Ei joulu, pääsiäinen eikä juhannus vedä perttulille vertoja
Ristijärvellä. Se on aivan suotta aikojaan muodostunut jonkunlaiseksi
kansanjuhlaksi. Mitään syytä siihen ei näytä olevan. Onhan se vain
aina ollut ja edelleen on pappien kesäsaatavain kantopäivä, tosin
lauvantaina. Kuten luonnollista, on silloin joka talon ja joka mökin
isännällä kirkolle asiaa. Pisimmiltäkin perukoilta tulevat isännät,
silloin kirkolle vasikannahka kainalossa ja voihulikka toisessa
kädessä. Ja kun ennen vanhaan otettiin perttulina rippiväkeä, oli
usein emännätkin mukana. Näin ollen jo tästä olisi muodostunut suuri
ihmisjoukko, vaan sen lisäksi tulivat kirkolle ja vieläkin tulevat
aivan kaikki kynnelle kykenevät nuoret ihmiset, ei ainoastaan omalta
kirkolta, vaan sen lisäksi suuret laumat ulkopitäjäläisiä. Ja vielä
lisäksi tuli ennen vanhaan voinostajia aina Oulusta ja Torniosta asti.
Kajaanista tuli vehnäsen myyjiä, sillä oman paikkakunnan leipurit
eivät kyenneet leipomaan vehnästä niin paljon ja hyvää kuin perttulina
tarvittiin.
Yhden ainoan kerran tuli joku sirkusseurue ja vuokrasi Aholasta pirtin
näytöksihän varten. Rovasti Lönnrot ei tykännyt tästä hommasta.
Rippisaarnansa ohella varoitti ihmisiä menemästä sinne. Lähettipä
sanan seurueen johtajalle, että on passinsa näytettävä pappilassa.
Silloin näet ei ollut poliisia ja vallesmanni oli Hyrynsalmella.
Seurueen miehet näyttivät passinsa rovastille ja saivat näytäntöjään
jatkaa yhdeksään asti lauvantai-iltana. Silloin kunnan esimies kävi
ilmoittamassa että näytännöt on lopetettava paikkakunnan levolle
rupeamisen ajan mukaan. Ja se lopetettiin. Sisäänpääsymaksu oli 25
p. kertakäynniltä ja 50 p. koko illan oleskelusta. Viidenkymmenen
maksajille painoi ovenvartia merkin paidanhihansuuhun musteleimasimella.
Perttuliksi usein ovat niinikään salaviinan-kauppiaat lyöntäneet tiensä
Ristijärvelle. Sekin on aivan ikivanha tapa.
Jos ihmisiä on paljon ja joku juopunutkin mukana, ei useinkaan elämä
pääse sietämättömän rajuksi. Itsensä hillitsemiskyky kullakin on
tavallisen suuri. Läpi yön kyllä tavallisesti on liikettä, pimeässäkin
on kulkijoita. Pirtistä pirttiin käy matka. Uteliaisuus vetää
tirkistämään mitä missäkin näkyy. Poikaviikarit ne tätä tekevät.
Jo vanhoista ajoista asti oli ollut tapana että Ristijärven perttuli
on viikkoa jälkeen tavallisen. Se oli siitä syystä, että Ristijärven
pappi tavallisena perttulina kävi aina Hyrynsalmella kesäsaataviaan
perimässä ja Hyrynsalmen pappi vuorostaan tuli sitten Ristijärvelle.
Sitten Hyrynsalmen kirkkoherra Snellman otti tavakseen periä
Ristijärvellä viikkoa aikaisemmin tavallista. Mutta kun tämän tiesivät
vain Ristijärveläiset, tulvi vielä viikkoa jälkeenkin tavallisen
ulkopitäjäläisiä ja muita kaupustelijoita ja tekivät väkirynnäköllä
näin ylimääräisen perttulin.
Ennen vanhaan joka emäntä perttulin aikana kirkolla pestasi piian jo
tulevaksi vuodeksi. Myöhemmin tämä tapa on jäänyt pois.
Perttulimiehillä aina ennen oli tavallista paremmat eväät. Olihan
rieskaa, piirakkaa, voita, linnuntäkkä ja sen lisäksi juustoleipä.
Perttuliksi emännät paistoivat paljon juustoleipiä. Pitihän se olla
rengille ja piialle, vieläpä isännälle eri päällinen. Sitäpaitsi
molemmille papeille vietiin juustoleipä hyvitykseksi. Se ei kuulunut
palkkasaataviin. Se annettiin vain mieluisille papeille. Jos oli
mielestä joku pappi huono, jäi se ilman.