Hukkumistapaukset ennen vanhaan Ristijärvellä olivat harvinaisia.
Puhutaan vaan kahdesta hukkumistapauksesta, Esko Kemppaisen Uvanjärveen
ja joku Tuomaanvaaran Snikkerin veljeksistä Tuomaanjärveen, molemmat
heikkoon jäähän sortumalla. Kemppainen oli pudonnut höyläkontti
selässä, kevätjää alla murtumalla, ja jäi Uvanjärven pohjaan
ikipäiviksi. Uvanjärvi näet on pohjaltaan perin liejuinen. Snikkeri
taas, ollen yksin matkalla Kainuun kruunun torpasta Tuomaanvaaralle,
putosi heikkoon Tuomaanjärven jäähän, eikä omin voimin päässyt ylös.
Kuolleena sitten nostettiin vedestä.
Useamman vuosikymmentä myöhemmin eli syksyllä v. 1903 putosi
heikkoon jäähän Tenämäen järvellä ja hukkui torppari Joel Möttönen
Jokikylästä. Hän oli lähtenyt suksi jalassa ja kelkkaa perässään vetäen
noutamaan kirkonkylästä n.s. palkkiolainajauhoja, mutta, hiihtikin
ajattelemattomuuksissaan Vanhansalmen niskalla melkeinpä sulaan. Parin
vuorokauden perästä huomattiin vasta tapaus ja saatiin hukkunut ylös.
Samoin syksyllä v. 1907 hukkui heikkoon jäähän putoamalla Iijärven
Uvanlahteen torppari Heikki Heikkinen Uvankylästä. Hän oli
paluumatkallaan kirkolta luistellut pitkin Uvanlahden rantoja ja
iltapimeällä sortunut n.s. vesivalvakkeeseen. Hukkuvan hätähuudot oli
kuultu parin neljänneksen päähän Uvankylälle, mutta kukaan ei apuun
yrittänyt. Lähes vuorokauden perästä nostettiin hukkunut avannosta.
Vielä syksyllä v. 1911 putosi heikkoon jäähän Jokikylässä Säkkilän
venerannan alapuolella entinen talonisäntä Pekka Mikkonen samasta
kylästä. Hän oli vävypoikansa hoidettavana Kirnulan talossa ja
tervaksen hakkuussa Pienen joen takapuolella. Päivälliselle tullessaan
vajosi vanhus jään alle kenenkään näkemättä. Samana päivänä nostettiin
jään alta kuolleena.
Joukkohukkuminen Seitsenoikeakoskeen 5 p. kesäkuuta v. 1892 oli aikansa
suurimpia ja voipipa sanoa surkeimpia tapahtumia. Oli niin, että viisi
miestä, torpparit Herman Möttönen, Jeremi Tolonen ja Matti Kinnunen,
sekä talolliset Eeli Mulari ja Jaakko Pyykkönen, kaikki Pihlajavaaran
kylästä, lähtivät pitkällä jokiveneellä noutamaan Hyrynsalmelta
kevätkylvöä varten ohran siemeniä. Matkueeseen liittyi sitten perillä
Eeli Keränen Jokikylän Mutkalasta, tullakseen Hyrynsalmelta kotiinsa.
Eeli Keränen oli luottohenkilöitä Hyrynsalmen kunnan hallituksessa ja
matkustanut näiden asiain vuoksi.
Oli sitten helluntaiaamu kun lähdettiin kevättulvasta kuohuvalle
Seitsenoikeakoskelle Väärälän Matin laskemana. Oli ollut puhetta
niskalla miehien vähentämisestä törmälle, mutta kukaan ei ottanut
pelkurin nimeä. Täydellä lastilla työnnyttiin vaan koskelle, mutta n.s.
Tiikkajan portissa löi aalto sisään ja miehet joutuivat vesivaraan.
Laskumies itse pelastui kosken keskellä olevalle n.s. Nilkan karille,
vaan toiset soluivat veneen mukana kosken alle. Jaakko Pyykkönen ja
Jeremi Tolonen olivat jo koskella sukeltaneet näkymättömiin, vaan
toiset olivat päässeet veneen pohjan päälle ja näin pääsivät kosken
alle.
Koskenalue kuitenkin oli silloin asumatonta, autiota erämaata, joten
onnettomuuden uhrit läpimärkinä jäivät kumollaan olevan veneen pohjalle
pyörreveden kierrätettäväksi. Kun apua ei tullut, nääntyivät onnettomat
vilusta ja painuivat tunnottomina joen pohjaan.
Toistakilometrin päähän kirkkovaaralle oli tosin hätähuudot kuuluneet,
vaan sielläkin oli luultu, että kukapa hänessä helluntaina on matkalla.
Olipa arveltu niinkin, että Seitsenoikean "pirut" siellä kummitellevat
ja pitävät iloaan.
Myöhemmin päivällä oli kuitenkin pari Kokkovaaran tyttöä lähtenyt
joelle ja yhden onnettomista löytäneet selkä vedessä, maalta
joelle päin kallistuneeseen kuuseen syliksi käpertyneenä ja
aivan tiedottomassa tilassa. Se oli Herman Möttönen, luettelossa
ensinmainittu. Hän jäi elämään, mutta toiset viisi hukkuivat.
Jo saman päivän iltana oli Hyrynsalmen kirkonkyläläiset koettaneet
hukkuneita naarata, mutta ilman tulosta. Ristijärven puolella taas
kuulutettiin mies joka talosta etsimään hukkuneita, naarausvehkeet
mukana. Käskyä tarkoin seurattiin ja silloin oli veneitä paljon
liikkeellä, kuitenkin aivan vähän kunnollisia naarausneuvoja. Millä
oli kuokka, millä kirves, toisilla käpristetty taikonterä, toisilla
taas tyhjät sormet. Siitä huolimatta heti nousi Seitenoikean alta
Jaakko Pyykkönen ja Eeli Mulari sekä joku jyväsäkki. Toiset löytyivät
yksitellen ja monien viikkojen perästä.