Se työpaikka aina onnellisesti loppuun suoritetaan, josta hurrilastu
lähtee kirveeniskusta metsään lentämään. Tämä oli vanhain miesten
hokema.
* * * * *
Maailmanlopun merkkinä piti äitini ennen sitä, että notkelmat ja korvet
vuosi vuodelta käyvät kuivemmiksi. Sanoi: "Sitten se paremmin palaa."
* * * * *
Emäntä kerran nuhteli miestään alituisesta kiroilemisesta. Mies
vastasi: "Minun on pakko paljon kiroilla, kun minulla on tavallista
enemmän kiusauksia."
* * * * *
Vanha mummo kakkasi kerran sunnuntaina pirttinsä uuniin polttopuita.
Kun tästä häntä muistutettiin, vastasi: "Tätä teen minä kostaessani
näin Jumalalle siitä, että hän minulta miehen tappoi."
* * * * *
"Pilkkaa pirua eläkä minua, niin saat kaikki syntisi anteeksi", sanoi
usein huutolaismummo Anni Tuohinen kun suuttui.
* * * * *
"Työläs on potkia tutkainta vastaan", sanoi Eljas Väisänen
kirkonkokouksessa rovastille, kun tämä peruutti lupauksensa ottaa osaa
pappilan puustellin korjauksista johtuvien menojen suoritukseen.
* * * * *
"Jumala varjelkoon toki meidän poikia yhteen akkaan tyytymästä!", sanoi
kerran mummo toiselle, kun tämä luuli, että hänen kolmesta pojastaan
yhdellä vaan tarvitsee olla emäntä.
* * * * *
"Kerta on Kekriä vuodessa, toinen kerta kellistellä", sanoi kerran mies
kun ruumista haudattiin. Sanoi senvuoksi kun völjyyväessä oli eräs
nainen, jota haukuttiin Kekri-Vapuksi.
* * * * *
"Kyllähän nuo tuossa päänalusteina menisivät", sanoi sokea-Heikki
rovasti Lönnrotille, kun tämä ehdotti, että Heikille olisi hankittava
tavalliset sormillaan luettavat sokeain kirjat.
* * * * *
"Tuolla kynnellä on jo monta sären rintaa puhkaistu", sanoi vanha
Liuskelainen renkipojille, kun eivät saaneet kellonkuorta kynnellään
auki, ja iski kyntensä saranan puolelle, jolloin kellon pohjakuori
kokonaan irtautui.
* * * * *
Kerran mies arveli veljelleen, että taitaa olla sittenkin viisainta
yhdessä hukuttautua. Se lienee tapahtunut vähän hourupäisenä ollessa.
Veli, hänkään ei varsin viisas, arveli: "Ei mennä vielä hukkumaan,
monta makiaa keittoa jääpi sitten syömättä."
* * * * *
Kuntakokouksessa oli kerran kysymys lautamiehen kappojen
poisjättämisestä. Tämä oli yleinen mielipide, mutta Aholan ukko-vainaja
lisäsi varmuudeksi: "Lautamiehen pitää elää virallaan."
* * * * *
"Partamies papin näköinen, parraton pukin näköinen", sanoi kerran
pappilassa kerjuumummo, kun näki nuorella Elias Lönnrotilla mustan ja
tuuhean parran.
* * * * *
Olipa sitten kerran mökkiläinen ihaillut Rantakylän hyviä niittyjä,
virkkaen tämän perään: "Jos minulla olisi noin hyvät niityt, enkä
sittenkään saisi piimää syödä, juoksisin äyskissäni järveen."
* * * * *
Mies oli kerran ollut todistajana käräjillä.. Tuomarin monta kertaa
uudistettuun kysymykseen mitä hän asiaan tietäisi, ei osannut mitään
sanoa. Paluumatkalla kävi kuitenkin huoleksi, että jos hyvinkin lienee
liikaa tullut puhutuksi. Niinpä toverilleen arveli: "Herra erehdykset
korjatkoon."
* * * * *
"Ei auta ampuneuvot, kun ei ole nuolen noutajata" ja "ei auta Antin
neuvot, eikä Tuomaan tulukset", on moni ristijärveläinen sanonut
vastoinkäymisten aikana.
* * * * *
Joku rohkeampi on lohdutellut itseään tällä: "Jahka vasta kota palaa —
tuohilla se katetaan."
* * * * *
Talon emäntä kerran hoiteli viikon kiertokoulunopettajaa. Se lienee
tuntunut perin raskaalta, kun lauvantaina opettajan poismentyä
löi yhteen kahta kämmentä sanoen: "Herra Kiesus, nyt minä pääsin
vaivoistani."
* * * * *
"Mies musta, leipä valkea", sanottiin silloin kun joku mainehikas tyttö
meinasi mennä rikkaalle, mutta samalla ruman näköiselle miehelle.
* * * * *
”Suuri liha voisurille... on tapana usein sanoa, kun yhteisestä
lihakupista joku suurimman palan näppiinsä ottaa. Ken lienee sen
ensikerran sanonut?
* * * * *
Moni taas vastoinkäymisen hetkinä on muistanut, tuon: "Elä suinkaan
kadehti sitä, että jonkun mielivalta täällä menestyy".