Tohtori on tänään omissa maailmoissaan.
Ihmiset eivät koskaan tyydy siihen, mitä nykyhetki tarjoaa; he
viihtyvät mieluummin vanhoissa muistoissa ja tulevaisuuden toiveissa.
Onko se onneksi vai onnettomuudeksiko? -- --
Nyt on ihmeellisen kirkas päivä; ilma on täynnä auringon
kultahiukkasia, palavia, huikaisevia, värähteleviä... Rannan ruohikossa
ovat sorsaparvet leikkimässä -- kevytmieliset urokset huvittelevat
sälytettyään naarasten niskoille kaikki pesän taloushuolet. -- Valkeat
matkustajalaivat ovat koivunoksilla koristetut ja täpötäynnä ihmisiä.
Tänne rannalle asti kuuluu iloinen puheensorina ja hanurin sävelet.
Papinkoskessa painaa virta kovasti, alus kallistelee, ja naiset
kirkasevat, mutta potkuri puskee varmasti ja vankasti eteenpäin kohti
tyyneempiä taipaleita ja väljempiä vesiä.
Mutta tohtori ei kuule eikä näe mitään. Puoleksi ummistetuin silmin hän
makaa verannan mukavassa korituolissa. Isäntämme sanoi äsken kuulleensa
hänen mutisevan muutamia saksalaisia sanoja ja päätteli ystävämme
olevan jonkun kiiltävän luxuslaivan kannella... Köln... Rudesheim...
rannalla linnanraunioita ja viinivuorien vihreyttä ja ympärillään
raakasilkkisten kesäpukujen iloinen värisinfonia...
Omituinen mies tuo tohtori! Kun me eilisiltana kelliä lojottelimme
lauteilla ja annoimme löylyn sähistä ja pihistä kiukaan kiviltä, makasi
hän kaiken aikaa liikkumattomana nurkassaan tuore, tuoksuva vasta
päänaluksenaan ja lasketteli latinalaisia runoja ulkomuistista. Ja
saunakamarissa poimutteli hän lakanan toogaksi hartioilleen ja piti
pitkän esitelmän Rooman termeistä.
Mutta tänään hän on hyvin vaitelias, viruu vain tuolissaan...
Kenties hänen ajatuksensa todellakin tekevät ulkomaanmatkoja; kukapa
tietää? Se nyt ainakin on varmaa, että ne ovat muualla.
Isäntämme laskee, että tohtori päivällisen aikoihin on jo Kaprilla:
sinistä, vihreää, kultaa...
Me hymyilemme viisasten ihmisten hymyä ystävämme omituisuuksille.
-- Kysytäänpä häneltä, mitä hän miettii, ehdottelee isäntämme
piloillaan.
Mutta samassa iskee äkkiä päähäni ajatus: eikö tänään olekin
vuosipäivä? ja minä ehdotan, että annamme hänen olla rauhassa. Ihmisten
hartautta ei saa häiritä.
-- -- Hilkka-neidillä on tänään valkea leninki ja taitaapa olla mustat
sukatkin.