Kaikkina aikoina on Ristijärvi ollut suurista tapahtumista köyhä.
Sellaiset kuin murhat ovat aivan tuntemattomat. Että joku on
erehtynyt tekemään aina isättömän lapsen, on paikkakunnalla pidetty
jo ihmeistä suurimpana. Nämä isättömien lapsien synnyttäjät ovat taas
kärsivällisesti kuormansa kantaneet, ylenkatseen ja vaivat syykseen
lukeneet.
Yhden ainoan kerran on sattunut tapaus, että synnyttämisen jälkeen
kuollut lapsi oli salattu. Tällaisen teon tekijäksi huomattiin eräs
leskeksi joutunut talonemäntä Jokikylästä. Linnalla teko kuitattiin.
Aivan harvinaisia, joskaan ei esiintymättömiä, ovat olleet itsemurhat.
Onpa todennettu kuitenkin, että tällaiset teot ovat tehdyt aina
mielenhäiriössä. Lopettihan päivänsä tuppivyöhönsä hirttäytymällä
Kalle-Jaakko niminen mies Sepäntalon veljeksistä v. 1896. Muutamia
vuosia aikaisemmin ampui itsensä Kalle Kemppainen Mustavaaran
Kunnaalta. Hän oli yksi niistä monista Hyrynsalmen Kypärän veljeksistä,
joita yksi oli Sotkamon Sipisillä ja neljä muuta Ristijärvellä.
Tämäkin tapaus oli tiettävästi mielisairauden aiheuttama. Samoin
muutamia vuosia myöhemmin hirtti itsensä neuloja Juho Kinnunen
Kinnulan heinälatoon Pyhännänmäen rinteellä. Juho oli mökkisillä
Paasoniemessä Pienenpyhännän rannalla. Eukon kuolema vaikutti häneen
niin kovasti että harkitsi parhaaksi itsekin muuttaa tuonen tuville.
— Kinnunen jätti jälkeensä vaan kaksi ala-ikäistä lasta. Kemppainen
taas useampia. Kemppaisen mielisairauden syynä juoruttiin olleen erään
eukon taikomisen päästä avioyhteyteen, molemmat kun olivat leskiä.
Ei tepsinyt Tällaiset itsemurhan tehneet haudattiin n.s. hiljaisella
hautauksella. Ne vietiin suoraan hautausmaalle ja kuopattiin multaan.
Pappi sitten aikojaan myöten kävi haudalla lukemassa lyhyen kaavan
mukaisen hautalukujakson. Yleinen mielipide taas oli, että itsemurhan
tehneiden sieluilla ei ole osaa tulevan elämän iloista.
Että joku toiselta ottaisi pois hengen, on Ristijärvellä aina ollut
tuntematon asia. Läheltä se kuitenkin piti Hietavaaralla lokakuussa
v. 1896. Siinä vietettiin silloin talontytön ratuloita. Monista
päihtyneistä Kalle Heikinpoika Kurkinen, ent. Tuohilehdon veljeksiä,
osottautui silloin toisia julmemmaksi. Hän ilman erityistä syytä
löi iltapäivällä Tuohilehdon Pertun rintakehän puhki terävällä
tuppipuukollaan. Mutta vaikka haava oli hengenvaarallinen, Perttu monta
viikkoa sairastettuaan tointui elämään. Kalle taas tuomittiin 1 1/2
vuodeksi kuritushuoneeseen ja kuoli sinne.
Tappelut ja muut selkään sutkimiset ne taas ovat perin harvinaisia.
Eipä usein satu sitäkään, että toinen toista haukkuisi ja soimauksella
loukkaisi. On kyllä todistettua, että kaikki rumat teot tehdään
useinkin juovuspäissään. Kyllähän sentään Ristijärvelläkin kaikkina
aikoina on hienosittain ryypätty, vaan tottapa se on tullut ja koitunut
ylipäätään terveydeksi.
Mainitaan vielä että eräs Anni Tuohinen Kirkonkylässä olisi
lapsipuolensa hukuttanut vesitynnyriin pirtissä. Sitten lähtenyt
kylästä apua noutamaan, sanoen siellä: "Kuu minä lähin juosta
rökentämään, niin turskutus kuului." Teko lienee jäänyt rankaisematta.