Kauvan senjälkeen kun tuli pakolliseksi käyttää uutta virsikirjaa
kirkkoveisuussa, oltiin sitä mieltä, että vanhaa virsikirjaa
yksinkertainenkin olisi paremmin ymmärtänyt ja sen lisäksi pidettiin
uutta ajatustavaltaan peräti kevyenä.
Senpä vuoksi juuri teen muutamia näytteitä miten ennen vanhat vanhaa
virsikirjaa ymmärtivät.
Eräältä vanhalta eukolta kun mies kuoli, pesi tämän ensin, pani
kelkkaan ja vetäessään riiheen mainitsi virsikirjan sanoja: "Tulet
perässäni juuri pikemmin kuin luulet". Eli suorasanaisesti näin: Kun
kerran olet kuollut, vedän minä sinut riiheen eikä sinun auta ensinkään
vastustella.
Kerran ukkeli kantoi selässään saunaan lapsivuoteessa olevaa eukkoaan
ja virsikirjasta mainitsi asiantilaan kuuluvan kappaleen: "Ristiäni
minä myös kannan kyllä ylön mielisest." Ukkelin ajatus tietysti oli
tämä: Paljon suina ja ristiä tuopi vaimo miehelle, mutta täytyy se
tässä tilassa kuitenkin ottaa selkäänsä ja kantaa saunaan.
Useamman kuin yhden kerran veisasi eräs ukkeli virren värsyn erästä
kohtaa väännellen: "Rekses luotti vaimonsa päälle, ei se hyväksi tullut
hälle".
Silloin kuin joku naimiskauppa oli syntymässä ja se jollekin oli
vastenmielinen, etsi hän lohdutusta virrestä: "Moni aviokäskyy laittaa
kuin on juuri häjy tapa. Pahahenki heitä siihen taitaa". Tarkoitus oli
antaa virren puhua naimiskauppaa vastaan näin: Moni se kyllä naimisiin
hommaapi, joka on niin kelvoton ja paha tapa, senvuoksi että pahahenki
heitä siihen yllyttää..
Jos taas joku oli sairastunut hyvin äkkiä, otettiin osaa suruun
lukemalla virrestä: "Tänäpänä terve, huomenna kirves." Ja kun se siihen
jäi, tuli siitä se ajatus, että se ihminen eilen oli vielä terve, mutta
tänäpäivänä se on muuttunut kirveeksi.
Kerran kuulin miehen veisaavan aivan tosissaan näin: "Synnissäs olen
siinnyt."
Oli taas eräs emäntä, joka luuli naapurien kantavan hänelle ikuista
kaunaa. Silläpä hänen lempivirtensä olikin: "Älvös sinä pahakses sitä
panko, Jos maailmas’ on pahoi paljon." Sitä emäntä usein mielihyvällä
veisasi ja tunsi lohdutusta siitä että sai virren kirjoittajan kanssa
osoittaa maailman suurta pahuutta.