Ristijärven kunta koko laajassa kihlakunnassa oli itsepäisesti
aikonut olla perustamatta kansakoulua, huolimatta siitä, että läänin
kuvernööri useilla kiertokirjeillä siihen kehoitti. Kiertokirjeen
johdosta voitiin kyllä asiasta kuntakokouksessa keskustella, mutta
aina hylkäävällä päätöksellä. Syyksi esitettiin aina kunnan köyhyys.
Opin tarpeellisuudesta ei liioin mainittu ja tuskinpa sellaista
tunnettiinkaan. Kuntakokouksissa puhuivat yksinomaan kokouksen
puheenjohtaja ja rohkein kirkonkylän isäntä.
Tässäkin kansakouluasiassa uteliaana vainuttiin, mitä pastori Lönnrot
asiasta ajatteli. Niin että jos pastori vastustaa, niin on kaikkien
vastustettava. Ulkopuolella kunnan rajojen pidettiin aivan varmana,
että pastori Lönnrot oli vastustamisen alkusyy. Mikäli kuitenkin
jälkeenpäin koulun perustamisvuosilla on käynyt selville, ei Lönnrot
nimenomaan koulua vastustanut, jos ei lie sen perustamiseenkaan
yllyttänyt. Lönnrot on ensimäisenä miehenä rakennustoimikunnassa
ratkaisemassa monin pulmallisia kysymyksiä.
Lokakuun 26 päivänä 1891 äänestetään kuntakokouksessa ensikerran
kansakoulun perustamisesta ja kokouksen pöytäkirjaan kirjoitetaan
vieretysten puoltajain ja vastustajain nimet. Kokous oli niin
kansanvaltainen, että laskettiin mies ja ääni. Tämä kokous sitäpaitsi
oli jotenkin mieslukuinen, kun 29 ääntä annettiin koulun puolesta ja
28 vastaan. Tämä yhden äänen voitto ei kuitenkaan aiheuttanut kunnan
puolelta enempiä toimenpiteitä.
Mutta läänin kuvernööri ei Ristijärven kuntaa jättänyt rauhaan.
Edelleen tuli kiertokirjeitä, joissa kehoitettiin ottamaan tämä
koulukysymys tositolkulla käsille.
Asiasta pidetään taas kuntakokous, jossa eräs viisas keksi tempun,
jonka kokous yksimielisesti hyväksyy. Päätetään kuvernööriä
kouluintoineen vetää nenästä: jos valtio antaa kunnalle, olikohan
40,000 markkaa, niin koulu otetaan. Kokouksen päätöksestä annetaan
pöytäkirjan-otteella tieto kuvernöörille, mutta kuvernööri otti tämän
asiakirjan suoranaisena härsyttelynä kunnan puolelta ja vaati pitämään
uuden kokouksen.
Tämä kuvernöörin halulla hartaalla kunnalle tarjoama karvas pala
nielaistaan sitten toukokuun 14 päivä 1893. Ja tässä samassa
kunnan kokouksessa on myöskin kysymys valtiolainan pyytämisestä
syömäviljan ostoa varten. Hyrynsalmen piirin nimismiehen sanotaan
olleen kokouksessa läsnä. Jälkeen kokouksen kierteli huhu, että
jos kunta nytkään ei olisi taipunut kansakoulua perustamaan,
olisi nimismies samalla antanut tietää että turhaa on pyytää
valtiolta syöntilainaakaan, sillä valistuksen vastustajat joutavat
kuolla nälkään. Tuskinpa huhussa oli perää, sillä se tuntuu perin
lapselliselta.
Saman vuoden marraskuun 13 päivänä päätetään ostaa Alangon tilasta
läheltä kirkkoa koulupalsta 350 markan hinnalla.
En tiedä minkä verran valtio sitten antoi kunnalle koulun rakennusapua
rahassa, mutta rakennuspuita saatiin kuitenkin Hyrynsalmelta ottaa
niin paljon kuin haluttiin ja mitä parasta metsää. Eikä Ristijärven
kunta ollut ottaessa tyhmä, vaan tavaran tallentamisessa, sillä kun
kunta ylijääneitä puita meinasi kuvernöörin luvalla myydä tukkiyhtiölle
rahasta, ilmoittikin kuvernööri nimismiehelle, että ne ovatkin
myytävät, valtion hyväksi.
Koulun päärakennuksen seinät pisteli kokoon Moilanen Kajaanista.
Ensimäisenä opettajana koulussa pari ensimäistä vuotta oli
maisteri Antero Vuotila Oulusta. Kävi joskus, kirkon pöntössäkin
seurakuntalaisille saarnaamassa. — Vuotila oli luonteeltaan reipas,
tarinoi paikkakuntalaisten kanssa kaikista asioista mielellään.
Mutta kansakouluhistoriaan liittyy vielä eräs pieni tietämättömyyden
piirre. Silloin kun opettajan virka sanomalehdissä päätettiin julistaa
avonaiseksi, järjestettiin myöskin opettajan palkkaedut. Peltoa m.m.
luvattiin sellainen kaistale, johon ohran siementä kylvettäisiin noin 1
hehtolitra. Kunnan ukot arvelivat, että tällaista pinta-alaa nimitetään
hehtaariksi. Kirjoitettiin palkkaetuihin 1 hehtaari peltoa. Monen
vuoden perästä koetettiin kieltää ja selittää miten se ajateltiin,
vaan se oli myöhäistä. Sitten suostuttiin antamaan peltoa kuten
määritelmästä kokouksen pöytäkirjassa näkyy.