Hyrynsalmen ja Ristijärven välisellä Karpinvaaran rinteellä asui
saunassaan pieni mustaverinen mies. Paavo Kemppainen, yleisemmin
nimitetty Ressa-Paavoksi. Kaiketi ennen nuorempana oli asunut
Ressa-nimisessä talossa.
Tämä Ressa-Paavo oli erikoisalakseen ottanut ilmain ennustamisen
eteenpäin, pitäen tätä jonkunlaisena ammattina. Selittipä vielä senkin
mistä hän nuo tiedot aina saapi. Mikkelin aikaan seesöinä sanoi
saavansa merkit tähdistä taivaalta, joista sitten osaa tarkalleen sanoa
mihin aikaan keväällä tulee kesä, mihin aikaan sattuu vesisateita, onko
hallaöitä ja mihin aikaan kesästä.
Kevättalvella kierteli Paavo tavallisesti kyliä ja oli valmis
haluaville kahdenkesken kesänvaiheista ennustamaan. Palkkiokaan ei
erittäisen suuri ollut. Kymmenen penniä ennustukselta oli tavallinen
taksa, vaan jos ennustaja tinki viiteen penniin, niin ennusti Paavo
silläkin. Kun Paavo oli köyhä mies, annettiin hänelle sitäpaitsi aina
ruokaa ilmaiseksi.
Mitään suurempaa merkitystä ei Paavon ennustuksille yleensä annettu.
Eipä liioin liene tullut muistiin merkityksi miten ne ylipäätään
pitivät kutinan. Kuitenkin oltiin taipuvaisia uskomaan että Paavo
saunansa katolla Mikkelin aikaisina seesöinä uskollisesti kököttää ja
lukee tähdistä salaisia merkkejä.
Olipa Paavo jo merkille pannut senkin, että herrat ennustuksista ovat,
aina auliimpia maksamaan. Niinpä usein suurella kunnioituksella puhui
Hyrynsalmen lukkari Eeli Juntusesta, että se aina antoi runsaalla
kädellä ja käski joka vuosi käydä ennustamassa.
Ristijärven rovasti Lönnrot sitävastoin oli Hyrynsalmen lukkarin
vastakohta, kun ei ollut antanut ennustaa, vaikka sen olisi tehnyt
hyvästä tahdostaan. Kieltänyt oli. Apua kyllä oli antanut ja oikein
runsaalla mitalla.
Paavolle jäi lapsia tyttö ja poika, isän kaima. Näissä kumpaisessakaan
oi ollut isän mahtia, ennustajan vikaa. Eikö liene isä opettanut
tai eikö opetus liene pystynyt. Summa on vaan se, että Paavo
ennustusmahtinsa vei maanrakohon.