylös kaikki, jotka kynnelle
kykenette, aseihin, rajalle vastuuseen, ennenkuin on myöhäistä, pian
pelastamaan, mitä vielä pelastettavissa on!
Ne, jotka jo olivat oppineet aseita käyttämään, tarttuivat niihin ja
astuivat riveihin ja järjestetyin joukoin, tottuneiden päälliköiden
johdolla, riensivät taistelua aloittamaan. Asetehtaat tekivät yötä
päivää työtänsä, valmistivat uusia aseita ja vanhoja teroittivat ja
lähettivät niitä paikkoihin, missä niitä puuttui.
Vakinaiset joukot olivat pian sotajalalla, varsinainen väki oli tuossa
tuokiossa varustettu.
Eivät riitä tavalliset rauhanaikaiset joukot, nostoväkikin on otettava
mukaan, joka mies on opetettava aseita käyttämään, ukot, pojat,
naisetkin olkoot tarpeen tullessa valmiit! Sillä kysymys on kotien
puolustamisesta, oman lieden linnoittamisesta.
Ja vapaaehtoisia vänrikeitä rientää kaukaisimpiin korven kyliinkin
aseiden käyttöä opettamaan. Soitten poikki rämpivät, upottavia teitä
astuvat, tähti lakissa, raskas asetaakka selässä.
Tuskin on sotataidon neuvoja kylään saapunut, kun kaikki kansa rientää
ulos. Eivät _nyt_ pakene korpiin, eivät nyt piile metsäpirtteihin,
eivät kätke aarteitaan turpeen alle. Itse tulevat isät ja tuovat
poikansa sotamiesten ottoon, kädestä pitäen äidit pienoisiaan
taluttavat, ukot ovat yhtä innokkaita kuin nuorukaiset, ja vanhat
vaimot, jotka eivät itse voi oppiin tulla, tahtovat nähdä, miten muita
opetetaan. Ja kaikki otetaan vastaan, kaikki kelpaavat.
Harjoitus alkaa, ulos tunkee suuresta pirtistä opettajan ääni ja tahdin
lyönti ja rekryyttien opetus. Aseet välkkyy, kädet heiluu, kauas kaikuu
komento. Päivät siellä aherretaan, ja joka ei kiireiden kevättöiden
aikana ehdi aamulla tulla, se saapuu iltasella ja viipyy myöhään yöhön.
Mutta vakoojat hiipivät metsiä myöten kylän peltojen taa ja väijyvät ja
vaanivat ja kiiruhtavat kertomaan, että kapinan on tehnyt kansa.
Ja totta puhuvat, eivät erehdy.
Sillä kapinan on tehnyt kansa, noussut kuin yksi mies vihollistaan
vastaan.
* * * * *
Mutta ketä vastaan on kapinan tehnyt tämä rauhan kansa, kuka on
vihollinen, jota se on taas noussut päältään torjumaan?--Oma pimeys on
vihollinen, omaa tiedottomuuttaan torjua tahtoo, omaa itseään vastaan
varusteleikse!
Ketkä ensi riviin asettuivat, ketkä riensivät ennen muita
taistelutantereelle?--Valon vakinaiset vartiomiehet!
Mitkä oli aseet? Mitkä oli asetehtaat?--Kynät oli keihäinä, sanat
kuulina suhisivat, kirjat pommeina putosivat.
Mutta mihin harjoittaa vänrikki kylän väkeä pirtin seinien sisässä?--
Lukemaan opettaa, numeroita neuvoo, tiedon alkeita antaa ... rihvelit
kivitauluista tulta iskevät, tavailun tahti kaikuu kesäiseen yöhön.
Mutta vakoojat hiipivät kylän peltojen takana ja uskovat, että _heidän_
herraansa vastaan on kapinan tehnyt kansa.
1899.