VANHAN VIRSIKIRJAN KÄYTTÄMISTÄ.

Kauvan senjälkeen kun tuli pakolliseksi käyttää uutta virsikirjaa

kirkkoveisuussa, oltiin sitä mieltä, että vanhaa virsikirjaa

yksinkertainenkin olisi paremmin ymmärtänyt ja sen lisäksi pidettiin

uutta ajatustavaltaan peräti kevyenä.

Senpä vuoksi juuri teen muutamia näytteitä miten ennen vanhat vanhaa

virsikirjaa ymmärtivät.

Eräältä vanhalta eukolta kun mies kuoli, pesi tämän ensin, pani

kelkkaan ja vetäessään riiheen mainitsi virsikirjan sanoja: "Tulet

perässäni juuri pikemmin kuin luulet". Eli suorasanaisesti näin: Kun

kerran olet kuollut, vedän minä sinut riiheen eikä sinun auta ensinkään

vastustella.

Kerran ukkeli kantoi selässään saunaan lapsivuoteessa olevaa eukkoaan

ja virsikirjasta mainitsi asiantilaan kuuluvan kappaleen: "Ristiäni

minä myös kannan kyllä ylön mielisest." Ukkelin ajatus tietysti oli

tämä: Paljon suina ja ristiä tuopi vaimo miehelle, mutta täytyy se

tässä tilassa kuitenkin ottaa selkäänsä ja kantaa saunaan.

Useamman kuin yhden kerran veisasi eräs ukkeli virren värsyn erästä

kohtaa väännellen: "Rekses luotti vaimonsa päälle, ei se hyväksi tullut

hälle".

Silloin kuin joku naimiskauppa oli syntymässä ja se jollekin oli

vastenmielinen, etsi hän lohdutusta virrestä: "Moni aviokäskyy laittaa

kuin on juuri häjy tapa. Pahahenki heitä siihen taitaa". Tarkoitus oli

antaa virren puhua naimiskauppaa vastaan näin: Moni se kyllä naimisiin

hommaapi, joka on niin kelvoton ja paha tapa, senvuoksi että pahahenki

heitä siihen yllyttää..

Jos taas joku oli sairastunut hyvin äkkiä, otettiin osaa suruun

lukemalla virrestä: "Tänäpänä terve, huomenna kirves." Ja kun se siihen

jäi, tuli siitä se ajatus, että se ihminen eilen oli vielä terve, mutta

tänäpäivänä se on muuttunut kirveeksi.

Kerran kuulin miehen veisaavan aivan tosissaan näin: "Synnissäs olen

siinnyt."

Oli taas eräs emäntä, joka luuli naapurien kantavan hänelle ikuista

kaunaa. Silläpä hänen lempivirtensä olikin: "Älvös sinä pahakses sitä

panko, Jos maailmas’ on pahoi paljon." Sitä emäntä usein mielihyvällä

veisasi ja tunsi lohdutusta siitä että sai virren kirjoittajan kanssa

osoittaa maailman suurta pahuutta.

Ristijärven muistoja ja kuvauksia · 第 27 / 39 题